Muurahaiskeon äärelle kannattaa ehdottomasti seisahtua, sanoohan Raamatun sananlasku: "Mene laiska muurahaisen tykö." Kummasti piristää elämää, jos ei kaupungillakaan kulje kaiken ohi.
Niin kuin se mies, joka istui ostarin ikkunalaudalla. Siinä kävellessäni vilkaisin häneen, aivan lyhyesti niin kuin kehen tahansa kadulla olijaan, mutta hänelle se vilkaisu oli liikaa. Hän huusi, että mitä siinä tuijotat.
Kävin keskustelemaan. Äkkiä hän kertoi Syyrian sotareissustaan, kunnes siirtyi Finlandia-hiihtoihin ja juostuihin maratoneihin. Ne olivat kelpo tarinoita. Kun vihdoin jatkoin matkoihini, hän sanoi että oli mukava jutella.
Tuoreempi tapaus on viikon takaa. Ilta oli lempeä, hieman syksyinen, hieman kesäinen. Katu oli täynnä haalariasuisia opiskelijoita.
Tulin viiden tytön ja kahden nuorenmiehen kohdalle. He pysäyttivät ja pyysivät mielipidettä. Tytöt olivat kammanneet nuorellemiehelle poninhännän, joka sojotti keskeltä päälakea suoraan ylös. Anoin vähän miettimisaikaa ja sanoin sitten, että kampaus on ihan hyvä, sanotaan arvosanaksi kasi puoli. Tytöt kysyivät, miksei enemmän. Vastasin, että talvella pipon kanssa se on hankala. Tytöt olivat tyytyväisiä. Joku heistä kysyi, voisivatko tehdä minulle samanlaisen.
Ei kuitenkaan minulle, ei oikein ole tyyliäni. Mutta nuorellemiehelle hyvä.
Lähtiessä toivottelin, että koettakaa pärjäillä. He kiittelivät iloisesti ja sanoivat samaa minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti