Valmis on vaikea laji

Vaihdoin blogini ulkoasua.

Valmiista muodoista ja värimalleista on vaikea löytää yhtäkään, jonka päälle ja sisään haluaisin asettaa omat ajatukseni.

Vääryyksistä on sisuunnuttava

Englannin jalkapallomaajoukkueen hylätty maali Saksaa vastaan oli niin ilmeistä epäoikeudenmukaisuutta, ettei siinä ole edes keskusteltavaa.

Kiinnostavaa on sen sijaan se tapa, jolla Englanti reagoi onnettomuuteensa. Peliaikaa olisi ollut väärän tuomion jälkeen vaikka kuinka paljon. Saksa ehti tehdä pelissä vielä kaksi maalia, mutta Englanti ei tehnyt yhtään.

Englanti ei sisuuntunut, vaan lamaantui. Sen pelaajat harhailivat siellä täällä ja juoksentelivat sinne tänne, vaikka olisi pitänyt kiivaasti ja määrätietoisesti juosta.

Maailma on sellainen kuin on. Siinä ei ole aina saatavilla oikeutta, ja siksi on osattava toipua myös vääryyksistä. Mestarit nousevat kampituksesta pystyyn ja näyttävät, että olisivat ansainneet oikeuden.

Aina kaivertaa

Eläkkeelle jäänyt arkkipiispa Jukka Paarma sanoo tuoreessa haastattelussa julki monen suomalaisen tunteet katujen romanikerjäläisistä: ”Aina jää mieleen kaivertamaan, annanpa heille rahaa tai en.”

Valtiovalta on ratkaisemassa asiaa perinteiseen tapaansa eli säätämällä kerjäämisen kieltävän lain.

Muuan tuttuni kertoi omasta ratkaisustaan. Hän lupasi, että idean saa laittaa vapaasti jakoon.

Tämä tuttuni on tavannut lahjoittaa joka kuukausi vakiosumman Kirkon ulkomaanavulle. Nykyään hän painaa mieleen kaikki ohittamansa kerjäläiset. Jokaisesta hän lisää kuukausilahjoitukseensa yhden euron.

Hän tosin valitti, ettei ole täysin tyytyväinen tähänkään ratkaisuun.

Turha pyydellä anteeksi ellei kaduta

Lehtijuttujen takana olevasta todellisuudesta on vaikea päätellä asioiden todellisesta laadusta, mutta siltä tässä nyt näyttää, että Ranska olisi ajanut joukkueesta hyökkääjänsä Nicolas Anelkan, koska tämä ei suostunut pyytämään julkisesti anteeksi valmentajaltaan Raymond Domenechilta.

Käsitteet ovat sekaisin. Anteeksipyyntö ei ole antautumista eikä pakon edessä nöyrtymistä.

Oikeaa anteeksipyyntöä edeltää aito katumus. Se tulee ihmisen sisältä, ei milloinkaan jonkun toisen pakottamana.

Ymmärsin

.
Istun junassa ja luen sanomalehdestä juttua pakkoruotsin tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta. Lähestytään Riihimäkeä, ja siellä pitäisi vaihtaa junaa.

Olen liian syventynyt juttuun ja kuulutus menee ohi.

Mitä se sanoi? Mille raiteelle on käveltävä.

Kuulutus toistuu ruotsin kielellä: "... avgår frän spår fyra." Siis neloselta.

Ymmärsin.
.

Jospa meikäläisetkin luettaisiin kansojen joukkoon

.
Helsinki-Vantaan lentokentällä olisin hankkinut itselleni syötävää. Kävelin jossain määrin ruokabaaria vaikuttavaan myymälään, mutta ostamatta jäi, koska päätin, etten luopuisi perusoikeuksistasi pienen nälän takia.

Ruokalista oli pelkkää englantia. Ymmärrän sitä kohtuullisesti, mutta omassa maassani minulla on oikeus tulla toimeen omalla kielelläni.

Rajoittunein suomalainen junttitulkinta kansainvälisyydestä on, että ruvetaan puhumaan englantia. Siihen ahtauteen ei mahdu suomi, ei ruotsi, ei saksa, eivät myöskään latinalaiset kielet jostain kiinasta puhumattakaan.

Kansainvälistäjien olisi syytä muistaa, että ihmiskunnan enemmistö ei tule englannilla toimeen.
.

Tämä on sensuuria

.
Ostin kesäksi matkamusiikkia. Yksi hankkimistani levyistä on Zen Caféssa hyvin tunnetuksi tulleen Samuli Putron levy Elämä on juhla.

Kauniiden melodioiden keskellä Putro laulaa puhuttelevia sanoituksiaan, jotka nousevat ympärillä kuohuvasta maailmasta. Hän näkee suomalaisen elämänmuodon vinoudet ja omituisuudet. En muista aiemmin kuulleeni esimerkiksi laulua, jonka aiheena olisi naisen alkoholismi.

Tarkkanäköisyydestään huolimatta levy nostaa hyvät asiat päällimmäisiksi. Putro uskaltaa laulaa elämän tarkoituksesta ja kauneudesta.

Levy ilmestyi alkuvuodesta 2009, ja siihen liittyy suuri ihmetykseni.

Kuuntelen radiota lähinnä autossa. Tapaan valita viiden pikavalinnan takana olevan aseman välillä ja satunnaisesti seuran paria muuta. Kertaakaan ei ole soitettu minun kuulteni Putron uutta levyä.