Pahoittelu ei ole anteeksipyyntö

Kuluneen vuoden aikana olen parikin kertaa törmännyt siihen, että toista ihmistä on tarkoituksellisesti loukattu ja hän olisi ansainnut anteeksipyynnön.

Anteeksipyynnön sijasta loukkaaja on ilmaissut "pahoittelunsa".

Tuollainen pahoittelu on oikeastaan lisäloukkaus, koska siinä loukkaaja kieltää oman vastuunsa.  Tahallisen teon tekijä yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kun jalkapallon pelaaja pallontavoitteluttelutilanteessa osuu vahingossa toiseen pelaajaan ja tämä joutuu jättämään kentän, vamman aiheuttaja voi ilmaista pahoittelunsa. Pahoittelu tarkoittaa suunnilleen tätä: "Kyseessä oli pelkkä vahinko, jolle en voinut mitään. Surettaa puolestasi. On ikävää, että sinulle kävi näin."

Jos taas tahallaan tönäisee toisen kumoon, on pelikaverilleen anteeksipyynnön velkaa. Anteeksipyyntö tarkoittaa tätä: "Tein tyhmästi. Minua kaduttaa. En tee sitä enää."

Ennen kaikki oli paremmin

Ennen koulussa kaikki oli paremmin - tai ei ollut.

Paraikaa keskustellaan siitä, pitäisikö koulujen luokkakoko rajoittaa 25 oppilaaseen. Tarkistin juuri kirjallisista lähteistä, että muistin oikein, ja kyllä vain: kun aloitin Järvenpään yhteiskoulussa kahdeksannen kouluvuoteni, luokallamme oli 41 oppilasta. Heikkolahjaisimmat olivat poissa, koska he olivat niin sanotun kansalaiskoulun puolella. Siitä huolimatta yli neljäkymmentä oppilasta oli melkoinen määrä yhteen huoneeseen, jossa ainoa ilmanvaihto oli vetoisa ikkuna, josta puhaltava viima käänteli ainakin uskontotunnilla Raamatun ohuita sivuja.

Sen massan kanssa pärjättiin, koska oppilaat olivat hyvätapaisempia kuin nykyään. - Niin sitä luulisi, mutta tämä ei ole totta. Jotkut opettajat selvisivät kohtuullisesti, joku jopa erinomaisesti, mutta monella tunnilla oli sietämätön meteli, jossa kaikki oppiminen oli mahdotonta. Jos onnistui sulkemaan korvansa kaikelta huutamiselta, oli kuitenkin väistettävä paperilennokkeja, joita oli sankemmin kuin Frankfurtin ilmatilassa lentokoneita.

Erityisen kaoottisia olivat matematiikan tunnit. Opettajan pedagoginen osaaminen oli puhdas nolla. Ei auttanut, että parhaimmillaan viisi oppilasta sai käskyn poistua luokasta. Ei se rangaistus mitään vaikuttanut. Siitä vain ylpeiltiin niin kuin jotkut alasarjojen jääkiekkoilijat jäähyistään.

Oliko Järvenpään yhteiskoulu jotenkin huonotasoinen koulu? - Ei ollut. Sinne oli oleellisesti vaikeampi päästä kuin lähikuntien kouluihin, ja ylioppilastulokset olivat hyviä. Olen jäänyt ihmettelemään, millainen sekasorto mahtoi sitten vallita niissä heikommiksi mainituissa naapureissa.

Joskus olisi hyvä olla hukassa

Olen ollut puolisentoista vuotta tablettitietokoneen omistaja, mutta vasta nyt otin sen mukaani ulkomaan reissulle. Läppärin kuljettaminen on jo vaikuttanut matkustamiseen. Sen ansiosta on perillä Suomen tapahtumista melkein yhtä hyvin kuin kotona. Laitteet kytkevät maailmaan. Enää en voi samalla tavoin hypätä yksinäisyyteen kuin nuorena miehenä, kun matkustin Etelä-Amerikassa kolme ja puoli kuukautta ilman ainuttakaan kontaktia kotiin.

Tablettia kuljettaessa voi milloin tahansa tarkistaa sijaintinsa karttaohjelmasta. Samalla voi selvittää, mistä suunnasta kannattaisi hakea ruokapaikkaa. Enää ei kadota suuntaa tai eksy. Säästyy aikaa, kun aina tietää, minne menee.

Toisaalta: suuren osan elämäni tärkeistä asioista olen löytänyt juuri silloin, kun en ole aivan tarkkaan tiennyt, missä olen.

Tarpeetonta meteliä!!!!

Huutomerkki on välimerkeistä tarpeettomin. Sitä voi käyttää näytelmätekstissä ohjeena, josta näyttelijä voi päätellä oikeaa äänensävyä. Juuri muualle se ei sovi.

Hyväksyn huutomerkin myös onnitteluteksteissä, mutta kaikkialla muualla se todistaa kirjoittajan vähäpätöisyyttä tai hänen taipumustaan turhanpäiväiseen päsmäämiseen. Kun itse asia tai kirjoittajan auktoriteetti ei vakuuta, tilannetta yritetään pelastaa meluisalla välimerkillä.

Monta peräkkäistä huutomerkkiä paljastaa moukkamaisuuden.

Juuri pienimmän automallinsa nimen Volkswagen kirjoittaa oikeinkirjoituksen sääntöjä uhmaten: Up!

On kummallista on, jos sanaa "hiljaisuus" korostetaan huutomerkillä. Se ei sovi myöskään sanan "kiitos" perään. Huutomerkki luo siinä vaikutelman komentelusta ja karkottaa kiitollisuuden tunteen.

Toissa iltana näin moottoritiekahvilassa kyltin: "Palauta astiasi, kiitos!"

Mieleni teki kirjoittaa viereen oma kommenttini: "Anteeksi, kun tulin rauhaanne häiritsemään! Asiakas!"

Eräänlainen ihmeparantuminen

Kerroin eilisessä konfirmaatiojumalanpalveluksessa siitä, kuinka viime keväänä yksi leirimme maallikkovetäjä oli ensitöikseen saanut vastata rippikoululaisten edessä kysymykseen, miksi hänen naamansa on vino.

Sen kummemmin häkeltymättä hän puhui siitä, kuinka lapsena hänen leukaluunsa ei ollut kasvanut normaaliin tapaan. Vääristynyt kasvu oli vääristänyt myös hänen kasvonsa.

Edelleen saimme kuulla, nyt aikuisiällä hänelle oli tarjoutunut tilaisuus leikkaukseen, jossa hän olisi voinut oikaista kasvonsa ja saada ne näyttämään sellaisilta kuin kasvot yleensä näyttävät. Enää hän ei ollut siihen valmis. Hän sanoi olevansa sellainen kuin on, Jumalan luoma ja sitä myötä itsensä hyväksyvä ihmislapsi, Jumalan kuva juuri sellaisena kuin on.

Vielä hän kertoi, että hänen vikansa ei ole estänyt häntä elämästä sellaista elämää kuin on toivonut elävänsä. Hänellä on perhe, on vaimo ja lapsia, toisin kuin monilla miehillä, joiden ulkomuotoa hän on kenties joskus nuorempana toivonut itselleen.

Onko tämä tapaus eräänlainen ihmeparantuminen toisessa potenssissa? Leuka on kieltämättä edelleen vino, mutta enää sen outous ei häiritse elämää ja sillä tavoin se toimii yhtä hyvin kuin mikä tahansa leuka; ja vielä enemmän: siitä on tullut kuva, joka kertoo suuresta hyväksynnästä.

Astioiden kanniskelu on lahkeeseen pissaamista

Olen pitkään harjoittanut yksityistä kapinaani ja ollut palauttamatta astioita, vaikka kahviloiden kyltit ovat sitä pyytäneet.

Haluan tukea työllisyyttä. Työntekijät saattavat ensin luulla, että heille on apua asiakkaiden osallistumisesta työntekoon. Todellisuudessa se on lahkeeseen pissaamista eli lämmittää vain vähän aikaa. Ennen pitkää työnantaja voi vähentää väkeä, koska asiakkaat vievät astiansa itse. 

Samasta syystä valitsen huoltoasemalla palvelutankkauksen, jos se vain on mahdollista. Mielelläni tuen euron kolikolla työllisyyttä. Sen sijaan työpaikkojen kahvihuoneissa pesen itse kuppini; on sitten tiskivuorolaisella helpompaa.

Toiseksi olen kanniskelematta astioita sen tähden, että kahvilat ovat liiketoimintaa ja kaupankäyntiä, eivät hyväntekeväisyyttä. Asiakkaan ainoa velvoite on maksaa laskunsa ja olla normaalin kohtelias. En tule kahvilaan työhön, vaan hetkeksi lepäämään, täyttämään ruumiintarpeeni tai muuten pitämään taukoa.

Voisin harkita astioiden kanniskelua, jos saisin siitä jonkinlaisen alennuksen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kahvi maksaa sitä enemmän, mitä suuremmat ovat työntekoa ehdottavat kyltit. Kalliin kahvin huoltamoketjut ovat erityisen aktiivisia asiakkaan juoksuttajia. Ensin etsitään toimivaa kassaa ja lopuksi astiavaunua.

Aivan ehdoton en ole linjassani. Pikaruokapaikkojen kulttuuriin kuuluu itsepalvelu. Hampurilaisen jälkeen astiat viedään itse. Paikallisissa kahviloissa olen kiltti, etteivät luulisi minun vain tekevän tutuille ihmisille kiusaa.

Tiedän monen muunkin haikailevan hyvää palvelua. Ei siihen vaadita sen kummempaa kuin, että yhdessä kieltäydytään huonosta palvelusta.

Yleensä en mainosta, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Oheinen Sari Kyllösen ottama kuva on Sastamalan Kiskokabinetista.

Hienostelu voi hukata ymmärrettävyyden

Olen kerran ollut huonona tulkkina lääkärin ja hänen espanjankielisen potilaansa välillä, joka puhui jonkin verran myös englantia. Käänsin parhaan taitoni mukaan espanjankielisiä ajatuksia suomeksi ja koetin muotoilla lääkärin englantia espanjaksi.

Lääkäri puhui hyvää englantia. Hän puhui liian hyvää englantia.

Vihdoin minun oli pakko sanoa: "Anteeksi, mutta voisitteko puhua huonommin. Potilas ymmärtäisi huonoa kieltä paremmin kuin tuota moitteetonta aksenttia. Hän tietää heti oman kielensä pohjalta, mitä tarkoittaa 'natural' tai 'important', kun ne lausutaan junttimaisesti niin kuin ne kirjoitetaan. Espanjassa luonnonmukainen on 'natural' ja tärkeä 'importante'. Mutta kun ne sanat lausutaan hienosti 'neitsöral' ja 'impootant', hän ei ymmärräkään enää mitään."