Kevään päätteeksi kävin paikallisella alakoululla laulattamassa Suvivirttä. Liikuntasalin seinustalle oli kerätty hätkähdyttävä kokoelma löytövaatteita.
Jos minua olisi pyydetty arvaamaan, kuinka paljon pienehkö, yksisarjainen koulu tuottaa vuoden aikana koululle unohdettuja vaatteita, olisin uskaltanut sanoa vain kahdeskymmenesosan siitä, mitä edessäni näin.Tavararöykkiössä oli jopa kalliita urheilujalkineita.
Samaan aikaan Suomessa valitetaan niukkuutta. Vanhuksille ei riitä inhimillistä hoitoa. Syrjäseuduilla ei ole lääkäreitä, ja aivan varmasti on myös lapsiperheitä, jotka eivät tiedä miten saisivat rahansa riittämään.
Jälleen näkee, ettei kyse ole varallisuudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta ja kyvystä jakaa voimavarat kohtuullisella tavalla.
Onhan tässä jo tiedetty, että jopa Bangla Deshin kaltaisella rutiköyhällä maalla on ollut riittävästi elintarvikkeita koko väestönsä ruokkimiseen. Sitä ei vain ole osattu tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti