Eilen näin Prahan parhaan kirjakaupan näyteikkunassa Solzhenitsynin Vankileirien saariston tšekinkielisen laitoksen. Maailmanlaajuisesti tämä on paljon merkittävämpi asia kuin Sofi Oksasen tuore julkaisu.
Elokuussa 1968 Neuvostoliiton panssarien tultua Prahaan ei voinut uskoa, että jonain päivänä Solzhenitsynia saisi ostaa vapaasti Vaclavin aukiolta. Ylivoima tuntui liian musertavalta. Tšekit eivät paljon voineet miehittäjille. He vaihtelivat katukilpiä, ja sen vuoksi panssarivaunujen suunnistajat olivat ajoittain eksyksissä.
Seuraavana talvena Tšekkoslovakian jääkiekkomaajoukkue taisteli Neuvostoliittoa vastaan kuin hengestään tapellut eläin. Kaikista näkemistäni jääkiekkoilijoista Jan Suchy on ollut vaikuttavin heittäytyessään kiekon eteen, tulipa se kuinka lujaa tahansa.
Olisin valmis maksamaan kohtalaisen summan, jos voisin lähettää silloisille Neuvostoliiton johtajille tekstiviestin jonnekin tuonpuoleiseen. Siinä lukisi: "Vaclavin aukiolta saa Solzhenitsynia. Ruumiin te saatoitte nujertaa, mutta sielua te ette saaneet."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti