Kännykästä tuli ruumiinosa

Kenties näkökulmani on liian suppea ja paikallinen, mutta siitä huolimatta on kiinnostavaa, että muutamat oman kylämme yläasteen opettajat vahvistivat havaintoni kännyköiden käytön muuttumisesta: vuosina 1997 ja 1998 syntyneet nuoret käyttävät puhelintaan yläasteen loppuvuosina toisella tavoin kuin vuonna 1996 syntyneet käyttivät.

Ysikuutosille kännykkä oli vain puhelin, ei muuta. Siihen tartuttiin, kun piti soittaa tai lähettää tekstari. Ysiseiskoille ja ysikaseille kännykästä on tullut ruumiinosa. Sitä ei malta laittaa edes taskuun, vaan sitä on pidettävä koko ajan kourassa. Aivan niin kuin joku tuntee olonsa oudoksi ilman nimettömässä olevaa sormusta, nämä nuoret ovat häiriötilassa, kun käsi on tyhjä.

Viime aikoihin saakka verkko on ollut lähinnä ansan tai pyydyksen symboli. Vapauden vertauskuvana sitä on käytetty vain viime vuosikymmeninä. Entistä useammat ihmiset ovat joutuneet huomaamaan, että se alkuperäinen merkitys onkin oikea. Ylistetty vapaus on paljastunut pyydykseksi, jolla globaali maailmantalous meidät orjuuttaa.