Lahdessa oli vuonna 2001 dopingista kuuluisat hiihdon MM-kisat, joissa jäi kiinni suuri joukko suomalaisia hiihtäjiä. Heistä tunnetuin oli rehdin suomalaismiehen asemaan nostettu Mika Myllylä. Peittely-yritykset julkisine TV:n haastattelutilaisuuksineen ja kesken kisaa mukamas tahattomasti katkenneine sauvoineen ovat edelleen suomalaisen häpeän jättikasauma.
Päätin, etten enää koskaan istuutuisi katsomaan hiihtokilpailuja. Kun myöhemmin näin suomalaisesta mädännäisyydestä kertovan dokumentin Sinivalkoinen valhe, tiesin että päätökseni oli oikea.
Ymmärrän, että Suomi ei ole ainoa pahis ja että dopingia on muissakin lajeissa kuin hiihdossa. Käyttö on paljon laajempaa kuin arvataan, koska testimenetelmät tulevat jäljessä todellisuutta. Testeistä huolimatta kahdesti kärynneen juoksijan on sallittu voittaa olympiapronssia ja MM-kultaa.
Dopingia on sitä paitsi muuallakin kuin urheilussa. Monet esiintyvät muusikot turvautuvat betasalpaajiin, ja huumehöyryissä on tehty musiikkia, jota minäkin kuuntelen.
En paheksu niitä, jotka katsovat hiihtoa ja jännittävät tuloksia. Miksi minä olisin periaatteideni kanssa riistämässä ihmisten pieniä urheiluiloja? Nauttikoot! Jos elämästä ottaa pois kaiken huijauksen, seurattavaa jää perin vähän.
Tämä on minun valintani. Olen vain omasta puolestani päättänyt, että samalla asialla minua ei huijata kahta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti