torstai 16. elokuuta 2018

Rippikouluhistoriani ahdistavin ilta

Oli rippikouluhistoriani ahdistavin ilta. Heitin tavarani sängyn viereen, ja iltakymmeneltä lämpöä oli huoneessa kolmekymmentä astetta. Kysyin itseltäni, miten jaksaisin viikon ajan kuumuutta ja sen tuomia unettomia öitä.

Seuraavina päivinä lämpö laski siedettävän seutuville. Kahdessa kokoontumistilassa olleet ilmalämpöpumput auttoivat. Ne hoitivat kuitenkin oireita, eivät varsinaista syytä.
Mietin rippikoulujemme suhdetta ilmastonmuutokseen.

Olemme epäonnistuneet siinä, että olisi perinpohjaisesti mietitty isän citymaasturia, tyttären mopoautoa, ruokatuotantoa, sähkönkulutusta ja lentomatkoja.

Emme ole päässeet edes siihen, ettemme nauttisi häpeämättömästi kesän helteistä.

Ei kommentteja: