Torniosta kotoisin oleva äitini kävi niin sanottua leikkikoulua oman aikansa supertähden kanssa. Sikäli kuin oikein muistan, hän istuu ryhmäkuvassa vierekkäin tulevan viulistin Heimo Haiton kanssa.
Hyvin varhain tämä pieni poika alkoi nähdä viulun intohimonsa kohteeksi, ja niin hänen isänsä toimitti hänet Viipuriin opiskelemaan viulunsoittoa. Siellä hänet alistettiin eräänlaiseen ihmiskokeeseen. Professori otti hänet kasvatikseen sillä ehdolla, että hän keskittyisi viulun soittamiseen eikä lainkaan tapaisi Tornioon jääneitä vanhempiaan ennen kuin täyttäisi kahdeksantoista.
Heimo Haitto saavutti menestystä nopeasti. Kolmentoista iässä hän soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina, ja kaksi vuotta myöhemmin hän voitti Lontoossa ison viulukilpailun. Toivo Särkkä teki hänestä elokuvan, jossa Haitto näytteli itseään. Tähteys vei Amerikkaan, jossa hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen.
Menestyksellä oli varjonsa. Haitto käytti alkoholia rajusti ja sortui uhkapeliin, ja lopulta vaimo otti hänestä eron. Saman tien Haitto hylkäsi muusikon uransa ja ryhtyi vaeltavaksi kulkuriksi. Hän eli satunnaisilla tilapäisansioilla ja nukkui rannoilla ja junanvaunuissa ilman vakituista asuntoa.
Kulkurin elämää kesti kymmenen vuotta, kunnes Haitto löysi naisen vierelleen. Elämänmuutokseen vaikutti myös hänen kristillinen vakaumuksensa, jota hän ei ollut ikinä kadottanut. Viimeiset elinvuotensa hän eli Suomessa ja vaikutti hyväntekijä Veikko Hurstin lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti