Mikä mahtaa olla suomen kielen kaunein sana? Ensimmäisenä tulee mieleen säätiedotuksen keskeltä kuulemani alavilla mailla hallanvaara. On väitetty, että se olisi jossain kansainvälisessä äänestyksessä valittu maailman kauneimmaksi lauseeksi. Se on kuitenkin sanayhdistelmä eikä täytä kisasääntöjä.
Jossain on kuulemma kannatettu äitiä. Minun mielestäni se ei ole äänteellisesti lainkaan kaunis, ja niin asetun Nobel-kirjailija F. E. Sillanpään kannalle, jonka mielestä suomen kielen kauneimmat sanat ovat suvi ja ehtoo.
Ainakaan minä en osaa olla eri mieltä. Niissä on erityistä lumoa. Suvi on enemmän kuin kesä, ja ehtoo tuntuu kauniimmalta kuin tavallisempi ilta. Olisi peräti mahdotonta kuvitella, että ehtoollisen sijasta alettaisiin puhua illallisesta tai että Suvivirsi olisi Kesävirsi. Näissä kahdessa sanassa kieli horjahtaa jonkin sellaisen puolelle, jossa on jotain pyhää.
Suviehtoota Sillanpää kuvaa Ihmiset suviyössä -romaanin alkulauseessa: "Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti