keskiviikko 1. helmikuuta 2023

Lasten ja vanhempien suhteessa on vaiheensa

Ihminen elää koko ikänsä ainakin yhdessä vanhempi - lapsi -suhteessa eli suhteessa omiin vanhempiinsa. Useimmat elävät myös suhteessa omiin lapsiinsa. Jotenkin näin ne vaiheet menevät:

1. Symbioosi. Alussa äiti ja lapsi ovat yhtä ihmistä, kun taas isä heiluu jossain taustalla. Jonkin teepussiviisauden mukaan lapsen syntyessä alkaa isän odotusaika, eikä se ole niinkään huonosti sanottu.
2. Tarrautuminen. Lapsi pitää kiinni vanhemmistaan kuin henkirievustaan. Häntä ei voi jättää hetkeksikään vaille valvontaa.
3. Kritiikitön ihailu. Kaikki isän ja äidin tekemiset ovat jäljittelemisen arvoisia. Lapsi oppii matkimalla.
4. Kritiikki ja kapina. Lapsi huomaa, että isä ja äiti eivät olekaan kaikkivoipaisia. Oikeastaan he ovat aika tyhmiä eivätkä ymmärrä mitään. Kaverit ovat parempaa seuraa kuin isä ja äiti, vaikkei se haittaa että päivystävät kotona ja jääkaapista löytyy ruokaa.
5. Tasapaino. Lapset ja vanhemmat löytävät toisensa aikuisen tasolla. Kumpikin osapuoli oppii toisiltaan. Lapset käyvät vain harvakseltaan kotona. Ei ole suurempaa syytä. Vanhemmat huomaavat, että jostain käsittämättömästä syystä lapset ovat oppineet tekemään omat kotityönsä, siivoavatkin.
6. Naureskelu. Lapset alkavat hymyillä vanhenevien vanhempiensa omituisuuksille. Virheistä todetaan, että ne eivät ole vikoja vaan ominaisuuksia. Vähitellen vanhempia aletaan tarkkailla vanhenemisen merkkien löytämiseksi, mutta toistaiseksi kaikki on suunnilleen hyvin.
7. Lievä huoli. Vanhempien pärjääminen herättää kysymyksiä. Kun mennään katsomaan isää ja äitiä, ei mennäkään enää täyshoitoon, vaan työmaalle, jossa tekemiselle ei ole loppua. Samalla valta siirtyy lapsille. He sanovat mitä tehdään, ja toiset vanhemmat tottelevat, toiset eivät.
8. Raastava huoli. Jokainen vanhempien luota lähteminen tuntuu heitteillejätöltä. Jääkaapista löytyy joka kerta homeisia ruokia.
9. Periksi antaminen. Vanhemmat ovat menneet jo, vaikka ovat niin sanotusti elossa.
10. Suru.
11. Kaihomieli ja ikävä. Vasta nyt omien vanhempien elämäntarina alkaa kiinnostaa.

Nämä ovat vain yleispiirteitä, ja poikkeuksia on. Jokin vaihe voi jäädä kokonaan pois, ja toisaalta jokin vaihe saattaa jäädä ikuisesti päälle.

Ja voi sitä ihmistä, joka elää suhteessa lapsiinsa vaihetta 4 ja samaan aikaan suhteessa omiin vanhempiinsa vaihetta 8. Ei ole ihan helppoa. Lykkyä tykö ja myötätuntoa! En osaa neuvoa, miten siinä tasapainoilisi.


Otin tämän kuvan tamperelaisessa käsityöliikkeessä.

Ei kommentteja: