Hiljainen viikko ei ole niin hiljainen kuin sen otsikko kertoo. Sopivasti yllytettynä kansa valitsi huutoäänestyksessä Kristuksen sijasta Barabbaan. Puhuttelevin huuto kuullaan ristiltä, kun Jeesus elämänsä viimeisiksi sanoiksi huusi kovalla äänellä.
Ihmisen alkuhuuto on kaikilla kielillä yhteinen. Kiinalainen ja grönlantilainen tunnistavat vastasyntyneen ensimmäisen rääkäisyn samalla tavoin.
Myöskään ihmisen tuskanhuuto ei vaihtele kielestä toiseen. Yksin jäädessä taustat, lähtökohdat ja kulttuurit menettävät merkityksensä. Äidinkielellä ei ole väliä.
Alkuhuuto kouraisee lähellä olevia ja jättää elämän pituisen jäljen. Kärsivän huuto yössä syöpyy kuulijan muistiin. Joskus huuto voi olla myös vaikenemista. Jos on koettanut repiä virran tempaamaa ihmistä vedestä ylös, tuskin voi milloinkaan unohtaa otteesta kirvonnutta kättä.
Joka sattui olemaan Golgatalla todistamassa Jeesuksen kuolemaa, muisti ikuisesti hänen huutonsa. Myös hänen kasvonsa jäivät mieleen. Ei ole ihme, miksi Edvard Munchin taulu tekee niin vahvan vaikutuksen. Sen näkeminen on riittävä syy matkustaa Osloon, jonka maisemat näkyvät maalauksen taustalla.
Yhden kerran ihmisen alkuhuuto on tavallaan myös sävelletty. Se avaa Jaakko Löytyn levyn Sinisen syvyys.
Edvard Munch: Huuto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti