Olen miettinyt, millaiseen seurakunnan toimintaan voisin osallistua, jos minulla ei olisi sitä ammattia kuin sattuu olemaan.
Pispalan kirkolla tarjotaan nyt lauantaina hienoja asioita. Sinne voisin hyvinkin lähteä. Tapahtumiin on vapaa pääsy, ja niistä voi valita haluamansa.
Iltapäivällä esitellään kirkon uutta, kunnostettua pihaa, ja lopuksi se siunataan käyttöön. Tämä tapahtuma ei kiinnosta minua pätkääkään, ja suoranaisesti vastenmielistä on, että päälle tarjotaan piirakoita ja teetä. Siis teetä. Piirakat sopivat, mutta teetä en juo ikinä. Se on pahaa. Tästä eteenpäin tapahtumapäivässä kiinnostaa kuitenkin kaikki.
Ylen hieno toimittaja Risto Nordell (ohjelmasta Riston valinta) luennoi aiheesta ”Kirkkomusiikkia Jumalan kunniaksi ja sielun ravinnoksi”. Nordellin jälkeen on konsertti, jossa pianisti Hannu Alasaarela soittaa Bachin Goldberg-muunnelmia.
Illan elokuvana on Bergmanin 81 minuuttia kestävä Talven valoa. Sen nimi on varsinainen käännöskukkanen, sehän pitäisi suomentaa Ehtoollisvieraiksi. Elokuvaa alustaa pappi ja toimittaja Niilo Rantala.
Jotain ohjelmasta puuttuu, jotta kattaus olisi täydellinen. Missä on kulttuurielämään oleellisesti kuuluva jalkapallo? Vaarana olisi, etten lähtisikään Pispalan kirkolle vaan jäisin kotiin katsomaan Valioliigaa. Lisäisin ohjelmaan myös seuraavan aamun kirkonmenot. Nekin ovat kulttuuria ja hyvin toimitettuina osuvat johonkin oleelliseen.
Ohjelmaa tarkastellessa tuntuu kuin hampurilaisravintolaan olisi hankittu ranskalainen kokki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti