Seuraan netissä sivustoa Brutal Nature. Sen sisältönä on videoita, joissa krokotiili vie uimasille tulleen koiranpennun mennessään, käärme hotkaisee hiiren loputtomaan kitaansa ja leijona hyökkää viattoman antiloopin kimppuun.
En ole lakannut seuraamasta sivustoa, vaikka olen välillä epäillyt itseäni, että kenties minäkin olen salaa viehättynyt väkivaltaviihteestä niin kuin kaikki sairaat mielet.
Nuo videot opettavat tärkeitä asioita. Ihminen tuntee luonnon keskellä loputonta rauhaa vain sillä ehdolla, että hän on kesyttänyt luonnon mieleisekseen tai ainakin on oppinut suojautumaan siltä. Saavuttaaksen täyden mielenrauhan on sulkeuduttava siltä loputtomalta kamppailulta, joka luonnossa vallitsee.
Paljon mainostettu luonnonmukaisuus voi olla terveellisyyden synonyymi, mutta myös käärmeen myrkky on aito luonnontuote. Saaliinsa kimppuun hyökkäävä peto ei piittaa uhrinsa tunteista. Sillä ja sen pennuilla on nälkä, ja siksi se on valmis syömään saaliinsa elävältä.
Epäilen Brutal Naturen moraalia. Ehkä niitä videoita ei pitäisi katsoa. Saman viisauden saa lukemalla vaikkapa Veikko Huovisen kirjan Puukansan tarina. Hän kirjoittaa siitä, kuinka pikkulinnun hienostunut huilunääni julistaa reviirejä että älä sinä tule tänne. Jopa kasvien maailmassa sorretaan, kuristetaan, tukahdutetaan ja tapetaan, eikä heikolle löydy sieltä puolustajaa.
Häkkikanala ei ole luontoa. Se on tehdas ja eläinten keskitysleiri.
2 kommenttia:
Seuraan erittäin raakoja kaikille avoinna olevia ohjelmia koko ajan, uutisia. Niissä kerrotaan kuinka ihmiset tappaa toisiaan vieläkin massoittaen järjettömistä syistä ympäri maailmaa.
Pakko kai on myöntää, eläimiä ollaan!
Ja voi olla toisinkin päin: eläimet ovat ihmisiä.
Lähetä kommentti