Olin katsomassa Mika Waltarin kirjoittamaa näytelmää Lepää rauhassa komisario Palmu. Se oli leppoisa kappale, jonka murha suhtautuu muihin murhiin samaan tapaan kuin omenavarkaudet muihin varkauksiin. Se oli letkeää menoa.
Kesken näytelmää havahduin. En suoranaisesti pelästynyt, mutta lievästi hätkähdin.
Yksi päähenkilöistä otti esiin konepistoolin tai rynnäkkökiväärin ja alkoi ampua. Piippu osoitti turvallisesti näyttämön takaseinään. Onneksi oli sinne. Mieleen tuli, että mitäpä jos se kääntää aseensa suunnan ja alkaa tulla kovapanoksia.
Siinä menisi katsomollinen ihmisiä ja oltaisiin kansainvälisten uutistoimistojen kärkiuutisia. Suomen ilta-alkuiset lehdet saisivat viikoksi otsikoitavaa. Siinä olisi jollekulle hullulle mainio spektaakkeli. Kuolleita tulisi nopeasti kasapäin.
Nykyiset ajat ovat tällaisia. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten nämä kuvitelmat eivät olisi pälkähtäneet päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti