Neuvostoliiton hajotessa monet suunnitelmat jäivät kesken. Yksi romahduksen uhreista oli kosmonautti Sergei Krikaljov. Hän oli lähtenyt Mir-avaruusasemalle toukokuussa 1991. Alkuaan hänen piti viettää avaruudessa noin viisi kuukautta, mutta Venäjällä ei ollutkaan heti resursseja eikä organisaatiokykyä hänen palauttamiseensa.
Niinpä hän oli avaruudessa ylipitkään, koska ei ollut tietoa siitä, pääsisikö hän sieltä lainkaan pois vai jäisikö hän kuolemansakin jälkeen sinne kieppumaan.
Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä Krijalkov mahtoi ajatella avaruudessa. Tavallaan se on hauskaa, koska se antaa vapauden kuvitella, millaisia olisivat samanlaiseen tilanteeseen ajautuneen ihmisen tunnelmat. Ehkä avaruuslentäjän rukous voisi kuulua: "Anna minun vielä kerran tuntea kova maankamara jalkojeni alla."
Krikaljov pääsi palaamaan maahan vihdoin maaliskuussa 1992.
Ja kun nousen tästä tuolistani ja seison kahdella jalalla keskellä työhuoneeni lattiaa, voin tietää, miltä jalkapohjissa tuntui, kun rukous oli vihdoin kuultu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti