Suomen ja USA:n välisen jääkiekko-ottelun alkaessa kanadalainen yleisö osoitti "epäkunnioittavaa asennetta", kun kuului Yhdysvaltain kansallislaulu. Ylen toimittaja Juuso Paasi paheksui käytöstä: "Äänekkäitä buuauksia kansallislaulun päälle. Koko veisun ajan. En muista kokeneeni vastaavaa." Viime yön amerikkalaisessa paikallispelissä buuaukset jatkuivat.
Ylen toimittaja on esimerkki siitä, millaisessa kuplassa tai peräti poterossa osa urheiluihmisistä elää. Viimeistään vuoden 1936 Berliinin olympialaisista lähtien on ollut selvää, että urheilu on peruuttamattomasti kietoutunut kansallisuusaatteeseen, tuohon pirulaiseen, joka on ratkaisevin syy kaikkiin valtioiden välisiin sotiin.
Paasi "ei muista". Hän ei muista esimerkiksi sitä, millä eläimellisellä raivolla Tšekkoslovakian jääkiekkojoukkue pelasi MM-kisoissa Neuvostoliittoa vastaan vuonna 1969, kun maa oli tullut Neuvostoliiton miehittämäksi edellisvuoden elokuussa.
Jos kerran politiikka ei kuulu urheiluun eivätkä kanadalaiset saa viheltää eteläisille naapureilleen, niin miksi ihmeessä Venäjä ei saa lainkaan osallistua kisoihin, ei edes vihellysten saattelemana?
Presidentti Trump on juuri ilmoittanut, että Kanadasta tulee Yhdysvaltain 51. osavaltio. Malttaisivatko suomalaiset vaieten kuunnella naapurin kansallislaulua, jos Ruotsin pääministeri olisi juuri kertonut tekevänsä Suomesta Itä-Ruotsin maakunnan?
Buuaus on ainoa keino, jolla "tavallinen kanadalainen" saa mielipiteensä kantamaan kaukaiseen Suomeen saakka.
1 kommentti:
Varsin järkeen (ja varsinkin tunteeseen) käypä näkökulma!
Lähetä kommentti