– Olette soittaneet Luteran asiakaspalveluun. Pyrimme palvelemaan teitä mahdollisimman pian. Jonotusaika on maksuton. Palvelun nopeuttamiseksi näppäilkää nyt asiakasnumeronne, jonka saatte kanta-asiakaskortistanne.
– Jos asianne koskee kirkon yleishallintoa, painakaa 1. Jos asianne koskee Espoon hiippakuntaa, painakaa 2. Jos asianne koskee Helsingin hiippakuntaa, painakaa 3. Jos asianne koskee Kuopion hiippakuntaa, painakaa 4. Jos asianne koskee Lapuan hiippakuntaa, painakaa 5. Jos asianne koskee Mikkelin hiippakuntaa, painakaa 6. Jos asianne koskee Oulun hiippakuntaa, painakaa 7. Jos haluatte ruotsinkielistä palvelua tai muuten asianne koskee Porvoon hiippakuntaa, painakaa 8. Jos asianne koskee Tampereen hiippakuntaa, painakaa 9. Jos asianne koskee Turun arkkihiippakuntaa, painakaa 10. (Asiakas valitsee.)
– Jos haluatte keskustella hiippakunnan yleishallinnon kanssa, painakaa 1. Jos haluatte yhteyden johonkin seurakuntayhtymään, painakaa 2. Jos haluatte yhteyden yksittäiseen seurakuntaan, painakaa 3. (Asiakas painaa numeroa 3.)
– Jos asianne koskee virkatodistusta, sukuselvitystä tai muuta väestörekisteriasiaa, painakaa 1. Jos asianne koskee jotain muuta asiaa, painakaa 2. (Asiakas painaa numeroa 2.)
– Jos haluatte hoitaa asianne nopeammin Internetissä, painakaa 1 poistuaksenne puhelinpalvelusta ja mennäksenne mobiilisti osoitteeseen www.luterafinland.com. Jos haluatte jatkaa puhelinpalveluamme, painakaa 2. (Asiakas painaa numeroa 2.)
– Lähettäkää nyt tekstiviesti päästäksenne juuri haluamanne seurakunnan puhelinpalveluun. Kirjoittakaa viestin sana "asiakas", välilyönti ja kyseisen seurakunnan nimi. Hetken kuluttua saatte tekstiviestillä ilmoituksen, että voitte jatkaa. Samalla puhelu ohjautuu juuri kyseisen seurakunnan palveluun.(Asiakas kirjoittaa tekstarin ja saa paluuviestin sillä siunatulla sekunnilla.)
– Jos asianne koskee kirkosta eroamista tai siihen liittymistä, painakaa 1. Jos asianne koskee kirkon kiinteistöjä ja tilavarauksia, painakaa 2. Jos asianne koskee kirkollisia toimituksia, painakaa 3. Jos asianne koskee erityisjumalanpalveluksia, painakaa 4. Jos asianne koskee homokysymyksiä, painakaa 5. Jos asianne koskee naispappeutta, painakaa 6. Jos asianne koskee jotain muuta hengellistä kysymystä, painakaa 7. Jos asianne koskee paikallisliikenteen bussiaikatauluja, painakaa 8. Jos haluatte päästä puhelinpalvelumme alkuun, painakaa 9. (Asiakas valitsee).
– Kiitämme yhteydenotosta. Tällä hetkellä kaikki asiakaspalvelijamme ovat valitettavasti varattuja, mutta puheluunne pyritään vastaamaan mahdollisimman pian. Arvioitu odotusaika on alle viisi minuuttia.
tiistai 11. tammikuuta 2011
maanantai 10. tammikuuta 2011
Turhia asioita
On asioita ja esineitä, joiden olemassaolon tarkoitusta en ymmärrä:
- konserttisalia, jossa musiikki ei kuulu.
- lakeja ja asetuksia, joita kukaan ei kykene valvomaan ja joita ei ole tarkoitettukaan noudatettaviksi.
- laulun sanoja, joista kukaan ei saa selvää.
- kerma- tai maitokannua, josta ei voi kaataa, koska se valuttaa alleen.
- pappia, jonka puheita kukaan ei jaksa kuunnella.
- kenkiä, jotka ovat kenties kauniit mutta joilla ei voi kävellä.
- konserttisalia, jossa musiikki ei kuulu.
- lakeja ja asetuksia, joita kukaan ei kykene valvomaan ja joita ei ole tarkoitettukaan noudatettaviksi.
- laulun sanoja, joista kukaan ei saa selvää.
- kerma- tai maitokannua, josta ei voi kaataa, koska se valuttaa alleen.
- pappia, jonka puheita kukaan ei jaksa kuunnella.
- kenkiä, jotka ovat kenties kauniit mutta joilla ei voi kävellä.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Maailma on valmiina annettu
Sveitsiläisen kirjailijan Peter Bichselin ohuessa kertomuskokoelmassa Lastentarinoita on Pöytä on pöytä -niminen novelli. Bichsel kertoo siinä miehestä, joka kyllästyi elämänsä tavallisuuteen ja tuli siihen tulokseen, että hänen oli välttämättä saatava aikaan muutos, ja niin hän muutti sanojen merkityksen. Hän alkoi kutsua sänkyä tauluksi, pöytää matoksi ja tuolia herätyskelloksi.
Bichselin kuvaaman miehen maailma todella muuttui: Aamulla hän loikoili pitkään taulussaan, yhdeksältä soi valokuva-albumi, hän nousi ylös ja asettui kaapille, jotta hänen jalkojaan ei palelisi, sitten hän otti vaatteensa sanomalehdestä, pukeutui, vilkaisi seinällä olevaan tuoliin, istuutui sitten herätyskellolle maton ääreen ja katseli peiliä, kunnes löysi äitinsä pöydän.
Lopulta miehellä oli uusi kieli, joka oli yksin hänen. Ihmiset eivät enää ymmärtäneet häntä, ja sen vuoksi hän ei sanonut enää mitään. Hän oli vaiti, puheli vain itsensä kanssa eikä edes tervehtinyt ketään.
Bichselin novelli ei ole vain lastentarina, vaan se kertoo siitä elämän peruslaista, että asettuessaan ihmisten maailmaan jokainen ihminen joutuu omaksumaan suurimman osan tämän maailman sanoista, käytännöistä ja käytöstavoista. Täydellinen omaperäisyys johtaa peruuttamattomaan eristyneisyyteen.
Sen vuoksi maailmallisten sanojen ja tapojen omaksuminen ei ole maailmalle tehtävä myönnytys, vaan välttämätön ehto sille, että voisi olla tuossa maailmassa läsnä.
Bichselin kuvaaman miehen maailma todella muuttui: Aamulla hän loikoili pitkään taulussaan, yhdeksältä soi valokuva-albumi, hän nousi ylös ja asettui kaapille, jotta hänen jalkojaan ei palelisi, sitten hän otti vaatteensa sanomalehdestä, pukeutui, vilkaisi seinällä olevaan tuoliin, istuutui sitten herätyskellolle maton ääreen ja katseli peiliä, kunnes löysi äitinsä pöydän.
Lopulta miehellä oli uusi kieli, joka oli yksin hänen. Ihmiset eivät enää ymmärtäneet häntä, ja sen vuoksi hän ei sanonut enää mitään. Hän oli vaiti, puheli vain itsensä kanssa eikä edes tervehtinyt ketään.
Bichselin novelli ei ole vain lastentarina, vaan se kertoo siitä elämän peruslaista, että asettuessaan ihmisten maailmaan jokainen ihminen joutuu omaksumaan suurimman osan tämän maailman sanoista, käytännöistä ja käytöstavoista. Täydellinen omaperäisyys johtaa peruuttamattomaan eristyneisyyteen.
Sen vuoksi maailmallisten sanojen ja tapojen omaksuminen ei ole maailmalle tehtävä myönnytys, vaan välttämätön ehto sille, että voisi olla tuossa maailmassa läsnä.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Ihmettelen Sofi Oksasen ihmeellisyyttä
Sofi Oksasta ylistetään ulkomaita myöten. Luin hänen romaaninsa Puhdistus viime vuonna, mutta syvää jälkeä se ei jättänyt. Onko vika minussa? Onko Sofi Oksanen sittenkin liikaa kiitetty? Onko kyse vain makueroista?
Kirja on lukukelpoinen, mutta sen enempää se ei minulle antanut.
Ehkä viileyteeni vaikuttaa se, että Viron karu lähimenneisyys on ollut minulle ennestään tuttu.
Eniten minua kiusasi, että kirjoittaessaan dramaattisista ajoista Oksanen olisi voinut valita hieman epädramaattisempia ja tavallisempia tapauksia. Kyllä niistä olisi Viron tapauksessa draamaa riittänyt. Erityisesti nuoren prostituoidun mafiatarina tuntui päälle liimatulta sarjafilmiltä, jolla kosiskellaan nuoria sukupolvia ja jonka mukanaolo selittyy lähinnä kaupallisilla syillä.
Sofi Oksasen Nobelista en puhuisi vielä pitkään aikaan.
Mutta joulunpyhinä lukemaani Olli Jalosen Poikakirjaa kiitän kovasti. Se oli vakuuttava teos.
Kirja on lukukelpoinen, mutta sen enempää se ei minulle antanut.
Ehkä viileyteeni vaikuttaa se, että Viron karu lähimenneisyys on ollut minulle ennestään tuttu.
Eniten minua kiusasi, että kirjoittaessaan dramaattisista ajoista Oksanen olisi voinut valita hieman epädramaattisempia ja tavallisempia tapauksia. Kyllä niistä olisi Viron tapauksessa draamaa riittänyt. Erityisesti nuoren prostituoidun mafiatarina tuntui päälle liimatulta sarjafilmiltä, jolla kosiskellaan nuoria sukupolvia ja jonka mukanaolo selittyy lähinnä kaupallisilla syillä.
Sofi Oksasen Nobelista en puhuisi vielä pitkään aikaan.
Mutta joulunpyhinä lukemaani Olli Jalosen Poikakirjaa kiitän kovasti. Se oli vakuuttava teos.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Kiikkuvat ja keikkuvat vanhukset
Ties kuinka monta vuotta olen ollut viettämässä uuttavuotta vanhan koulukaverini luona Hyvinkäällä. Vertailemalla uusiavuosia toisiinsa saa käsityksen siitä, miten maailma on muuttunut ja mitä ihmiselle kuuluu.
Presidenttien puheet ovat huonompia kuin keskimääräiset pappien saarnat, joissa sentään useimmiten on edes yksi miettimisen arvoinen ajatus. Ainoa huvi on ollut laskea, kuinka monta kertaa presidentin puheessa mainitaan sana "globaali" tai "globalisaatio". Viime aikoina trendi on ollut laskussa. Uskalsin jo veikata, että se mainittaisiin tänä vuonna vain kerran, mutta väärässä olin. Osumia oli kolme.
Ikäpolveni omat puheenaiheet ovat vaihtuneet lapsista kiikkuviin ja keikkuviin vanhuksiin. Tuntuu, että siellä missä kaksi tai kolme hieman yli viisikymppistä kohtaa ja puhuu elämästään, siellä lausutaan ääneen huoli mummosta ja papasta. Mitä ihmettä niiden kanssa tekee?
Presidenttien puheet ovat huonompia kuin keskimääräiset pappien saarnat, joissa sentään useimmiten on edes yksi miettimisen arvoinen ajatus. Ainoa huvi on ollut laskea, kuinka monta kertaa presidentin puheessa mainitaan sana "globaali" tai "globalisaatio". Viime aikoina trendi on ollut laskussa. Uskalsin jo veikata, että se mainittaisiin tänä vuonna vain kerran, mutta väärässä olin. Osumia oli kolme.
Ikäpolveni omat puheenaiheet ovat vaihtuneet lapsista kiikkuviin ja keikkuviin vanhuksiin. Tuntuu, että siellä missä kaksi tai kolme hieman yli viisikymppistä kohtaa ja puhuu elämästään, siellä lausutaan ääneen huoli mummosta ja papasta. Mitä ihmettä niiden kanssa tekee?
torstai 30. joulukuuta 2010
Parempi maailma ilman isoa viisaria
Uudenvuoden ajoittuminen tammikuun alkuun tuntuu niin kummalliselta, että oli oikein palautettava mieleen, miksi se on juuri siinä. Eihän ihmisen elämässä silloin oikeasti mikään ala eikä lopu. Valinta vaikuttaa keinotekoiselta.
Nopeasti selvisi, että alkuaan vuoden on katsottu vaihtuvan talvipäivän seisauksessa, mutta sieltä se on valunut nykyiselle paikalleen. Tuossa on jo hieman järkeä, mutta vanha suomalainen tapa ajoittaa vuoden vaihtuminen kekriin eli sadonkorjuujuhlaan tuntuu vielä paremmin perustellulta. Kekrillä ei ollut tarkasti määrättyä päivämäärää, vaan se päätettiin syystoimien perusteella.
Ainakin minun päässäni todellinen vuosi alkaa, kun kesäloma päättyy.
Kummallisia aikamääreitä on muitakin kuin uusivuosi. Mihin kukaan ihminen tarvitsee minuuttia sekunnista puhumattakaan? Maailma olisi parempi ja levollisempi paikka, jos kelloista poistettaisiin minuuttiviisarit kokonaan.
En lakkaa ihmettelemästä sitä viisautta, joka Tampereen Vanhan kirkon kellotornin rakentajilla on ollut. Siinä kellossa ei ole koskaan ollut isoa viisaria.
Nopeasti selvisi, että alkuaan vuoden on katsottu vaihtuvan talvipäivän seisauksessa, mutta sieltä se on valunut nykyiselle paikalleen. Tuossa on jo hieman järkeä, mutta vanha suomalainen tapa ajoittaa vuoden vaihtuminen kekriin eli sadonkorjuujuhlaan tuntuu vielä paremmin perustellulta. Kekrillä ei ollut tarkasti määrättyä päivämäärää, vaan se päätettiin syystoimien perusteella.
Ainakin minun päässäni todellinen vuosi alkaa, kun kesäloma päättyy.
Kummallisia aikamääreitä on muitakin kuin uusivuosi. Mihin kukaan ihminen tarvitsee minuuttia sekunnista puhumattakaan? Maailma olisi parempi ja levollisempi paikka, jos kelloista poistettaisiin minuuttiviisarit kokonaan.
En lakkaa ihmettelemästä sitä viisautta, joka Tampereen Vanhan kirkon kellotornin rakentajilla on ollut. Siinä kellossa ei ole koskaan ollut isoa viisaria.
lauantai 25. joulukuuta 2010
Joulusaarnan katkelma
Saarnoja ei kannata julkaista kirjallisesti. Jossain tietyssä paikassa tietyille ihmisille puhuttu ei toimi kirjoitettuna ja kaikille ihmisille jaettavana tekstinä
Siitä huolimatta laitan esille pätkän siitä, mitä sanoin tänä jouluna Pirkkalan vanhassa kirkossa:
Melkein kaikki ihmiset nostavat jouluna tasoaan. Jopa lähimmäisenrakkauden jalossa lajissa kyvyttömät ja huonosti harjoitelleet nostavat jouluna tasoaan.
Tämä on kaikesta huolimatta jonkinlainen yritys paremmaksi elämäksi. Hetken olemme yhtä sarjaporrasta korkeammalla tasolla. Jo jossain tapanin seudulla alkaa näkyä, että liigakarsinta meitä odottaa ja tammikuun lopulla joudumme tunnustamaan, että putosimme sarjasta ja olemme siellä mistä alkuaan ponnistimme liikkeelle, muttei tämä myöhempi rämpiminen ota pois kunniaa joulun lumoukselta.
Siitä huolimatta laitan esille pätkän siitä, mitä sanoin tänä jouluna Pirkkalan vanhassa kirkossa:
Melkein kaikki ihmiset nostavat jouluna tasoaan. Jopa lähimmäisenrakkauden jalossa lajissa kyvyttömät ja huonosti harjoitelleet nostavat jouluna tasoaan.
Tämä on kaikesta huolimatta jonkinlainen yritys paremmaksi elämäksi. Hetken olemme yhtä sarjaporrasta korkeammalla tasolla. Jo jossain tapanin seudulla alkaa näkyä, että liigakarsinta meitä odottaa ja tammikuun lopulla joudumme tunnustamaan, että putosimme sarjasta ja olemme siellä mistä alkuaan ponnistimme liikkeelle, muttei tämä myöhempi rämpiminen ota pois kunniaa joulun lumoukselta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)