Mitä tehdään tyhjälle seinälle?

Tiettävästi perjantaina 18. maaliskuuta luetaan Euroopan ihmisoikeuskomitean päätös italialaisesta krusifiksikiistasta, jonka pani alulle suomalais-italialainen Soile Lautsi. Hänen mukaansa Abano Termen kaupungin luokkahuoneissa olevat krusifiksit loukkaavat uskonnonvapautta.

Soile Lautsi pyysi lastensa koulua poistamaan ristiinnaulittua esittävät krusifiksit luokkahuoneiden seinältä. Lautsin lapset olivat valitusta tehtäessä 11- ja 13-vuotiaita.

Onpa tuomio mikä hyvänsä, se on välttämättä suhteellinen totuus ja riippuu siitä, ketkä siitä sattuvat päättämään.

Mitähän siihen krusifiksin tilalle laitetaan? Annetaanko seinän jäädä tyhjäksi? - Ei kai sentään. Se muistuttaisi kiusallisella tavalla, että siinä on ollut jotain. Joku voisi vaikka kysellä, mikä siitä puuttuu.

Jospa ripustettaisiin siihen pääministeri Berlusconin kuva. Samantha Foxin juliste voisi olla kiva. Zlatan Ibrahmovic voisi olla yksi vaihtoehto, hänhän pelaa Milanossa; tai sitten lapset voisivat raapustella seinälle mieleisiään kuvia.

- - -

Perjantain 18.3. täydennys: Oikeuden päätöksen mukaan krusifiksit eivät riko ihmisoikeuksia.

Tuulen suunta ja veden määrä

Japanin tapahtumat tekevät kirjoittamisesta vaikeata. Tuntuu, että Japanin rinnalla kaikki muu on yhdentekevää, ja Japanista kirjoittamiseen asiantuntemukseni ei riitä.

Niinpä tässä vain sairastelen kotosalla. Seurailen, saavatko pumpatuksi riittävästi vettä ja onko tuuli Tokion sijasta merelle päin.

Hyvin ovat vesi ja tuuli säilyttäneet asemansa, 42 vuotta sen jälkeen, kun ihminen kävi ensimmäisen kerran kuussa.

Postmodernin kokeilun ongelmia

Onko hyväksyttävää, että kuukausipalkkainen pappi harjoittaa saarnassaan tekotaiteellista, postmodernia kokeilua?

Mummut vuonna 2061

Uutiset tietävät kertoa, että Suomessa on EU-maista suhteellisesti eniten lapsettomien sinkkunaisten kotitalouksia.

Tämä merkitsee sitä, että viidenkymmenen vuoden kuluttua otsikoissa lukee: "Suomessa on eniten yksinäisiä vanhuksia."

Kenen seurassa Hanna silloin iltojaan istuu? Kuka tulee sairaalaan häntä katsomaan?

Laura on jollain dementiaosastolla eikä tunnista ketään. Annakin on käynyt muistamattomaksi. Mari sairastelee. Saara, Saija ja Johanna ovat kuolleet. Sanna ja Jenni ovat vielä voimissaan, mutta edellinen asuu etelässä ja jälkimmäinen muutti lähemmäksi poikansa perhettä.

Miehet eivät enää soittele, eikä rintasyöpäleikkauksen jälkeen ehkä ole niin väliäkään. Viimeisimpänä oli Ville, mutta senkin kanssa on hiljaista nyt.

Kurilla ja järjestyksellä on eroa

Kouluvuosia muistellessa tulee mieleen aika monta opettajaa, jotka osasivat hyvin pitää kuria. Jos joku kuiskaili vieruskaverille tai oli kääntyneenä väärään suuntaan, he heti huomauttivat. Heidän haukansilmänsä näki kaikki säännöistä poikkeamiset hämmästyttävän tarkasti.

Vähemmän oli niitä, jotka osasivat kurin sijasta pitää järjestyksen.

Heidät tunnisti siitä, että kun he poistuivat luokasta, kaikki jatkui entiseen tapaan.

Kontrolli ei tuo ikinä täyttä suojaa

Kuluneella viikolla on kerrottu siitä, kuinka Frankfurtin lentokentällä ammuttiin ihmisiä kuoliaiksi. Moskovan lentokentän itsemurhaiskusta on vain vähän aikaa, ja paraikaa jossain suunnitellaan taas jotain uutta.

Itsemurhaiskuilta on mahdotonta täysin suojautua, koska tekijöitä ei pelota mikään.

Eikä tiukentuva kontrollikaan tuo lopullista turvallisuutta. Kaikkia tornitaloja ei voida vartioida. Jos saadaan suojatuksi lentoliikenne, jäljellä ovat laivat. Niiden jälkeen ovat junat, ja vielä on jäljellä on muu julkinen liikenne.

Esimerkiksi Pariisissa on 14 metrolinjaa, noin 300 metroasemaa, melkein 4000 metrojunaa ja päivittäin yli neljä miljoonaa matkustajaa. Kuka ne kaikki laittaisi järjestykseen?

Jumalapuheen vaikeudesta

Jumalasta keskusteleminen tuntuu olevan verkkosivuilla melkein mahdotonta. Tilan ryöväävät kummankin pään fundamentalistit, jotka kiivaasti puolustavat omaa jumalaansa tai jumalattomuuttaan. He hoitavat lähinnä omia traumojaan sen sijaan, että haluaisivat aidosti keskustella ja keskustelun myötä itsekin kasvaa ihmisinä.

Kiihkoilijat eivät ole ainoa ongelma. Ihmisiltä puuttuu ymmärrys uskonnollisesta kielestä. Siinähän yritetään sanoa jokin lausumaton, joka on arkikielen tavoittamattomissa. Tavallaan se muistuttaa musiikin kieltä.

Suurimpia virheitä on kuvitella, että Jumalan olemassaolo liittyisi jollain tavoin olioiden lukumäärään ja siihen, onko niitä maailmankaikkeudessa yksi enemmän vai vähemmän.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaisi lukea Reijo Työrinojan kirja Uskon kielioppi, joka käsittelee Ludwig Wittgensteinin ajattelua. Wittgenstein taas oli 1900-luvun merkittävin filosofi.