perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kohtuukäyttäjä

Suomalainen perusjätkä Pate Mustajärvi on taas noussut otsikoihin. Hänen kerrotaan käyttävän omien sanojensa mukaan alkoholia kohtuudella.

Tuo sana "kohtuudella" tuo kasvoilleni ironisen hymyn. Syynä on alkoholilaitoksen pappina viettämäni vuosi.

Monesti istuin hoitoväen kanssa raportilla, kun jostakusta juuri kotiutuneesta kerrottiin, että hän oli lähtenyt talosta "kohtuukäyttäjänä".

Ilmaus oli henkilökunnan sisäpiirivitsi. Suomennettuna se tarkoitti: "Huonosti ovat kaverin asiat."

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Äärimmäinen suhteellisuudentaju on julmuutta

Uskon, että edellisen kirjoitukseni kaltaiset Riikat ovat tarpeellisia muistuttajia, jotka auttavat erottamaan tärkeän ja yhdentekevän toisistaan. Kiitän vieläkin Riikkaa hänen oivalluksestaan ja nasevasta ajatuksestaan.

Samalla on muistettava, äärimmilleen viety suhteellisuudentaju johtaa kärsimyksen vähättelyyn ja sitä myötä silkkaan julmuuteen.

Pahimmillaan käydään suhteellisuudentajun nimissä seuraavanlaisia keskusteluja:

– Olen bussipysäkillä ja palelen luuytimiä myöten.
– Älä välitä. Siperiassa on vielä kylmempi.

– Sirkkeli vei minulta sormen.
– Älä välitä. Joltakulta se on vienyt koko käden.

– Minulta on lapsi kuollut.
– Älä välitä. Joltakulta on kuollut kolme lasta.

Kaikesta huolimatta myös pienelle kärsimykselle on annettavaa tilaa. Sekin on sallittava, että joku silloin tällöin voihkaisee vähän pienemmästä kivusta.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Statuspäivitys: mun haima ei toiminut tänään

Viikon reissun ja sitä seuranneen sairastelun jälkeen täällä taas.

Aika usein jonkun seitsemäntoistavuotiaan kanssa käyty keskustelu saa näyttämään asiat uudessa valossa.

Mittasuhteet kääntyivät päässäni ympäri, kun kysyin Riikka-nimiseltä vuonna 1994 syntyneeltä tytöltä (nimi mainittu hänen luvallaan), miten hän oli selvinnyt viime lokakuussa puhjenneen diabeteksen kanssa. Ensin puhuimme asiasta etäisen objektiivisesti, niin kuin maailmaa älyllään hallitseva länsimaalainen tapaa keskustella vaivoistaan. Sairaus on hänelle jotain mitattavaa ja lääkkeillä hallittavaa.

Sitten tuli syrjähyppy johonkin henkilökohtaisempaan. Riikka alkoi puhua elämän tärkeysjärjestyksistä. Hän kertoi lukeneensa sairastumisensa jälkeen Facebookin statuspäivityksiä uudella silmällä. Hän oli alkanut ajatella, minkä kokoisista asioista ihmiset ottavat pattia ja kuinka pienet asiat riittävät kaatamaan joltakulta ihmiseltä kokonaisen päivän.

Lopuksi tuli Riikan järisyttävä lause: "Minä kun voisin joka päivä kirjoittaa Facebookiin, että mun haima ei toiminut tänään tai että minun haimani ei toiminut tänäänkään."

maanantai 27. helmikuuta 2012

Sanan "vittu" musertavasta ylivoimasta

Ei ainoastaan nuorten puheita kuuntelemalla, vaan myös radiota ja televisiota seuraamalla huomaa, että sanasta "vittu" on tullut jonkinlainen suun pakkoliike. Se ei välttämättä tarkoita enää mitään. Se vain putoaa suusta, kun puheessa on liian pitkä tauko.

Olen kyllästynyt siihen samaan tapaan kuin hokemiin "itse asiassa", "lähtökohtaisesti", "globaali" ja "agenda"; tai oikeastaan vielä enemmän, koska se yleisyydessään peittoaa nuo kaikki ja myös suomen kielen karkeudet.

Vittua käytetään kiroilemiseen, mutta sillä on muutakin käyttöä. Se korvaa sanoja "erittäin", "mitä ihmettä", "niinku" ja "tota noin". Aika tuoretta kielirakennetta on jo Hassiseen koneen käyttämä ilmaus: "Vitut minä mikään viisas ole - -"

Huomaan kaipaavani lapsuuteni vanhoja työmiehiä, jotka käyttivät kiroilemiseen sanoja "perkele", "helvetti", "saatana" ja "jumalauta". Eivät nekään kauniita olleet, mutta oli niissä sentään jotain vaihtelua ja ilmaisuvoimaa, toisin kuin tässä kaksitavuisen vitun katkeamattomassa virrassa.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Jumala adjektiiveina

Tänään annoin rippikouluryhmälle tällaisen listan adjektiiveja: rakastava, ankara, miehekäs, naisellinen, isällinen, äidillinen, vanha, pelottava, kuuma, lämmin, kylmä, avara, kohtelias, hienotunteinen, suora, ääretön, valoisa, pimeä, surullinen, iloinen, uskollinen, luotettava, myötätuntoinen, läheinen, arkinen, kiivas, äkkipikainen, harkitseva, lapsenomainen, aikuismainen, keskeneräinen, valmis, näkymätön, ikuinen, ovela, nerokas, ylivoimainen, suomalainen, eurooppalainen, yleismaailmallinen, suomenkielinen, turvallinen, oikeudenmukainen, paha, hyvä, tosi, petollinen, voimakas, viisas, tuntematon, julma, kiltti, suuri, paikallaan pysyvä, liikkeessä oleva, huumorintajuinen, nopea, hidas, kestävä, rauhallinen, kiihkeä, innokas, taitava, rohkea, heikko, ystävällinen, tuttavallinen, etäinen, pyhä, korkea, syvä, lempeä, anteeksiantava, kaunis, komea, luja, ruma, vilkas, puhelias, vaitelias, monipuolinen.

Jokainen rippikoululainen mietti ensin itsekseen, mitkä kuusi adjektiivia parhaiten kuvaisivat Jumalaa.

Seuraavaksi kokoonnuttiin ryhmiin ja valittiin eräänlaisen pudotuskisan avulla kuusi adjektiivia, jotka saivat ryhmässä eniten kannatusta.

Voittajiksi selvisivät: pyhä, rakastava, näkymätön, oikeudenmukainen, ikuinen ja anteeksi antava.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Mies leijui puolen metrin korkeudessa

Viime kesänä näin joltain gurulta vaikuttaneen miehen, joka leijui puolen metrin korkeudessa Salzburgin suurimmalla torilla.

Näin jälkeenpäin olen jäänyt ihmettelemään vain omaa välinpitämättömyyttäni. Millaisia asioita ihmiselle on tapahtunut, kun hän on päätynyt tällaiseen vakaumukseen, että kukaan ei oikeasti leiju ilmassa ja että kyse on välttämättä jonkinlaisesta taikatempun kaltaisesta huijauksesta?

Jotenkin on ymmärrettävää, että uskoo vain sen, mitä näkee. Mutta kun tässä tapauksessa nimenomaisesti ei usko sitä, minkä näkee.

torstai 16. helmikuuta 2012

Vanhojenpäivän periaate on muuttunut

Vanhojenpäivän asunani oli vaarini vihkitakki 1920-luvulta. Olin siinä kerrassaan vakuuttava herrasmies. Tytöt olivat käyneet mummujensa vaatekomeroilla, ja he näyttivät eläkeläistantoilta kaikki.

Koulupäivän me vietimme koululuokkia kierrellen ja jonkinlaisia näytetunteja antaen. Muuan luokkatoverini muisti kysyä joka luokassa, kuinka paljon Neuvostoliitto tuotti vuodessa perunaa, sehän oli olevinaan tärkeää silloin. Kuljeskelimme myös kaupungilla ja kävimme vanhempiemme työpaikoilla. Olimme arvokasta väkeä.

Hieno päivä päättyi illanviettoon, jossa tytöt olivat taas nuoria tyttöjä. Ensimmäisiä romansseja solmittiin.

Seuraavana talvena jätimme lukion ja varmaan oletimme, että olimme olleet osa ikuista perinnettä, mutta siinä erehdyimme. Viisi vuotta myöhemmin saimme kuulla, että vanhojenpäivänä tytöt eivät enää etsineet mummojensa rytkyjä, vaan olivat alkaneet käydä pukuvuokraamoissa. He leikkivät hienoaneitiä.

Kuullessamme uudesta muodista olimme 22-vuotiaita opiskelijoita ja päivittelimme silloisia nykylukiolaisia. Säälimme heitä ja ihmettelimme, mikseivät he osanneet pitää hauskaa.

Nyt yli 30 vuotta myöhemmin en oikein tiedä, mitä ajattelisin. Hauskaa tämän päivän lukiolaisillakin tuntuu olevan, paitsi ehkä niillä tyttövaltaiseen lukioon päätyneillä neitosilla, jotka eivät onnistuneet kaappaamaan itselleen sopivaa partneria. Taistelu alkaa kuulemme jo lukion ensimmäisen syksyn ensimmäisinä päivinä.

Meidän hauskamme ei maksanut mitään. Eilisessä Hesarissa taas esiteltiin laskelma lukiolais-Kaisan kuluista. Ne olivat kaikkiaan 710 euroa. Esimerkkipoika selvisi 272 eurolla, mutta Kaisankin kulut olivat kohtuulliset verrattuna siihen, että Runeberginkadulla olleesta liikkeestä oli joku ostanut itselleen 880 euron puvun.