Minäkin ajattelen Päivi Räsäsen tavoin, että uskonsuhteella Jumalaan on iso merkitys, joka näkyy myös elämän valintoina arjessa. "Siinä että millä tavalla lähimmäisiin suhtaudutaan; onko se käyttäytyminen tuhoavaa vai rakentavaa." Mielestäni tätä näkökantaa on melko helppoa perustella, eikä itse ajatuksessa ole vikaa.
Edelleen Räsästä voi jopa kunnioittaa siitä, että hän uskaltaa olla asioista jotain mieltä toisin kuin moni muu poliitikko. Hän on sanojensa takana.
Mutta kun se onneton möläyttelee.
On paljon ihmiselämän totuuksia tai muuten hyväksyttäviä ajatuskulkuja, jotka sinänsä osuvat oikeaan, mutta joita ei pidä lausua väärään aikaan väärässä paikassa. Raamatun sananlaskun mukaan kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.
Kun pappa täyttää 80 vuotta, hänen juhlissaan ei välttämättä kannata ruveta puhumaan siitä, että todennäköisesti samat vieraat ovat koolla seuraavan kerran hänen hautajaisissaan. Hääparia onniteltaessa ei pidä spekuloida avioerotilastoilla. Edellispäivänä omaisensa menettänyttä ei ole viisasta lohdutella sanoilla: "Aika parantaa haavat."
Auschwitzin porteista hoippuville vangeille ei kannata ensimmäiseksi kertoa, että Jumala antaa kaikille anteeksi. Jos joku on ostanut maailman kaikista uusista autoista Renaultin, on epäkohteliasta ruveta esitelmöimään autojen vikatilastoista.
Päivi Räsäseltä puuttuu ymmärrys sanojensa ajoittamiseen. Sen vuoksi hän tärvelee mahdolliset viisaatkin ajatuksensa.
Tällä kertaa viikolla Räsänen on möläytellyt Radio Dein haastattelussa. Poliisiasioista vastaavan sisäministerin ajatuksille ei olisi voinut olla huonompaa hetkeä kuin Hyvinkään tapahtumien jälkeinen viikko.
Räsäsen uskollisimmat kannattajat ehkä taputtavat totuudentorvelleen tälläkin kertaa. Muut tuntevat kiusallista myötähäpeää.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
tiistai 29. toukokuuta 2012
Hyvinkäätä ohittaessa
Maanantai-iltana menin junalla Hyvinkään ohi hieman ennen
iltakahdeksaa.Eräässä radanvarren talossa oli lippu vedettynä
puolitankoon.
Mietin, oliko se lippu vain jäänyt siihen asentoon yleisen
suruliputuksen jäljiltä vai oliko sille muita syitä.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Ujot miehet, pyssyleikit, kuolema
Uutinen uutiselta kasvaa vastenmielisyyteni kaikkia
ammuskeluleikkejä kohtaan, käydäänpä niitä tietokoneruudulla tai aidoilla
ihmisillä, jotka maastopuvussa ampuvat värikuulilla toisiaan.
Vastenmielisyyteni periytyy jo lapsuudesta. Täysin
normaalisti armeijan käynyt isäni jaksoi aina muistuttaa, että toista ihmistä
ei saa ikinä osoittaa aseella, ei sittenkään vaikka kädessä olisi leikkipyssyn
virkaa toimittava puun oksa.
Isäni tiesi, ettei onnistunut lopettamaan kaikkia meidän
leikkejämme, mutta aina ollessaan paikalla hän toisti saman opin, ja se jäi
kyllä mieleen.
Jos muistuttaa pelien ja ammuskeluleikkien
epäilyttävyydestä, niiden harrastajat rientävät sanomaan, että olkaa
kukkahattutädit hiljaa. Joukkosurmista alkaa kuitenkin olla niin paljon
materiaalia, että on pakko tehdä jotain päätelmiä. Kauhajoen, Jokelan, Utöyan
ja Hyvinkään tekijöillä on kieltämättä yhteisiä taustatekijöitä: he kaikki ovat
innostuneet ammuskeluleikeistä, luonnossa tai tietokoneella.
Erityisen alttiita näiden leikkien vaikutukselle tuntuvat
olevan ujot, hiljaiset ja mahdollisesti kiusatuiksi tulleet nuoret miehet.
Perinteisiä kouluhäiriköitä tappajien joukossa ei ole
ketään. Kyseessä eivät myöskään ole kriminaalityypit.
Tietysti on tunnustettava, ettei yksinkertaisia selityksiä
ole. Ammuskeluleikit eivät väistämättä aiheuta yksittäisiä mielipuolen tekoja
samaan tapaan kuin avotuli räjäyttää ruudin. Ei niistä kaikille ole selvää
haittaa.
Vahvasta altistuksesta alkaa kuitenkin olla näyttöä. Jotain
täytyy tehdä.
torstai 24. toukokuuta 2012
Tyhmä kysymys pysäköinnin valvonnasta
Yksityiset valvontafirmat ilmeisesti (ja myös toivottavasti)
menettävät oikeutensa määrätä rangaistuksia väärästä pysäköinnistä. Sittenkin
päättäjissä on myös niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät, että asioilla on periaatteelliset puolensa.
Julkista vallankäyttöä ei saa milloinkaan yksityistää. Viranomaiset ovat viranomaisia, ja yksityiset firmat ovat yksityisiä firmoja. Näiden kahden sekoittaminen aiheuttaa hämmennystä, kun ihmiset eivät enää tiedä, millaiseen vallankäyttöön heidän saamansa määräykset ja uhkaukset oikein perustuvat.
Yhteiskunnan perusasiat on pidettävä niin yksinkertaisina, että arjen asioista selviytyy ilman juristin koulutusta.
Julkista vallankäyttöä ei saa milloinkaan yksityistää. Viranomaiset ovat viranomaisia, ja yksityiset firmat ovat yksityisiä firmoja. Näiden kahden sekoittaminen aiheuttaa hämmennystä, kun ihmiset eivät enää tiedä, millaiseen vallankäyttöön heidän saamansa määräykset ja uhkaukset oikein perustuvat.
Yhteiskunnan perusasiat on pidettävä niin yksinkertaisina, että arjen asioista selviytyy ilman juristin koulutusta.
Samanlainen periaatteellinen ongelma jää edelleen voimaan autojen
katsastuksessa.
Tavallista tallaajaa mietityttää myös se tyhmä kysymys siitä, miksi
kaupungit ja kunnat eivät lisää omaa valvontaansa. Syntyneiden firmojen
olemassaolo todistaa, että parkkisakkojen kirjoittaminen on tuottavaa
toimintaa. Niitä maksamaan joutunut taas tietää hintatasosta sen, ettei lappuliisan
tarvitse kirjoittaa tunnissa kovin monta maksumääräystä, kun hän on ansainnut
ainakin oman palkkansa verran rahaa.
tiistai 22. toukokuuta 2012
Oikea lounasseura ja viisaat bonukset
Lukiessani ruotsalaisen jalkapallotähden Zlatan Ibrahimovicin elämäkertaa olen yllättynyt siitä, että tämä toisinaan
oikukkaaksi primadonnaksi moitittu kuuluisuus on myös sosiaalinen lahjakkuus -
niin kuin tietysti jokainen huippujalkapalloilija. Ei riitä, että hallitsee
pallon. Menestyäkseen on osattava syöttää ja olla syötettynä. On aavistettava
muiden pelaajien liikkeet.
Siirtyessään Juventuksesta Milanin Interiin Ibrahimovic tuli
mahtiseuraan, joka oli rämpinyt kokonaisen vuosikymmenen. Ensisilmäyksellä hän
havaitsi joukkueen sisäiset klikit. Brassit istuivat yhdessä nurkassa,
argentiinalaiset toisessa ja muut jossain keskellä. Zlatan sanoi, että
lounasseuran valitseminen vaikuttaa siihen, millä tavoin joukkue menestyy
kentällä. Hän vaati klikkien purkamista, näytti itse esimerkkiä ja kiersi
pukuhuoneessa puhumassa kaikkien kanssa. Ongelmien korjaamista auttoi se, että
seurajohto oli hänen takanaan. Vihdoin erillisistä pelaajista tuli joukkue.
Klikkiytymisen lisäksi Zlatan valitti seurajohdolle siitä, että
pelaajat saivat aiheettomia bonuksia. Niitä maksettiin yksittäisten, jopa
merkityksettömien otteluiden voittamisesta. Hän sanoi, ettei sinänsä
vastustanut bonuksia. Ne olivat hyvä asia, mutta niitä piti maksaa vain
mestaruuden voittamisesta.Zlatan oivalsi, että bonuksia kannattaa antaa vain suurten ja samalla yhteisten päämäärien saavuttamisesta. Yksittäinen voitto ei auta vielä mitään.
Zlatanin opeilla Inter voitti vihdoin sen kaivatun
mestaruuden. Hänen oma pelinsäkin kulki.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Epäonnistumisen tarve
Tapasin vanhaa tuttua, joka oli tullu monen vuoden tauon jälkeen. Tuolla ulkomailla hän oli saavuttanut menestystä ja jonkin verran myös kuuluisuutta.
Innokkaasti hän kertoi kuulumisistaan. Suomen tapahtumisista hän ei välittänyt kuunnella. Minusta tuntui, että kotimaata hänelle ei enää ollut. Se oli liian pieni, syrjäinen ja menestyksetön.
Erotessamme hän kuitenkin toivotti minulle hyvää jatkoa. En osannut vastata edes, että kiitos samoin.
Hänen poistuessaan ajattelin: "Jonkinlainen epäonnistuminen saattaisi olla se asia, jota sielusi tarvitsisi eniten juuri nyt."
Innokkaasti hän kertoi kuulumisistaan. Suomen tapahtumisista hän ei välittänyt kuunnella. Minusta tuntui, että kotimaata hänelle ei enää ollut. Se oli liian pieni, syrjäinen ja menestyksetön.
Erotessamme hän kuitenkin toivotti minulle hyvää jatkoa. En osannut vastata edes, että kiitos samoin.
Hänen poistuessaan ajattelin: "Jonkinlainen epäonnistuminen saattaisi olla se asia, jota sielusi tarvitsisi eniten juuri nyt."
lauantai 12. toukokuuta 2012
Viisas ei paini
Tapasin muuatta tuttuani monen vuoden tauon jälkeen. Hän on
toiminut muutamia vuosia poliisina Helsingin seudulla.
Tällaisissa pitkää taukoa seuranneissa keskusteluissa pääsee
monesti syvälle, ja niin pääsimme tälläkin kertaa.
Mieleen jäi, kuinka hän kertoi nuoruuden harhailujen,
hutipotkujen ja tyrimisten tuottaneen hänelle sitä pääomaa, jota hän tarvitsee
työssään. Ihmistuntemus, monipuolinen elämänkokemus ja hyvä puhetaito ovat
poliisin työssä avuksi.
Erityisesti hänen sanomisistaan jäi mieleen tämä: "Niin
olen katsellut noita poliisikavereita, että samat miehet sitä aina joutuu
painimaan."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
