Melkeinpä päivälleen kymmenen vuotta sitten julkaistiin uutinen, jonka mukaan bulgarialainen jalkapallofani oli saanut kahden vuoden oikeustaistelun jälkeen vaihdettua etunimensä Manchester Unitediksi.
Alkuaan Marin Zdravkovina tunnetun 38 -vuotiaaan miehen kerrottiin asuvan pienessä Svishtovin kylässä Bulgarian pohjoisosissa äitinsä ja hänen kissansa David Beckhamin kanssa.
Tuollainen fanitus taitaa mennä jo vähän liian pitkälle.
torstai 21. kesäkuuta 2012
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Kiirettä on pitänyt
Ensimmäisen lomaviikon päiväohjelma on ollut tällainen:
Klo 8.00
- 8.30 Rauhallista heräilyä.
Klo 8.30
- 9.30 Kahvi, aamupala ja lehtien lukeminen.
Klo 9.30
- 11.00 Edellisillan pelien mediakommenttien tutkimus ja kritisoiminen
Klo 11.00
– 11.30 Päivän toimien suunnittelu
Klo 11.30
- 12.30 Ruokatunti
Klo 12.30
- 14.00 Jonkin pienen asian hoitaminen jossain kodin ulkopuolella
Klo 14.00
- 14.30 Iltapäivätirsat
Klo 14.30
- 15.00 Kahvihetki
Klo 15.00
- 16.00 Hajamielistä silmäilyä
Klo 16.00
- 16.30 Päivän jokseenkin ainoa vapaa-aika
Klo 16.30
- 17.00 Kevyt välipala
Klo 17.00
- 18.20 Jalkapallopelien ennakkoanalyysi
Klo 18.20
- 21.00 Illan ensimmäinen peli
Klo 21.00
- 21.30 Ensimmäisen pelin palautekeskustelu
ja orientoituminen toiseen peliin
Klo 21.30
- 23.50 Illan toinen peli ja sen puoliajalla iltapala
Klo 23.50
– 0.15 Toisen pelin
palautekeskustelu
Klo 0.15
- 2.00 Illan pelien syväanalyysi
Klo 2.00
- 2.30 Iltatoimet
Klo 2.30
- 3.00 Nettishakin pelaamista
Klo 3.00
- 8.00 Nopeasti tehty ristinmerkki ja sitä seuraava yöuni.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Sukupuolivähemmistössä
Kävin Helsingissä Helene Schjerfbeckin näyttelyssä, joka on
pystytetty Ateneumiin. Maalaukset olivat hyviä tai peräti vaikuttavia.
Suurimman hämmästyksen tuotti kuitenkin yleisö. Se tuskin
oli koostumukseltaan taidenäyttely-yleisöksi kovin poikkeuksellinen, mutta
tällä kertaa vain kiinnitin siihen erityistä huomiota.
Taulujen äärellä vaeltaessani laskin, että miehiä oli
yleisöstä 15 - 20 prosenttia. Edustin vähemmistöä, mutta vielä aivan kohtuullisen
kokoista.
Lopulta en ollut varma, oliko vähemmistö edes kohtuullinen,
sillä poistuessani Schjerfbeckistä tehdyn videodokumentin esityksestä laskin
olleeni ainoana miehenä samassa huoneessa viidentoista naisen seurassa. Kun
astuin pimeästä tilasta valaistuihin näyttelytiloihin, näky oli vielä
tyrmäävämpi. Laskin salista yhdeksäntoista naista, en yhtään miestä.
Helene Schjerfbeck on tietysti naistaiteilija, mutten keksi
mitään syytä siihen, ettei hän sopisi myös miehille. Joten missä ne miehet
ovat?
Ainakin osa on Cannibal Corpsen kaltaisten hevibändien
konserteissa. Jyväskylässä laskin muutama vuosi sitten, että Cannibal Corpsen
yleisöstä hädin tuskin viisi prosenttia oli naisia.
Joten jos seuralaista haluat: Nainen, älä mene Helene
Schjerfbeckin näyttelyyn. Mies, kierrä Cannibal Corpse kaukaa.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Harvinainen keskustelu
Paikallislehdessämme käytiin harvinainen keskustelu.
Ensin "Asukas" kirjoitti yleisönosastoon:
"Onko Alkon henkilökunta tai muut ihmiset huomioineet, että Alkon ja Valintatalon nurkilla aikaansa vietävät alkoholistit hakevat toisinaan alkoholijuomia alaikäisille pientä korvausta vastaan."
Tällaisia kirjoituksia saa lukea usein, ja melkein aina ne jäävät voimaan, sillä nämä syytetyt vain harvoin sanovat omaa ajatustaan.
Tällä kertaa oli poikkeus. Tämän päivän lehdestä on voinut lukea, kuinka "Alkoholisti valkosis" vastasi: "Sulle asukas. Valintatalon edes oleva porukka ei hae alkoholia alaikäsille. Ne hakiat on muita ku me jotka siä päivittäi ollaan."
Usein pysähdyn juttelemaan Alkoholistin valkosis ja hänen kavereidensa kanssa. Uskallan sanoa, että hänen vastaustaan kannattaa todella miettiä. Ei se kaikki ole pahaa mitä pahaksi sanotaan.
Ensin "Asukas" kirjoitti yleisönosastoon:
"Onko Alkon henkilökunta tai muut ihmiset huomioineet, että Alkon ja Valintatalon nurkilla aikaansa vietävät alkoholistit hakevat toisinaan alkoholijuomia alaikäisille pientä korvausta vastaan."
Tällaisia kirjoituksia saa lukea usein, ja melkein aina ne jäävät voimaan, sillä nämä syytetyt vain harvoin sanovat omaa ajatustaan.
Tällä kertaa oli poikkeus. Tämän päivän lehdestä on voinut lukea, kuinka "Alkoholisti valkosis" vastasi: "Sulle asukas. Valintatalon edes oleva porukka ei hae alkoholia alaikäsille. Ne hakiat on muita ku me jotka siä päivittäi ollaan."
Usein pysähdyn juttelemaan Alkoholistin valkosis ja hänen kavereidensa kanssa. Uskallan sanoa, että hänen vastaustaan kannattaa todella miettiä. Ei se kaikki ole pahaa mitä pahaksi sanotaan.
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Filosofisesti kiinnostavin ottelu
Käynnissä olevien jalkapallon EM-kisojen filosofisesti
kiinnostavin peli on ollut Ranskan ja Englannin kohtaaminen.
Niin sanotut asiantuntijat eivät antaneet Englannille mitään
mahdollisuuksia. Kaikki tuntui olevan sitä vastaan. Kiinnostavista ja lahjakkaista
pelaajista koostuva Ranska oli pelannut viimeisimmät 21 ottelua ilman tappiota.
Englannilla ei yleensäkään ole juuri maailmantähtiä, ja
hekin harvat ovat nyt jossain muualla kuin pelikentällä, Rooney pelikiellossa
ja Lampard loukkaantuneena. Uusi valmentaja on saanut sekavassa tilassa olleen
joukkueen käsiinsä vain hieman ennen kisoja.
Omat kannattajatkaan eivät ole enää uskoneet joukkueeseen.
Tilanne oli jo niin epätoivoinen, että aloin haistella
suurta yllätystä eli Englannin voittoa ja Ranskan tappiota.
Niin suurta yllätystä ei tullut, mutta mitenkään alakynteen
joutumatta Englanti junnasi kunniakkaan tasapelin. Jämäpelaajien valmentajana
kunnostautunut Roy Hodgson teki surkimuksistaan jälleen kerran joukkueen. Ei se
nyt järin kaunista ollut, mutta taikurin hatusta tuli kaikesta huolimatta
jonkinlainen kaniini, ei huippuyksilö mutta kaniini kuitenkin.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Ennustamisen vaikeudesta
Kahdeksan vuotta sitten julkaistussa EM-kisalehden kannessa
oli kaksi suurta otsikkoa. Toisen mukaan Italia oli ranking-ykkönen ja toisen
mukaan Englanti eli Owenin maalien varassa.
Alkulohkojen jälkeen Italia putosi ja joutui lähtemään
kotiin. Englannin kaikista maaleista Owen teki yhden, Rooney sen sijaan neljä.
Kaksi vuotta aiemmin Futari oli taas otsikoinut etukannessa
voittajaveikkauksensa: "Ranska vai Argentiina?" Kumpikin maa juuttui
alkulohkoon.
Taas on käsillä se aika, jolloin asiantuntijat joutuvat
pettymään. Ei näitä pelejä kukaan viitsisi muuten katsoakaan.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Kiivaan keskustelun jälkianalyysi
Yritin viileästi vertailla tapauksia
Hyvinkään tragediaa seuranneena iltana keskustelin
tapahtumien keskipisteessä olleen vanhan kaverini kanssa. Hän sanoi.
"Jonkun olisi nyt ruvettava fundeeraamaan, mistä tässä on kyse."
Tartuin haasteeseen.
Rupesin selaamaan ampumatapauksista kirjoitettuja
uutisia ja artikkeleita. Hyvin pian tajusin, että ulkomaan tapahtumat oli
rajattava pois, koska ymmärrykseni Amerikan asioista ei ole riittävä. Myös
Myyrmannin pommin päätin sivuuttaa, koska siinä saattoi olla kyse enemmänkin
pommileikeistä kuin varsinaisesta pyrkimyksestä tappaa.
Aineistoksi jäivät Matti Saari, Pekka-Eric Auvinen
ja Hyvinkään mies. Jossain määrin tutkin myös Anders Breivikiä, mutta
sittenkään hän ei näyttänyt kuuluvan samaan joukkoon kuin kolme
suomalaismiestä. Tosin oli myös yhteisiä piirteitä, varsinkin ne kaksi
ydinasiaa, jotka lopulta jäivät haaviini.
Pelkäsin liikkuvani hataralla pohjalla, koska
tapauksia oli vain kolme. Tuoreimmasta tekijästä ei ollut vielä kunnollista
tietoa, ja käsillä ollut niukka informaatio saattoi olla väärää. Ajattelin
kuitenkin, ettei tässä ole varaa odottelemaan neljättä tapausta.
Koetin olla mahdollisimman ennakkoluuloton ja
kaikessa rauhassa tutkia, mitä yhteistä kolmessa tappajassa oli. Saarta ja
Auvista yhdisti ateismi, mutta hyvinkääläisestä kertovat uutiset eivät
viitanneet siihen millään tavoin. Myös vilkuilu Breivikin suuntaan kumosi tämän
oletuksen.
Tietynlaisesta musiikkimausta ei näyttänyt olevan
yhdistäväksi tekijäksi. Mahdollisille
perheongelmille ei löytynyt todisteita. Ei vaikuttanut siltäkään, että
kaikki kolme olisivat jääneet tyystin ilman ammattiauttajien apua. Ainakaan
ensimmäisissä uutisissa ei puhuttu mitään siitä, että hyvinkääläistä olisi
kiusattu koulussa, ja lopulta ajattelin, että joka tapauksessa mahdollinen
kiusattuna oleminen sisältyisi kahteen jäljelle jääneeseen ydinasiaan.
Ei ollut näyttöä siitä, että kaikki nuoret miehet
olisivat olleet niin sanotusti syrjäytyneitä. Hyvinkään mies oli ollut vielä
aamulla koulussa ja illalla liikkeellä kavereidensa kanssa.
Median vaikutuksesta olisi tietysti voinut puhua,
mutta se vaikuttaa aivan kaikkiin ihmisiin, joten se ei auttanut profiloimaan
juuri näitä kolmea nuorta miestä. Suuri osa mediasta sitä paitsi toimii
vastuullisesti.
Sitten kirjoitin
Tapauksia vertailtuani niistä nousi lopulta kaksi
aivan selvää yhteistä asiaa: väkivaltapelit ja nuorten miesten sosiaalisten
taitojen heikkous. Tässä oli kieltämätön fakta, jonka pohjalle päätin rakentaa
juttuni. Wittgensteinia mukaillen se on kapea pohja, mutta sillä on mahdollista
kulkea.
Ampuma-aseiden saatavuutta en huomannut ajatella,
ilmeisesti siitä syystä että olin vain kyllästynyt tähän keskusteluun.
Jälkeenpäin ajatellen aseiden sivuuttaminen oli virhe, koska kaikkia kolmea
tappajaa yhdisti myös se, että he pääsivät aseisiin helposti käsiksi.
Jonkin aikaa fundeerailtuani rupesin
kirjoittamaan. Päätin varoa kahta miinaa; ensinnäkin sitä, että muitta mutkitta
ehdottaisin väkivaltapelien kieltämistä. Sellainen ehdotus on kovin helppo
ampua alas, enkä oikein itsekään usko kieltoihin. Joskus ne toimivat, kuten
silloin kun lapsia aivan yksiselitteisesti kielletään menemästä heikoille
jäille, mutta monesti ne luovat vain kuvitelman siitä, että jotain on tehty.
Nettimaailmassa kiellot toimivat erityisen huonosti.
Väkivaltapeleistä tyydyin lopulta sanomaan, että
jotain tarttis tehdä. Ajattelin rauhassa odottaa, mitä keskustelu tuottaa.
Toiseksi päätin välttää sen ansan, että
suoraviivaisesti sanoisin heikkojen sosiaalisten taitojen ja
väkivaltapeliharrastuksen aiheuttavan joukkoammuskeluja. Se väite olisi ollut
liian helppo tyrmätä sillä perusteella, että tapauksia on vain nuo kolme ja
että kovin monet sosiaalisesti lahjattomat pelaajat ovat pysyneet lain tällä
puolen. Muutenkin suoraviivaisten seurausten osoittaminen monimutkaisessa
maailmassa on ongelmista.
En myöskään halunnut ehdottaa mitään, mikä
nimenomaisesti laukaisi kammottavuudet. Auvinen ja Saari ovat kuolleet, eikä
heitä voi haastatella. Omassa mielessäni epäilen, että viimeisenä laukaisijana voi
olla hyvin satunnainen seikka, kuten joku iltaseuralaisen ikävä huomautus.
Lopulta tyydyin sanomaan, että väkivaltaleikit ja
heikot sosiaaliset taidot näyttävät altistavan joukkoammuskeluille. Olin
tyytyväinen sanaan "altistaa", sehän tarkoittaa suunnilleen samaa
kuin "lisää todennäköisyyttä". Se sanoo jotain, muttei kuitenkaan
väitä tolkuttomia.
Itse teksti syntyi nopeasti, mutta vältin sen
nopeaa julkaisemista. Hioin sitä monta kertaa, vaikka ajallisesti en ollut sen
äärellä pitkiä aikoja.
Ja kommentteja tuli
Lopulta lykkäsin tekstin maailmalle. Ajattelin,
että jostain suunnasta tulee varmasti kuonoon. En ole kuitenkaan ikinä pelännyt
turpaani saamista. Ei se haittaa, jos jalat vain kantavat.
Netissä oli yllättävän kauan hiljaista. Sitten
kuitenkin ryöpsähti, ja kun nyt savu on laskeutunut, voin laskea, että
teksteistäni vain homoasia ja viimevuotinen sohaisuni suomalaiseen
jääkiekkohypetykseen ovat tuottaneet samanlaisen kommenttien tulvan.
Tekstiäni luettiin pikemminkin lukijan omien
kuvitelmien pohjalta kuin sen pohjalta, mitä olin ihan oikeasti kirjoittanut.
Kukaan ei tuntunut huomaavan, että olin tietoisesti käyttänyt sanaa
"altistaa" sanan "aiheuttaa" sijasta ja että kielloista en
aivan tarkoituksellisesti puhunut mitään. Vasta jossain Facebook-kommentissani
tohdin sanoa, että väkivaltaviihdettä voisi rajoittaa tai siitä voisi vaikkapa
kokonaan luopua. Sanaa "kielto" olen välttänyt loppuun saakka.
Kiivaimmin kirjoittivat harrastustaan puolustaneet
nuoret miehet. He tuottivat tekstiä tosi nopeasti, mutta ilmeisestä
tunnekuohustaan huolimatta he pysyivät varsin kiitettävästi asiassa ja
tuntuivat ainakin jonkin verran ymmärtävän myös minun näkemyksiäni. Heidän
kirjoittelunsa ei ollut heille häpeäksi. Muutenkin he ovat ihmisinä esimerkkejä
siitä, että ihminen voi epäilyttävistä harrastuksistaan huolimatta elää
tolkullista elämää.
Yksi kirjoittaja oli mielestäni poikkeuksellisen
huono. Hän rupesi kikkailemaan tilastoilla sen sijaan, että olisi katsonut
siihen, minkä kuka tahansa saattaa nähdä. Ehkä hänen olisi hyvä joskus poistua
koneensa ja tilastojensa ääreltä ja käväistä maailmassa.
Keskustelun hiljennyttyä
Viikon loppupuolella totesin saaneeni hieman
turpaani, mutta seison edelleen jaloillani. Vahvimmin ammuskeluleikkejä ovat
puolustamassa nuoret miehet, pelien oletetut pelaajat. Periaatteessa kyse voi
olla joko siitä, että he tuntevat pelitodellisuuden muita paremmin, tai siitä,
että he eivät vain haluaisi luopua tottumuksistaan. Jokainen voi arvioida,
kummasta enemmän on kyse.
Hieman kummalliselta tuntuu, miksei samalla
kiihkomielellä käyty heikot sosiaaliset taidot -oletuksen kimppuun kuin käytiin
pyssyleikkejä puolustamaan. Oliko oma lehmä ojassa?
Tuoreimmat uutiset kertovat, että myös monet
tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota blogikirjoituksessani esillä olleisiin
seikkoihin.
Tiettyjä tunnusmerkkejä todella on
Viikon varrella on noussut vielä yksi asia, joka
yhdistää kolmea tutkimaani tapausta. Se on jonkinlainen mielenterveysongelma.
Niinpä on mahdollista profiloida muutamia
tunnusmerkkejä, jotka ovat ilmenneet Auvisessa, Saaressa ja Hiltusessa,
kaikissa heissä:
1) heikot sosiaaliset taidot
2) viehtymys väkivaltaan
3) väkivaltaisten videopelien pelaaminen ja/tai
ammuskeluleikkien harrastaminen
4) mielenterveyden ongelmat
5) helppo pääsy aseisiin
6) melko nuori ikä
7) miessukupuoli
Jos joku ihminen täyttää nämä kaikki ehdot,
lähipiirin on ilmeisesti syytä huolestua. Mikään seitsemästä kohdasta ei välttämättä ole ammuskelutapauksen syy, mutta kaikkiaan niistä koostuu kolmen suomalaisen tekijän tunnusmerkistö, sikäli kuin julkisuudessa olevista tiedoista voi päätellä. Erityisesti Hyvinkään tapauksesta on toistaiseksi melko vähän informaatiota.
Sen sijaan yhdistäviä tekijöitä eivät näytä olleen
tietynlainen uskonnollinen suuntautuminen (ei myöskään ateismi),
syrjäytyneisyys, ammattiavun puute, tietty musiikkimaku, perheongelmat eikä
päihteiden käyttö.
Kyseessä tuskin on lopullinen totuus senkään
takia, että ammuskelutapauksia on onneksi vain kolme. Tuore Oriveden tapaus
eroaa tutkimistani jutuista sikäli, että siinä lienee suurimpana syynä
mustasukkaisuus. Kuva varmasti tarkentuu ajan myötä, mutta tällaiselta se
näyttää kesäkuun ensimmäisellä viikolla koulujen juuri loputtua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
