Entistä enemmän on niitä nuoria ihmisiä, jotka kuljeskelevat uskontojen markkinoilla kuin tavaratalossa, poimivat ostoskoriinsa kaikkea, mikä hyvältä näyttää ja kiinnostavalta tuntuu. Siinä ei paljon haittaa, että idän uskontojen jälleensyntymisajatus ja lännen uskontojen taivaskäsitykset yhdistetään tavalla, joka on vierasta sekä idälle että lännelle.
Ostokset viskataan yhteen. Varmaan elämänvarrella sitten paljastuu, mitä niistä tuli.
Saatiinko soppa joka kaikesta huolimatta ravitsi ja vei näläntunteen, vaikka keitosta ei kukaan osannut sanoa, mistä se oli kotoisin? Vai oliko tuloksena laatikollinen komponentteja, jotka näyttivät hyviltä, mutta joita ei mitenkään saanut liitettyä yhteen toimivaksi laitteistoksi?
Minä veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta kaikki nuoret ystäväni eivät varmaan ole samaa mieltä.
maanantai 6. toukokuuta 2013
torstai 2. toukokuuta 2013
Ruoalla on muutakin merkitystä kuin tuottaa terveyttä
Vähän yli kaksikymppinen opiskelijamies kertoi, että
yliopiston ruokalassa häntä häiritsee ruoan pois heittäminen. Lautaselle
otetaan kolme perunaa, ja niistä syödään yksi, ja muut kaksi joutavat mennä.
Jostain syystä kahdenkymmenen ikä ei ole riittänyt sen ymmärryksen
tuottamiseen, että ihminen osaisi arvioida nälkänsä ja sen tyydyttämiseen
tarvittavan perunamäärän.
Nuorimies valitti, ettei hänellä ole keinoa, jolla hän perustelisi näkemystään: Ruokaa ei vain voi heittää pois. Ei vain voi.
Ei sellaista perustelemattomuutta ymmärretä.
Nuorimies valitti, ettei hänellä ole keinoa, jolla hän perustelisi näkemystään: Ruokaa ei vain voi heittää pois. Ei vain voi.
Ei sellaista perustelemattomuutta ymmärretä.
Ei voi vedota edes siihen, että jossain päin maailmaa
kaikilla ei ole ruokaa. Ne vastaavat, että pois heitetty ruoka ei siirry
nälkäisten lautaselle.
Alkaa unohtua, että ruoalla on muutakin merkitystä kuin tuottaa
terveyttä tai todistaa syöjänsä tiedostavaista moraalia.
Ruoka itsessään on pyhää. Niin minä uskon. Sitä on
kunnioitettava ilman tarkoitusperiä, hyvää syytä tai perusteltavissa olevia
näkökulmia. Vain sen tähden, että se on pyhää ja että se on ruokaa. Se riittää.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Vilkkuvat vekottimet eivät ole sivistystä
Yli kaksi viikkoa Prahassa ei juuri opettanut tšekin kieltä.
Ruokalistasta tarttui jotain mieleen, ja kaupoissa ymmärsi tšekinkielisen
kyltin perusteella, pitikö ovesta vetää tai pitikö sitä työntää.
Tuntuu kuin Suomessa olisi vain vilkkuvia vekottimia. Niistä puhutaan ja niiden uskotaan tuovan viisautta. - Ovathan ne ovat kivoja, mutta niissä ei ole sivistystä.
Tämän lisäksi jäi mieleen sana knihy. Se luki kirjakauppojen
kylteissä. Sitä näki niin usein, että sanaa ei voinut olla oppimatta.
Kirjojen puute ja kyvyttömyys ymmärtää jalkapalloa ovat ne
kaksi syytä, joiden vuoksi tunnen ajoittain olevani vain puoliksi suomalainen.
Kun saapuu johonkin Prahan kaltaiseen kaupunkiin, tajuaa merkillisesti olevansa
kotona: täällä Kafka ja Kundera ovat kirjoittaneet. Täällä ostetaan ja luetaan kirjoja. Täällä Akateeminen kirjakauppa ja Tiimari ovat eri asioita.Tuntuu kuin Suomessa olisi vain vilkkuvia vekottimia. Niistä puhutaan ja niiden uskotaan tuovan viisautta. - Ovathan ne ovat kivoja, mutta niissä ei ole sivistystä.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Luterilaisuuden ylistys
Luterilaisuus on kasvanut samaa tahtia tämän
pohjoisen rajamaan historian kanssa. Siinä on vuodenaikojen vaihtelua ja
säästäväisyyden perinnettä. Siemenperunoita ei syödä ja talvivarastosta
huolehditaan aina.
Ei suotta syöksytä ylettömiin tunteisiin. Muistetaan, että Jumala on antanut myös järjen, jonka varassa voi kantaa sopivan kokonaista vastuuta maailmasta.
Työn tekemistä arvostetaan, sillä Jumala ei järjestä hiirtä makaavan kissan suuhun. Ihmisiä ei jätetä kerjäämisen eikä hyväntekeväisyyden varaan. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusta rakennettiin jo Lutherin Saksassa, kun kerjääminen kiellettiin ja kaupungit velvoitettiin perustamaan kassoja vähävaraisten ja sairaiden auttamiseksi.
Usko on käytännöllistä. Jumalan ja ihmisen rajalle sijoittuvat väliolennot hylätään tarpeettomina. Jumalalta voidaan rukoilla enkelien apua, mutta itse enkeleiden puoleen ei käännytä. Ihmeiden perässä ei juosta, vaan pikemminkin rukoillaan, että lääkäreillä olisi viisautta ja ihminen oppisi ottamaan elämänsä sellaisena kuin Jumala sen hänelle antaa.
Ulkoisesti usko on niukkaa tai peräti karua, mutta samalla itse sanoma jää näkyviin. Puhutaan ydinasioista, kuten kymmenestä käskystä, Jumalan armosta ja vastuullisesta elämäntavasta. Kirkko ei ole aina kovin läheinen, mutta elämän käännekohdissa se on hyvin mukana, kuten syntymässä, aikuistumisessa, avioliiton solmimisessa ja kuolemassa. Myös kansakunnan kohtalonvaiheissa kirkkoa on kysytty avuksi ja voiman lähteeksi.
Luterilainen kirkko kuin kikkailematon perheauto, joka luotettavasti kuljettaa ihmiset elämänvaiheesta A elämänvaiheeseen B.
Ei suotta syöksytä ylettömiin tunteisiin. Muistetaan, että Jumala on antanut myös järjen, jonka varassa voi kantaa sopivan kokonaista vastuuta maailmasta.
Työn tekemistä arvostetaan, sillä Jumala ei järjestä hiirtä makaavan kissan suuhun. Ihmisiä ei jätetä kerjäämisen eikä hyväntekeväisyyden varaan. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusta rakennettiin jo Lutherin Saksassa, kun kerjääminen kiellettiin ja kaupungit velvoitettiin perustamaan kassoja vähävaraisten ja sairaiden auttamiseksi.
Usko on käytännöllistä. Jumalan ja ihmisen rajalle sijoittuvat väliolennot hylätään tarpeettomina. Jumalalta voidaan rukoilla enkelien apua, mutta itse enkeleiden puoleen ei käännytä. Ihmeiden perässä ei juosta, vaan pikemminkin rukoillaan, että lääkäreillä olisi viisautta ja ihminen oppisi ottamaan elämänsä sellaisena kuin Jumala sen hänelle antaa.
Ulkoisesti usko on niukkaa tai peräti karua, mutta samalla itse sanoma jää näkyviin. Puhutaan ydinasioista, kuten kymmenestä käskystä, Jumalan armosta ja vastuullisesta elämäntavasta. Kirkko ei ole aina kovin läheinen, mutta elämän käännekohdissa se on hyvin mukana, kuten syntymässä, aikuistumisessa, avioliiton solmimisessa ja kuolemassa. Myös kansakunnan kohtalonvaiheissa kirkkoa on kysytty avuksi ja voiman lähteeksi.
Luterilainen kirkko kuin kikkailematon perheauto, joka luotettavasti kuljettaa ihmiset elämänvaiheesta A elämänvaiheeseen B.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Ratsuväen tulevaisuus
Olen lukenut vuosina 1928 - 40 ilmestynyttä Mihail Solohovin laajaa romaania Hiljaa virtaa Don, joka sijoittuu osin ensimmäiseen
maailmansotaan.
Kirjan ensimmäisessä osassa käydään kiinnostava väittely, joka koskee sotatekniikan kehitystä. Yksi keskustelijoista oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa ratsuväen tehtävä supistuisi olemattomiin ja että hevonen tulisi korvatuksi moottoripyörillä ja autoilla.
Ajatus herätti vahvoja vastaväitteitä: "Hevonen tulee vielä kauan palvelemaan armeijoita. Järjetöntä mielikuvitusta! Miten on parin kolmen vuosisadan kuluttua, sitä emme tiedä, mutta nykyisenä ajankohtana ratsuväki joka tapauksessa..."
Me 2000-luvun ihmiset tiedämme, kuka lopulta voitti tuon väittelyn. Viimeistään 2100-luvulla puolestaan hämmästellään nykyajan intoa suunnitella panssarivaunuja ja ihmisen lentämiä lentokoneita. Miksi ihmeessä sellainen vaivannäkö, kun saman tuhon voi aiheuttaa kesämökin kuistilla istuen ja tietokonettaan naputellen?
Kirjan ensimmäisessä osassa käydään kiinnostava väittely, joka koskee sotatekniikan kehitystä. Yksi keskustelijoista oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa ratsuväen tehtävä supistuisi olemattomiin ja että hevonen tulisi korvatuksi moottoripyörillä ja autoilla.
Ajatus herätti vahvoja vastaväitteitä: "Hevonen tulee vielä kauan palvelemaan armeijoita. Järjetöntä mielikuvitusta! Miten on parin kolmen vuosisadan kuluttua, sitä emme tiedä, mutta nykyisenä ajankohtana ratsuväki joka tapauksessa..."
Me 2000-luvun ihmiset tiedämme, kuka lopulta voitti tuon väittelyn. Viimeistään 2100-luvulla puolestaan hämmästellään nykyajan intoa suunnitella panssarivaunuja ja ihmisen lentämiä lentokoneita. Miksi ihmeessä sellainen vaivannäkö, kun saman tuhon voi aiheuttaa kesämökin kuistilla istuen ja tietokonettaan naputellen?
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Tavalliset pulliaiset
Jos ministeri sanoo olevansa tavallinen ihminen, hän liittyy
siihen monipäiseen joukkoon, jonka jäsenet edustavat jotenkin erityisiä
ammatteja, vaikka he kuinka vakuuttavat olevansa tavallisia ihmisiä. Heitä ovat
opettajat, papit, poliisit ja lääkärit. Jos kaikki tämän lajin ammatit
luettelisi, lista olisi pitkä. Niihin kaikkiin liittyy jonkinlainen esillä
oleminen ja pysyvä arvioitavana oleminen.
Tavallisuuden huippu oli, että pääministeri Kalevi Sorsa
käytti aikanaan televisiossa sanontaa "me tavalliset pulliaiset".
Todellisuudessa ihminen lakkaa olemasta tavallinen ihminen
sinä samana hetkenä, kun hänellä on tarve vakuutella tavallisuuttaan.
Eivät postinkantajat, autonkuljettajat tai lähihoitajat
julista pulliaisuuttaan. Ei tarvitse todistella, että on tavallinen. On vain.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Hyvin myydyt kengät
Yhtä hyvää kauppaa muistelen yhä, vaikka siitä on jo kulunut
jo monta vuotta.
- Sitä tässä mietin.
- Kun siitä ostat, niin maksat ehkä kaksinkertaisen hinnan. Mutta kävelet niillä kolminkertaisen matkan.
Olin ostamassa sellaisia kenkiä kuin tapani on, mutta
jostain syystä pysähdyin hyllyn eteen, jossa näkemäni kengät olivat kaksi
kertaa kalliimmat kuin mihin olin tottunut. Myyjä tuli vierelleni, kun oli
antanut minun aikani katsella ja tuumailla.
- Mietit kai, että ne ovat kalliit.- Sitä tässä mietin.
- Kun siitä ostat, niin maksat ehkä kaksinkertaisen hinnan. Mutta kävelet niillä kolminkertaisen matkan.
Sen enempää minua ei tarvinnut vakuutella. Ostin ne kengät,
enkä pettynyt. Ne ovat olleet elämäni parhaat, ja sikäli kuin muistan, kävelin
niillä seitsemän vuotta, ja sittenkään ne eivät varsinaisesti hajonneet,
olivatpa vain pohjasta vinoiksi kuluneet.
Myyjä ei tyrkyttänyt. Hän luotti myymiinsä kenkiin, ja niin
hän saattoi olla hiljaisen vakuuttunut ja sillä itseluottamuksellaan voitti
ostajan luottamuksen. Ei hänen tarvinnut miettiä, tuputtiko liikaa vai oliko
liian varovainen.
Samalla hän otti ostajan tilanteen huomioon aloittamalla
juuri siitä kysymyksestä, joka päällimmäisenä pyöri asiakkaan päässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
