perjantai 11. huhtikuuta 2014

Madridilainen taksinkuljettaja

Lensin Atlantin yli, ja minulla oli useiden tuntien välipysähdys Madridissa. Otin kentältä taksin ajaakseni keskustaan. Aloitin taksinkuljettajan kanssa rupattelun, jonka aiheena oli tietysti jalkapallo. Kysyin häneltä, kannattiko hän Real Madridia.

Ennen kuin olin päässyt kysymystäni oikein loppuun, kuljettaja jo takoi autonsa kojelautaa ja julisti: "Madridissa ei yksikään taksinkuljettaja kannata Realia! Me kaikki olemme Atléticon puolella!"

Minulla oli työ rauhoitella kuljettajaa ja vakuuttaa hänet siitä, että tulin vain sattumalta kysyneeksi.

Olisihan minun pitänyt muistaa, että Real Madrid oli sisällissodassa voittaneen kenraali Francon joukkue. Siksi tasavaltalaiset eivät voineet liputtaa näitä Madridin valkoasuisia.

Franco seurasi Real Madridia suorastaan pakkomielteisesti. Hän muisti Realin kokoonpanot vuosikymmenten ajalta ja teki kaikille tiettäväksi, että Realin viikoittaisen pelin aikana häntä ei saanut häiritä.  Franco vihasi erityisesti katalonialaisen kansallisuusaatteen symbolina toimivaa Barcelonaa, mutta diktaattorin vastenmielisyydestä saivat osansa muutkin.

Sekä Real Madrid että Atlético Madrid pelaavat tänä vuonna Mestareiden liigan semifinaaleissa. Jos sopivasti sattuu, ne kohtaavat toisensa loppuottelussa. 

Lähettäisin terveisiä tälle taksinkuljettajalle, jos vain tietäisin hänen osoitteensa.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ruumiita löytyy päivittäin

Entisen kotimme lähistöltä löytyi eilen ruumis, ilmeisesti rantavedestä. Tapauksesta kertoi myös Iltalehti.

Olen miettinyt, mistä syystä tällaiset jutut päätyvät valtakunnallisiin lehtiin. Perimmäisenä syynä täytyy olla juttupula.

Lehden täytettä saadakseen toimittajat alkavat kysellä toisiltaan, mistä voisi kirjoittaa. Onko Matti Nykäsestä jotain? Olisiko joku satunnainen kulkija osunut kuolleeseen?

Ruumisvinkki yleensä tärppää, sillä jostain päin Suomea on hyvin todennäköisesti löytynyt ruumis. Vuosittain yli 20 000 suomalaista kuolee johonkin verenkiertoelinten sairauteen. Päiväannos on yli 50 vainajaa. He kaikki eivät kuole sairaalaan tai kotiin, joten on täysin normaalia, että joku heistä tulee tiensä päähän ollessaan juoksulenkillä.

Uutisaiheeksi ruumiista on vasta sitten, kun on syytä epäillä rikosta. Sittenkin on syytä muistaa kunnioittava suhtautuminen, sillä hyvin luultavasti hän on jonkun mies, vaimo, isä, äiti, veli tai sisko, ehkä jopa lapsi.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Naapuri on köyhyyden tärkein mittari

Tänään luin sanomalehdestä lauseen: "Köyhiksi määritellään ihmiset joiden kotitalouden tulot jäävät alle 60 prosenttiin kotitalouksien mediaanitulosta." Varsinaisen asian ymmärtää riittävän hyvin, kun korvaa käsitteen mediaanitulo sanoilla keskimääräinen tulotaso.

Oleellista on, että köyhyys on syvimmältään suhteellinen käsite. Se on osattomuuden kokemus suhteessa muihin ihmisiin. Naapuri on rikkauden ja köyhyyden tärkein mittari.

Tavaroiden tai vaikkapa yksistään elintarvikkeiden puutteen avulla määritelty köyhyyden tulkinta on suppea ja harhaanjohtava. Ei haittaa, vaikka ihminen omistaa vain polkupyörän, jos kaikki muutkin menevät polkupyörällä. Hyvin sillä siinä tapauksessa ehtii.

Köyhyyden käsite on vaihdellut historian eri vaiheissa.  Monissa kulttuureissa köyhä ei ole ollut varsinaisesti rikkaan vastakohta. Sen sijaan köyhäksi on kutsuttu ihmistä, joka on joutunut pois säädystään tai menettänyt työvälineensä, statuksensa tai ammattinsa symbolit, joka on raihnainen tai suojelusta vailla ja jonka hänen oma yhteisönsä on hylännyt tai joka on joutunut julkisesti häväistyksi.

Euroopassa köyhä pauper oli pitkään ennen muuta mahtavan potens vastakohta, ei rikkaan. Joskus 800-luvulla pauper oli vapaa mies, jonka vapautta vain mahtavat saattoivat uhata. Vasta rahatalouden, kaupungistumisen ja sitä seuraavan massojen kurjistumisen myötä köyhyydestä tuli rikkauden vastakohta. 

Vihdoin vuonna 1948 Maailmanpankki yhdisti yleismaailmallisen köyhyyden eri maiden kansantuloon. Tutkija Majid Rahnema sanoo, että vasta Maailmanpankin päätöksen jälkeen ensimmäistä kertaa historiassa alettiin kokonaisia maita ja kansoja pitää köyhinä. Nämä köyhiksi luokitellut kansat alkoivat myös uskoa olevansa köyhiä, koska ne bruttokansantulolla sellaisiksi määriteltiin. 

maanantai 31. maaliskuuta 2014

On oikein tukea terveitä uskontoja sairaiden sijasta

Niin sanotussa suvivirsikeskustelussa on melkein kaikki oleellinen sanottu. Kuitenkin kaksi periaatteellisesti tärkeää näkökulmaa on jäänyt sivuun tai kokonaan unohdettu.

1. Jakaantuuko elämä toisistaan riippumattomiin vyöhykkeisiin?

Politiikasta, uskonnosta, kansallisuusaatteesta, taloudesta ja urheilusta voi rakentaa kymmenen erilaista sanaparia. Jotkut keskustelijat ovat suorastaan moraalisella kiihkolla vaatineet, että ne pitäisi ehdottomasti erottaa toisistaan. Nopea retki esimerkiksi urheilun historiaan ja käytäntöihin osoittaa, että vyöhykeajattelu ei ole toteutunut reaalimaailmassa.

Urheilu ja politiikka: Idea urheilun ja politiikan erottamisesta kuoli viimeistään Berliinin olympialaisissa vuonna 1936. Tämän talven ja kevään tapahtumat todistavat, että kuolleena se myös pysyy.

Urheilu ja kansallisuusaate: Mauno Koivisto ehdotti kansallislaulujen poistoa urheilukisojen seremonioista. Ajatus ensin tyrmättiin ja sitten vaiettiin.

Urheilu ja uskonto: Ristinmerkkejä tehdään ennen kisaa ja sen jälkeen. Vuonna 2002 Brasilian voitonjuhlat jalkapallon maailmanmestaruuden varmistuttua olivat sellaista Jeesus-juhlaa, että herkimmät ateistit sulkivat televisionsa.

Urheilu ja talous: osa urheilu-uutisista julkaistaan taloussivuilla.

Samanlaisia liittoumia voidaan rakentaa neljästä muustakin sanasta. Reaalielämässä ilmiöt eivät eristy toisistaan, vaan pikemminkin kietoutuvat toisiinsa. Uskonto ei ole sillä tavoin poikkeuksellinen elämänilmiö, että se voitaisiin eristää täysin omaksi vyöhykkeekseen. Se kuuluu elämään niin kuin mikä muu asia tahansa.  Se itse pyrkii levittäytymään, ja sen alueelle tunkeudutaan hyötymistarkoituksessa. Se mikä ihmiselle on tärkeää, ei pysy piilossa tai yksityisyyden suojissa, vaan toteutuu myös julkisuudessa. Tällainen maailma vain on, vaikka joku haluaisi kuvitella siitä jotain muuta. Jopa Neuvostoliitossa uskonnolla oli jonkinlainen julkinen rooli.


2. Miksi yhteiskunta ei suosisi tiettyjä uskontoja?

Vain harvat ihmiset ovat sitä mieltä, että amissit, helluntailaiset, hindulaiset, islamilaiset, Jehovan todistajat, juutalaiset, luterilainen kirkko, metodistit, mormonit, muinaisuskoiset, ortodoksinen kirkko, satanistit ja wiccalaiset kuuluvat kaikki samaan koriin ja että yhteiskunnan näkökulmasta niillä ei ole muuta järjestystä kuin aakkosjärjestys. Todellisuudessa ateistienkaan kannalta ei ole aivan samantekevää, millaisia ovat väestössä niiden keskinäiset prosenttiosuudet.

Epäilen, että suuren enemmistön mielestä on olemassa sekä sairasta että tervettä uskonnollisuutta. Siinäkin tapauksessa, että näkee uskonnon jonkinlaiseksi taudiksi, joutuu ilmeisesti tunnustamaan, että muutamia niistä voi verrata nuhakuumeeseen ja toisia taas koleraan.

Jos uskonnoilla on eroja, lienee sallittua, että yhteiskunta suosittelee ja kohtuullisesti tukee sellaisia uskontoja, joiden se laskee olevan yhteiskunnan kehityksen kannalta parempia kuin jotkin toiset. Toisin kuin joku luulee, valtio ei voi olla katsomuksellisesti täysin puolueeton. Suomi antaa selvän tukensa esimerkiksi antirasismille, ja sen kuuluukin antaa.

Minua ei haittaisi, että tietyissä rajoissa tuettaisiin verovaroilla maltillista islamia, jos siitä olisi se hyöty, että se rajoittaisi islamilaista radikalismia.


Muutama jälkiajatus Suvivirrestä

Tästä aiheesta on varmaan kaikki jo sanottu. Tyydyn siksi lyhyeen kommenttiin. Painavimmaksi argumentiksi näen sen, että Suvivirren voi tietysti poistaa koulujen kevätjuhlista, mutta jos samaa tietä edetään, poistettavaa on paljon. Siinä menevät uusiksi vuosikalenterit ja Suomen lippu. Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Petri Karisma joutuu vaihtamaan apostoli Pietarista johtuvan etunimensä joksikin muuksi. Vaarassa ovat jopa lukion vanhaintanssit, lestadiolaisethan eivät osallistu niihin uskonnollisista syistä.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Lyhyen maailmanhistorian tärkeät vuodet

Olen monen muun kanssa ihmetellyt sitä esitystä, että lukiossa ei olisi pakollista historian opetusta. Eivät talot ilmassa leiju. Elämä rakennetaan aina jollekin perustalle. Jos ei tunne historiaa, päätyy aina toistamaa esivanhempiensa virheitä. 

Muutamia vuosilukujakin on hyvä tietää. Ne helpottavat historian hahmottamista:

13 700 000 000 eKr. Jumala pamautti maailmankaikkeutensa pystyyn.
3 500 000 000 eKr. syntyi elämä maapallolle (ei aivan tarkka luku).
740 eKr. profeetta Jesaja aloitti toimintansa. Jesajan mukana sai alkunsa monoteismi eli ajatus yhdestä Jumalasta.
427 eKr. filosofi Platon syntyi. Joidenkuiden viisaiden mukaan koko länsimainen filosofia on vain alaviitteitä Platonin ajatteluun.
30 jKr. Jeesus Nasaretilaisen todennäköisin kuolinvuosi.
1323. Pähkinäsaaren rauha, vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus.
1492 Kolumbus löysi tietämättään Amerikan. Tosin intiaaneilta se ei ollut koskaan hukassa.
1517 Luther julkaisi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla.
1530 Kopernikus palautti mieliin sinänsä ikivanhan ajatuksen, että maapallo kiersi aurinkoa.
1789 Ranskan vallankumous. Tästä seurasi vaikka mitäpä, jopa sellaisia asioita kuin oikeanpuoleinen liikenne.
1821 Dostojevski syntyi. Karamazovin veljekset mahdollistui.
1917 Venäjän vallankumous. Suomi itsenäistyi.
1945 Toinen maailmansota loppui.
1970 Pelé voitti Brasilialle kolmannen maailmanmestaruutensa.
1981 Ensimmäinen PC-DOS-käyttöjärjestelmä julkaistiin IBM PC:lle ja 8088-suorittimelle.
1989 Berliinin muuri murtui.
2013 Suomalaisturistit joutuivat konevian takia viettämään Teneriffalla kaksi matkatoimiston järjestämää ylimääräistä hotelliyötä.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Valtiontalouden kiristyksillä saisi 24,7 jalkapalloilijaa

Isojen summien hahmottaminen on tunnetusti vaikeaa. Miljoonat ja miljardit menevät helposti sekaisin. Niinpä olen tehnyt numerosokeille palveluksen muuttamalla eurot valuutaksi, joka perustuu Real Madridin viime vuonna Tottenhamista ostaman jalkapalloilijan Gareth Balen kauppahintaan eli 93 miljoonaan euroon. Vaihtoehtoisena valuuttana voisi käyttää myös Cristiano Ronaldon vuosipalkkaa (20 miljoonaa euroa).

Kirjoitukseni pohjana on Ylen nettisivuilla ollut juttu. Tässä yhteydessä en ota kantaa hallituksen talouspäätösten viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen. Se olisi kokonaan toisen kirjoituksen aihe.

Uusien säästöjen loppusumma on 24,7 Gareth Balea. Säästöpäätökset koskevat vuosia 2015 - 2018. Säästöt toteutetaan etupainotteisesti niin, että ensi vuonna säästöt ovat 17,2 Gareth Balea.

Lapsilisistä säästetään niin, että valtion menot alenevat 1,18 Gareth Balella.  Perusopetuksen laadun parantamiseen kohdistettuja valtionavustuksia vähennetään 0,61 Gareth Balea. Valtio ei enää jatkossa osallistu oppilaitosten perustamishankkeiden rahoitukseen. Säästö valtiontaloudelle nousee ensi vuoden noin 0,12 Gareth Balesta 0,23 Gareth Baleen kehyskauden lopulla.

Ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta leikataan niin, että valtion menot pienenevät 0,53 Gareth Balella vuoden 2015 tasolla. Työvoimapolitiikan rahoituksesta säästetään 0,53 Gareth Balea.

Valtion sairausvakuutuslaista johtuvia menoja vähennetään 0,26 Gareth Balea.
Kehitysyhteistyömenoista säästetään vuoteen 2018 ulottuvalla kaudella vuosittain 0,53 – 1,07 miljoonaa Gareth Balea.  

Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen tarkoitettua määrärahavaltuutta alennetaan 0,18 Gareth Balella.

Erilaisiin EU:n ohjelmiin liittyvää kansallisen osuuden määrärahavaltuutta alennetaan 0,53 Gareth Balella.

Liikenteen väylärahoituksesta säästetään 1,07 Gareth Balea.

Avustuksia korjaustoimintaan ja rakennusperinnön hoitoon vähennetään 0,16 Gareth Balea.

Ansiotuloverotus kiristyy ensi vuonna, kun ansiotaso- ja inflaatiotarkistukset jätetään tekemättä. Tämä lisää verotuottoja noin 1,66 Gareth Balea. Pienituloisten verotusta kevennetään 1,07 Gareth Balea perus- ja työtulovähennystä korottamalla. Tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan raja alennetaan 0,001 Gareth Baleen, mikä nostaa hyvätuloisimpien verotusta.

Pääomatulojen verotusta kiristetään siten, että muutokset lisäävät veron tuottoa 0,3 Gareth Balella.

Perintö- ja lahjaverotusta kiristetään korottamalla asteikkojen kaikkia rajaveroprosentteja yhdellä prosenttiyksiköllä. Lisäksi aiemmin määräaikaiseksi säädetty yli 0,01 Gareth Balen lahja- ja perintöosuuksien veroluokka muutettaisiin pysyväksi vuonna 2016.
Energiaverotusta kiristetään 0,14 Gareth Balella korottamalla Myös lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden hiilidioksidivero nousee 0,96 Gareth Balella.


Liikenteen polttonesteiden veroa korotetaan 0,45 Gareth Balella.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ruumisauto moottoritiellä 160 km/h

Ajoin moottoritiellä suurinta sallittua nopeutta eli 120 km/h. Vasemmalta viuhahti ohi ruumisauto.  Arvioin sen nopeudeksi 160 km/h.

En tietenkään voi väittää, että ohittava auto olisi kulkenut huomattavaa ylinopeutta täysin asiattomasti. Ehkä siinä kiidätettiin kuolemansairasta lasta sairaalaan. 

Ehkä auto ei ollutkaan enää ruumisauto, vaan oli siirretty siviilikäyttöön.

Onpa totuus siellä tai täällä, tulkinnoista riippumatta ruumisauton ylinopeus on oireellista meidän ajallemme. Joka tapauksessa on mahdollista kuvitella, että tuo ylinopeutta ajanut auto olisi ollut nimenomaan ruumisauto. Elämä on mennyt sellaiseksi, että 160 km/h ei ole edes ruumisautolta täysin tavaton nopeus.

Muutama vuosikymmen sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että ruumisauto olisi kulkenut huomattavasti muuta liikennettä nopeammin. Tyhjänäkin kulkiessaan se olisi pysynyt roolissaan.

Kuolleille ei ole enää aikaa, muttei ole tilaakaan. Sopivia hautausmaan paikkoja ei kuulemma ole, ei sittenkään, vaikka lentokoneessa katsellen Suomessa näyttäisi olevan tilaa ihan mille vain.

Kuolleiden kohteleminen liittyy siihen, mitä ajattelemme elävistä. Arvaukseni on, että kuolleiden kunnioitus on vähentynyt samaan tahtiin kuin on laimentunut suru irtisanottujen puolesta. Edellisistä on tullut jätehuoltokysymys, jälkimmäisistä tuotannollistaloudellisten ratkaisujen kohde.