lauantai 12. heinäkuuta 2014

Tehkää vain kavennusmaali

Jalkapallokisojen taukolukemisena minulla on ollut Chris Andersonin ja David Sallyn kirja Numeropeli, joka kertoo siitä, kuinka ns. isoa dataa voi käyttää jalkapallomenestyksen saavuttamiseksi. Teoksessa on monia havaintoja, jotka pätevät muuallakin kuin jalkapallokentällä.


Mestarin ei tarvitse pelastautua

Ensinnäkin mieleen on jäänyt mieleen maininta Paolo Maldinista, italialaisesta legendasta, joka on kaikkien aikojen tyylikkäimpiä pelaajia. Tästä puolustajasta sanottiin, että hän taklasi joka toisessa pelissä. Syynä ei ollut laiskuus eikä kohteliaisuus, vaan se, että hyvän sijoittumisensa ansiosta hänen ei tarvinnut turvautua puolustajan viimeiseen keinoon.

Lähiympäristöstään löytää helposti ihmisiä, jotka osaavat taitavasti ratkoa itse aiheuttamiaan ongelmia. Mestarikuljettaja oikaisee sivuluisun, johon pienempi mestari ei olisi lainkaan joutunut.



Tulos on ehkä sama räyhääpä tai on räyhäämättä

Toiseksi kirja saa pohtimaan sitä, saako huutamalla pelaajiinsa järjestystä. Kieltämättä moni joukkue on noussut ankaran puhuttelun jälkeen pohjanoteerauksesta normaalille tasolleen. Kirjan mukaan tämä ei välttämättä todista puhuttelun tehoa, vaan elämän normaalia vaihtelua ja sitä, että suoritukset hakeutuvat keskiarvoa kohden. Kun ollaan pohjalla, väsynyttä sanontaa käyttäen ”suunta voi olla vain ylöspäin”. Tulos paranee, räyhätään tai ollaan räyhäämättä.


Opettavaisen esimerkin viisaasta kriisijohtamisesta kirja kertoo, kun se muistelee Manchester Unitedin legendaarista manageria Alex Fergusonia. 


Fergusonin johtama Manchester United oli Tottenhamia vastaan ensimmäisen puoliajan jälkeen tappiolla 3 - 0. Pukuhuoneessa Ferguson sanoi tyynesti: "Olette tietenkin selvillä siitä, että vastassamme on Tottenham. He ovat mielestä jo voittaneet ottelun ja ovat jo pubissa ottelun jälkeen juhlimassa. Tehkää kavennusmaali toisen puoliajan aluksi, ja he joutuvat paniikkiin. He ovat tällaisia. He ovat aina pelanneet tällä tavalla ja tulevat aina pelaamaan tällä tavalla."


Ferguson vain välitti pelaajille tietonsa, ei muuta. Toisella puoliajalla United teki tarvitsemansa viisi maalia.


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Sukeltamisella on kääntöpuolensa

Kun jotain asiaa riittävästi hoetaan ja päivitellään, katoaa siihen liittyvä ajattelu. Tästä on esimerkkinä jalkapallokentällä kaatuminen.

Kannattaa miettiä asian näitäkin puolia:

1) Monesti jalkapallokentällä sattuu. Kuka tahansa voi kokeilla asiaa antamalla kaverinsa potkaista sääritaipeeseen kumisaappaalla. Nappulat sattuvat vielä enemmän. Niiden raapaisukin tekee kipeää.

2) Eivät vain latinot filmaa. Meneillään olevissa kisoissa on puhuttu kaikkein eniten hollantilaisen Robbenin kaatuilemisesta. Oman jalkapallohistoriani huijausten ykköspaikkaa pitää brasilialaisen Rivaldon ohella Saksan maajoukkueen kärkipelaaja Oliver Bierhoff. Hänellä on katsomieni jalkapallopelien maailmanennätys siinä lajissa, kuinka kaukana puolustajasta kehtaa vielä kaatua.

3) Kaatumisen jälkeinen kierähdys ei ole vain näyttävä liike, vaan se on myös keino vähentää maahan iskeytymisen tuottamia vammoja. Kierähtämisestä puhutaan hävittäjälentäjien ohjeissa, kun heitä opastetaan tulemaan alas heittoistuinhypyn jälkeen.

4) Kaatuminen voi olla myös oikeutettua vetoamista tuomarin puoleen. Jos puolustaja ottaa juoksusta pois paidasta repimällä vaikkapa sen ratkaisevan metrin, mitä muuta keinoja hyökkääjällä on vääryyden oikaisemiseen kuin kiinnittää kaatumalla tuomarin huomio itsensä?

Ja jos nyt joku luulee, että huijaaminen ei ärsytä minua, niin sanottakoon vielä: kyllä ärsyttää. Asialla on vain toinenkin puolensa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Uskonnollisia tunteitani on loukattu

Uskonnollisia tunteitani on loukattu, tai ainakin olisi loukattu, ellen olisi parkkiintunut kestämään melkein mitä tahansa.

Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri on ensin keittänyt luusopan omasta päästään ja sitten antanut ymmärtää, että hänen ajatuksensa eivät olekaan hänen omiaan, vaan että niiden takana olisi korkeampi voima. Jollain merkillisellä tavalla hän on luonut vaikutelman siitä, että juuri Peuhkuri edustaisi Jumalan näkemystä yhden suomalaispuolueen puheenjohtajakiistoissa.

Laura Peuhkurin toiminta selittää ainakin kolme asiaa:

1) Vaatimus kymmenen käskyn entistä paremmasta opettamisesta on hyvin perusteltu. Edes Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja ei tunne käskyä, jossa varoitetaan turhaan lausumasta Jumalan nimeä.

2) Kristillisdemokraattisen puolueen ja luterilaisen kirkon välit ovat aina olleet nihkeät. Puolueessa sekoitetaan uskonto ja politiikan tekeminen tavalla, joka on ristiriidassa luterilaisen sosiaalietiikan kanssa. Niiden yhdistämisessä on oltava erittäin varovainen, ettei vain tehtäisi Jumalasta täysin inhimillisten kiistojen osapuolta. Jumala ei ole ihmisen sijoitettavissa. Varoituskellojen on aina soitava, kun sanotaan arkisista asioista, että Jumalan tahto on sitä tai tätä. Aina vaarallisempaa on, kun jokin ryhmittymä tai yksityinen ihminen alkaa esiintyä Jumalan äänenä ja perustella näkemyksiään sillä, että on saanut Jumalalta viestin.

3) En voi harkita Kristillisdemokraattien äänestämistä siitäkään huolimatta, että myös tässä puolueessa on täyspäisiä ihmisiä.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Huono muisti ei tuhoa hyvää muistoa

Lentopallomaajoukkueen päävalmentaja Tuomas Sammelvuo oli haastateltavana jalkapallo-otteluiden tauolla lähetettävässä Kymppipaikassa. Häneltä kysyttiin mieleenpainuvinta jalkapallon MM-muistoa.

Tuomas Sammelvuo palautti mieleen vuoden 1986, kun Maradona pujotteli Saksaa vastaan pelatussa loppuottelussa koko kentän läpi ja teki viimein maalin. Lisäksi Sammelvuo muisteli, että maalivahtina olisi ollut Goycochea.

Maradonan ja vuosiluvun lisäksi juuri mikään ei mennyt oikein.

Kyseessä ei ollut finaali, ei edes semifinaali. Vastassa ei ollut Saksa, vaan Englanti.
Goycochea ei ollut Saksan maalivahti eikä Englannin, vaan Argentiinan ja Maradonan. Sitä paitsi hän ei pelannut maajoukkueessa vielä vuonna 1986.

Hetken tunsin myötähäpeää Sammelvuon puolesta. Ei ole mukava olla  televisiolähetyksessä ja muistaa väärin lähes kaiken.

Sitten tajusin, että mikä minä olen korjailemaan Sammelvuota tai naureskelemaan hänen muistoilleen. Hänen muistoaanhan siellä kysyttiin, ei minun. 

Eikä muistoja pidä pilata turhilla viisasteluilla. Kun jotain suurta tapahtuu, ihminen kadottaa suuntavaistonsa ja kykynsä merkitä asioita muistiin. Suuret historioitsijat harvoin tekevät suurta historiaa. 

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Väittely yhdestä a-kirjaimesta

Jostain varhaisilta opiskeluvuosilta tai peräti lukioajoilta muistan kiivaan keskustelun siitä, pitääkö kirjoittaa sosialidemokraatti yhdellä a:lla vai sosiaalidemokraatti kahdella a:lla. Ero näkyy edelleenkin erilaisina oikeinkirjoituksen käytäntöinä, mutta ainakaan puoluepiirien ulkopuolelle ei ole kantautunut, että siitä edelleen laajasti keskusteltaisiin. 

Kuitenkin oli paljon ihmisiä, joiden mukaan yksi kirjain ilmensi merkittävää maailmankatsomuksellista eroa. Kahdella a:lla olisi viitattu sosiaalisiin kysymyksiin, kun taas yksi a olisi vihjannut suoraan sosialismiin.  Kahden a:n ihmiset olisivat olleet vasemmistolaisuudessaan jotenkin maltillisempia.

Oli myös niitä, joiden mukaan kyse oli ennen muuta oikeinkirjoituksesta: yksi a oli vain huonoa suomen kieltä. He perustelivat näkemystään sillä, että ulkomaisissa veljespuolueissa ei käyty vastaavaa keskustelua, vaan tyydyttiin toimimaan paikallisen kieliopin mukaan. Tämäkään näkökanta ei vakuuttanut aatteellisinta väkeä. 
Väittely jatkui kiivaana.

Tämä taistelu yhdestä a-kirjaimesta oli minulle pitkään ensimmäinen esimerkki näennäisten erojen tekemisestä.

Kunnes sitten tuli kirkolliskokouksen päätös, että homoparien liittoa ei saa siunata, mutta rukoilla saa. 

Teologinen oppineisuuteni pohjalta en ole vieläkään keksinyt, miksi rukous olisi vähemmän kuin siunaus tai toisin päin. Tai ihan miten vain. Enkä usko, että Jumalan maailmassa siunaukset ja rukoukset putoisivat ratkaisevasti eri laareihin.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Asiantuntijat erehtyvät joka kolmas kerta

Sanaan "asiantuntija" olen alkanut suhtautua epäillen ja toisinaan jopa ivallisesti. Syynä on se, että olen ruvennut tallettamaan asiantuntijoiden ennustuksia ja tarkistamaan, miten ne ovat lopulta toteutuneet.

Erehtymisen asteikko on laaja. Ei onnistu terrorismin torjunta eikä rahavarojen sijoittaminen. Urheilutoimittajat eivät tiedä futiskisojen lopputuloksia. Itsenikin luen jonkinlaiseksi jalkapallon tuntijaksi, mutta on tunnustettava, ettei minun kannata ryhtyä veikkaamisen ammattilaiseksi. 

Vaikuttaa siltä, että asiantuntijat osaavat välttää kaikkein suurimmat mahdottomuudet. He tietävät, että Honduras ja Kamerun eivät vain voi pelata MM-jalkapallon finaalissa. Jo lohkokaaviosta seurasi, että Brasilian, Espanjan ja Hollannin kolmikosta yhden oli pudottava ennen puolivälieriä. Samalla asiantuntijoiden ennustukset jäävät kauas lopullisesta totuudesta.

Olen tutkinut Ilta-Sanomien erikoislehden erittäin asiantuntevaa jalkapalloanalyysia, joka julkaistiin ennen Brasilian kisojen alkua. Monet arvioinnit osuivat kohdalleen, mutta toisaalta peräti yhdentoista maan alkulohkotuloksia veikattiin kelvottomasti. Joka kolmas ennakointi epäonnistui.

Poimin lehdestä esiin suurimmat virheet:
Espanja menee jatkoon ja etenee jälleen turnauksessa pitkälle.
Hollannin tie pysähtyy alkulohkoon, jos Chile ajaa edelle (tässä oletetaan, että Espanjalle ei voi mitään).
Chile kiilaa jatkoon ennen entistä suurmaata Hollantia (tässäkin oletetaan, että Espanjalle ei voi mitään).
Kreikka on aivan liian väsynyt ja vanha jatkoon.
Norsunluurannikko hyökkää jatkoon lohkostaan.
Costa Rica on auttamattomasti hännänhuippu.
Englanti taistelee tiukasti jatkopaikasta.
Italia sijoittuu tiukassa lohkossa kahden joukkoon.
Nigeria jää lohkossa Bosnian ja Hertsegovinan taakse kolmanneksi.
Portugali rynnii alkulohkosta jatkoon.
Yhdysvallat jää tällä kertaa alkulohkoon.
Algerian jatkotoiveet eivät ole korkealla.

Oma veikkaukseni jatkopeleistä on, että semifinaaleissa Brasilia kohtaa Saksan ja Hollanti Argentiinan. Samalla ennustan, että vähintään yksi maa neljästä on väärin veikattu, mahdollisesti toinenkin. Toisaalta kaikki neljä eivät putoa ennen välieriä. Lopullinen mestari voi hyvin tulla tämän nelikon ulkopuolelta.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Toistakymmentä pelastui ilman, että aavistavat mitään

Vanha kiinalainen tarina kertoo miehestä, jonka hevoset karkasivat. Naapurit tulivat valittelemaan tapahtunutta. "En tiedä, onko se onni vai onnettomuus", mies vastasi.

Hevoset löytyivät, ja niiden mukana löytyi kaikkein kaunein villihevonen. Naapurit tulivat onnittelemaan. "En tiedä, onko se onni vai onnettomuus", mies vastasi.

Miehen poika ryhtyi kesyttämään villihevosta. Hän putosi se sen selästä ja katkaisi jalkansa. Naapurit tulivat valittelemaan tapahtunutta. "En tiedä, onko se onni vai onnettomuus", mies vastasi.

Seuraavana päivänä syttyi sota. Tarina päättyy sanoihin: "Naapurit eivät tulleet sanomaan mitään."

Kertomus tuli mieleeni, kun ajattelen uutista, jonka mukaan ainakaan sunnuntaiaamuun mennessä ei ole tietoa yhdestäkään juhannuksena hukkuneesta. Myös kylmää juhannusta ennustaneiden meteorologien puheita olisi voinut kommentoida sanoilla: "En tiedä, onko se onni vai onnettomuus."

Tänäkin aamuna Suomessa elää toistakymmentä ihmistä, jotka eivät koskaan tule tietämään, että vuoden 2014 huonot juhannussäät pelastivat heidän henkensä.