maanantai 8. joulukuuta 2014

Horjuuko kirkko vai Saarikoski?

Suhteellisuudentajun parhaita lähteitä on historia. Kaikki tapauskertomukset löytyvät sieltä.

Esimerkiksi kiivas kirkkokeskustelu ei ole mitenkään uutta. Ennenkin on kyselty, horjuuko kirkko.

Tässä on Pekka Tarkan muistelma vuodelta 1966:

Hannu Salama oli saanut syyskuussa kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen jumalanpilkasta. Kuopion edistykselliset järjestivät kaupungin raittiustaloon keskustelun aiheesta 'Horjuuko kirkko?' Ensi sanoikseen siellä Saarikoski toivoi, että ihmiset olisivat tulleet paikalle »nähdäkseen horjuuko kirkko eikä nähdäkseen horjuuko Saarikoski». Keskustelu oli sekava, ateistit ja fundamentalistit ottivat yhteen, satapäinen yleisöjoukko oli »kuin ruutitynnyri tai mehiläispesä». Saarikoski keskittyi papereihinsa, luultiin että laatimaan loppurepliikkiään, mutta itse asiassa hän kirjoitti kirjettä Sarah Kirschille. Tuskastuneena hän ei halunnut kuunnella noita ihmisiä, ei uskovaisia eikä työläisiä, se kaikki oli tyhmää, hän oli väsynyt, hän halusi viinaa. Välihuudoistaan hän sai yleisön vihat päälleen, mutta ei sillä väliä, hän tiesi Sarahin olevan puolellaan. Myöhemmin ravintolassa käsiala petti ja kirje päättyi huudanduksiin: »Liebe Sarah, liebe Sarah.»




keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kaiken viisauden alku on itsekritiikki

Käynnissä ollut avioliittokeskustelu on ollut kuin huonosti johdettu koululuokka. Kaikki huutavat niin kovaa kuin ääntä irtoaa. Lopulta järkevä ihminen voi vain vetää kädet korvilleen. Joku lapsellisempi kerää lelunsa ja lähtee pois.

Kaiken viisauden alku on itsekritiikki. Tässä on vinkkejä kummallekin osapuolelle, mistä suunnasta sitä voisi opetella.

Uuden avioliittolain vastustajat
Unohdetaan, että asia koskee ennen muuta pitkään syrjittyä vähemmistöä, joka on joutunut salailemaan taipumustaan ja elämään pakotetussa valheessa. – Tuloksena on ollut jopa itsemurhia. Siinä mielessä kysymys on elämästä ja kuolemasta. Tämän vähemmistön kannalta on todellakin kyse ihmisoikeuksista, vaikka kaukaa katsellen sitä on vaikea ymmärtää.
Vedotaan irrallisiin raamatunlauseisiin. – Kirkollisessa perinteessä on ollut vain sivujuonteena usko, että asioita voitaisiin ratkoa yksittäisillä lauseilla. Jos niihin vedotaan, pitäisi olla sitten johdonmukainen. Onko tässä nyt laitettava mustamakkara boikottiin, koska veriruokien syöminen Uudessa testamentissa aivan selvästi kielletään?
Vedotaan perinteiseen avioliittokäsitykseen (jota ei ole). – Ei ole juuri hämärämpää käsitettä kuin perinteinen avioliittokäsitys. Tarkoitetaanko sillä Vanhan testamentin moniavioisuutta vai Uuden testamentin ajan periaatetta, että avioliitto alkoi ensimmäisestä sukupuoliyhdynnästä vai germaanisia kauppatapoja, joissa nainen oli omaisuutta siinä missä hevoset ja teräaseet, vai heinäseipäiden Suomea, jossa rakkautta tärkeämpää oli, että hehtaarit menivät oikeaan osoitteeseen, vai katolisten sakramentaalista käsitystä, jonka pohjalta eronneita ei vihitä uudelleen, vai romanttista tunneavioliittoa, jossa vihkimenot ovat tärkeintä ja joka tuo kesäteiden varrelle vaaleanpunaisia sydämiä? Onko raamatullisempaa, että mies on miehen ja nainen naisen kanssa vai se, että yksi mies on viiden naisen kanssa?
Vastapuolta paheksutaan. – Eivät ne kaikki toiset ole turmeluksen uhreja tai kätyreitä.

Uuden avioliittolain puolustajat
”Rakkaus ei tee mitään pahaa.” – Höpsistä ja huijausta. Minä jo viiden vanhana jouduin katsomaan niitä vanhoja suomalaisia elokuvia, joissa nuori nainen käveli rakkauden tuskissa järveen. Rakkauden tähden on itketty paljon. Sen vuoksi on tapettu ihmisiä, oltu sairaan mustasukkaisia, huijattu rahaa ja pantu läheisiä karkeasti kuriin. Pahaa tehdään sekä silkasta rakkaudesta että sen varjolla.
”Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.” – Luin myötähäpeää tuntien Jari Tervon raamatuntulkintoja, jotka liittyvät Paavalin tunnettuun kirjeeseen. Kreikan kielessä on kolme rakkautta merkitsevää sanaa ja yksi niistä olisi viitannut homoseksuaalisuuteen, mutta Tervon siteeraamassa kohdassa puhutaankin Jumalan rakkaudesta.  Ihan kivasti sanottu, Jari Tervo, mutta valitettavasti lainaamallasi kohdalla ei ole mitään tekemistä tämän avioliittoasian kanssa. Käytät Raamattua niin kuin fundamentalistit, mutta toiseen suuntaan.
Vastapuolta on tahallisesti ärsytetty. – Tasa-arvoinen avioliittolaki on propagandistinen käsite vähän samaan tapaan kuin pakkoruotsi. Se määrittelee oikean vastauksen ennen kuin on alettu edes keskustella. Eduskuntatalon seinille loihdittu valoshow ja peukuttaminen ovat ärsyttäneet niin ikään ja huonontaneet keskusteluilmapiiriä.
Vastapuolta halveksitaan. – Eivät ne kaikki toiset ole ahdasmielisiä idiootteja.

Kumpikin osapuoli 
Kumpikaan osapuoli ei ole huomannut, että vastapuolen ajattelussa ei ole kyse vain asiallisista asioista vaan symboleista. – Ehkä tämä on kaikkein tärkeintä. Juuri symboleista ihmisen on vaikea antaa periksi. Koetapa ehdottaa, että Maammelaulu korvattaisiin Olen suomalainen -iskelmällä tai että itsenäisyyspäivä siirrättäisin joulukuun kuudennelta aina lähimpään lauantaihin. Kataloniassa keskustellaan siitä, voisivatko FC Barcelonan pelipaidan raidat olla vaakatasossa, kun ne tähän saakka ovat olleet pystyssä. Väitellään siitä, riittävätkö perinnettä kantamaan entiset värit (joiden vaihtamista ei sentään kukaan uskalla ehdottaa) vai onko raitojen suunnalla ratkaiseva merkitys. Tyhmempi luulisi, että tämä kaikki on samantekevää, muttei ole, koska pelipaita on symboli.
Toisille sukupuolineutraalin avioliiton saavuttaminen on ihmisoikeuksien symboli, eikä siitä unelmasta niin vain anneta periksi. Toiset ovat kutsuneet sillä sanalla oman elämänsä tärkeintä ihmissuhdetta; ei se se ajatus helposti käänny toiseen asentoon. Ja joillekuille pystyraidat vain ovat tärkeitä, vaikeasti selitettävästä syystä.
Ja sitten tämä: ei ole uskottavaa, että kaikki meikäläiset olisivat aina kaikilla tavoin oikeassa ja kaikki heikäläiset aina kaikilla tavoin väärässä.

Kunnioitusta, itsekritiikkiä ja asiallisia perusteluita 
Olen sikäli arkkipiispan linjoilla, että oma kanta on hyvä sanoa ääneen, mutta toistakin osapuolta on kunnioitettava. Lisäksi on tärkeää, että perustelut eivät ole aivan puutaheinää.

Minulla on tietysti omakin mielipiteeni. Jos joku haluaa lukea Päivi Räsäsen aiheuttaman kohun jälkeisen tekstini, se on katsottavissa täältä. Varmaan muotoilisin jonkin asian nyt hieman toisin, mutta peruslinjani löysin tuolloin; ja jos olemme rehellisiä, niin myönnämme, että me kaikki tässä olemme muuttaneet mielipiteitämme ehkä aivan nuorinta väkeä lukuun ottamatta; he kun ovat alun alkaen syntyneet toisenlaiseen maailmaan.Tämä on myös sukupolvikysymys.






lauantai 29. marraskuuta 2014

Koulupäivien muisto

Koulujen lopettaminen vaikuttaa myös koululaisten koulupäivien pituuteen. Muistelen tässä kouluvuotta, jonka alkaessa olin kymmenen vuotta ja loppuessa yksitoista. Useimmat kellonajat olen päätellyt niistä takuuvarmoista tiedoista, että koulupäivä alkoi yleensä klo 8.15 ja päättyi klo 14.05.

klo 6.30 herääminen
klo 6.50 alkoi kahden ja puolen kilometrin kävely asemalle (hiihtopäivinä raahasin sukset)
klo 7.40 astuin junaan
klo 8.00 aloin kävellä hieman alle noin kilometrin matkaa koululle
klo 8.15 alkoi koulu (väsytti valmiiksi)
klo 14.05 päättyi koulu (joskus tuntia myöhemmin, joskus tuntia aiemmin) ja väsytti edelleen
klo 15.00 astuin junaan
klo 15.20 aloin kävellä kotiin (hiihtopäivinä raahasin sukset)
klo 16.00 olin väsyneenä ja nälkäisenä kotona (ehkä kerran viikossa tuntia myöhemmin) ja alkoi väsyneen lapsen epämääräinen toiminta, kun oikein mitään ei jaksanut
klo 18.00 alkoi läksyjen teko
klo 19.00 kenties oli puolentoista tunnin iltavapaa (ellei ollut kokeita)
klo 20.30 iltatoimet
klo 21.00 menin nukkumaan
Koulupäivälle tuli pituutta yhdeksän ja puoli tuntia. Jäljellä olleeseen viiteen tuntiin oli sijoitettava pakolliset ruokailut ja iltatoimet, ja läksyt ja mahdolliset kokeisiin lukemiset (erityisesti jäi mieleen biologian opettaja, joka aina jaksoi muistuttaa, että vihko ei ollut riittävän kaunis).

Tämäkö olisi niitä lapsuuden kokemuksia, jotka ovat tehneet minusta vahvan aikuisen? – Ei varmasti ollut. Se oli painajainen, josta heräsin seuraavana vuonna, kun muutimme koulun viereen. Yhtäkkiä minulla oli jokaisena arkipäivänä yli kolme tuntia ylimääräistä aikaa. Taakkani oli taas kohtuullinen, ja koulunumerot alkoivat nousta.



******

maanantai 24. marraskuuta 2014

Esimerkki kaaviolla huijaamisesta

Eivät vain sensaatiolehdet vääristele ja paisuttele asioita. Kotoinen Yleisradio osaa saman. Vai olisiko tämä vain ymmärtämättömyyttä?

Kuluneella viikolla Yle julkaisi kaavion raakaöljyn hinnan laskusta. Kuvasta syntyy vaikutelma, että hinta olisi laskenut murto-osaan alle vuodessa. Tässä temppu on tehty pudottamalla taulukosta pienimmät numerot pois:


Todellisuudessa hinta on pudonnut, muttei sentään murto-osiin. Oikeampi kuva olisi tämä: (kuva)
  


Kaavioista syntyvää vaikutelmaa voi säätää myös muuttamalla korkeuden ja leveyden suhdetta. Paisuttelija tekee näin: 

 


Vähättelijä tekee näin: 



perjantai 21. marraskuuta 2014

Älä keskustele mielenterveytesi tähden

Aamulehden verkkopalveluiden kehityspäällikkö Seppo Roth sanoi viitisen vuotta sitten näin: "On kolme asiaa, joista netin keskustelupalstoilla ei pystytä puhumaan millään järkevällä tavalla: uskonnosta, polkupyöräilystä Tampereella ja ruotsin kielen asemasta Suomessa."

On niitä muitakin aiheita, joista oikeat mielipiteet ovat jo valmiina:
– rattijuopot
– vankeusrangaistusten pituus (erityisesti raiskaajat ja pedofiilit)
– koulujen työrauha
– Päivi Räsänen
– sukupuolineutraali avioliitto
– viinan hinta ja rajoitukset
– mopoautot
– sotaveteraanit
– koulukiusaaminen
– kansanedustajien palkat

Näissä kaikissa aiheissa on yksi ainoa totuus, tai sitten on kaksi vastakkaista totuutta eikä siinä välissä ketään. Ensimmäisessä mallissa ei edes tiedetä, että on olemassa vakavasti otettavia muita tai lieviä epäilijöitä. Toisessa mallissa intetään omaa asiaa muita kuuntelematta ja samalla vastustajia kumoten.

Kumpikaan keskustelu ei ole keskustelua. Mielipiteet on jo päätetty ja oikeat vastaukset on annettu.

Ja miksi edes pitäisi keskustella, meikäläisethän ovat joka kerta oikeassa ja heikäläiset joka kerta väärässä; ja jos koko kansaa jotain hokee, niin kyllähän sen totta täytyy olla.





maanantai 17. marraskuuta 2014

Viisi vatsasairasta viiden tähden hotellissa

Suomen Unkarissa pelaama jalkapallomaaottelu päättyi traumaattiseen häviöön. Tulosta ei voi selittää sillä, että avauskokoonpanoa oli jouduttu muuttamaan vatsataudin takia. 

Tuntuu kuitenkin oudolta, että viiden tähden hotellissa viisi pelaajaa saa ruokamyrkytyksen. 

Vastaavaa on tosin tapahtunut ennnenkin.

Maajoukkueen entinen valmentaja Aulis Rytkönen muisteli vuoden 1978 Kreikan matkaa: Hävisimme käsittämättömästi 8-1, emmekä todellakaan olleet näin huonoja, vaikka olimme. Simo Syrjävaaran kanssa pohdimme pelin jälkeen, että porukkamme oli jollain lailla "doupattu", huumattu, myrkytetty tai jotain vastaavaa. Meillä ei ollut näyttöjä, paitsi omat silmämme, emmekä siis voineet tehdä asiasta skandaalia. Ruoan suhteen ei siihen aikaan ollut minkäänlaista kontrollia, joten mitä vaan saattoi tapahtua. Maajoukkueemme lääkäri Juhani Pöntinen valitsi ruoat, muttei hänkään seurannut ruoan valmistusprosessia. 15 minuutin pelin jälkeen muutama pelaaja halusi jo tulla pois kentältä valittaen outoa oloa. Yleensä varmaotteinen liberomme Arto Tolsa teki karmeita munauksia. Koko joukkue oli syvässä unessa, pelasimme kuin hidastetussa filmissä. Penkillä saatoimme vain ihmetellä menoa, mutta vahinko oli jo tapahtunut emmekä voineet tehdä enää mitään. Pelaajat olivat niin omissa maailmoissaan, etteivät he tajunneet mitään outoa tapahtuneen.

Pitäisikö maajoukkueen hankkia oma kokki?




keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Akateemisia vessakirjoituksia

Kävin Helsingin yliopistolla.

Yliopiston vessa todisti kirjoitustensa aihevalinnoilla, että akateemista väkeä kiinnostavat samat asiat kuin muutakin rahvasta.

On kuitenkin tuotekehittelyä, että vessan ovessa oli sisäpuolella suuri paperi, joka peitti melkein koko oven. Raapustelut ohjattiin siihen.

Kirjoitukset olivat pysyneet hyvin paperilla. Yhden teksti ei siihen tilaan mahtunut, mutta ajatus oli sitten sitäkin älykkäämpi. Lause oli puoliksi paperilla, puoliksi ovessa: "Täytyy rikkoa rajat."