maanantai 5. tammikuuta 2015

Ylenpalttista hienotunteisuutta

Muuan tuttuni, nuori perheenäiti, on saanut yleisöluistelussa kiekon keskelle otsaansa. Nyt hän näyttää sarjakuvahahmolta. Mustelman tekoaineet ovat valuneet silmien alle, ja siellä on enemmän väriä kuin meikeillä saa ikinä aikaan.

Omat muistot heräävät tällaisista tapauksista. Joitakin vuosia sitten minulla oli silmä mustana lyhyen ajan kuluessa kolme kertaa, joten havaintomateriaalia kertyi.

Oli suorastaan huvittavaa huomata, kuinka kohteliaita ja hienotunteisia kanssaihmiset olivat. Jalkaa ontuessa kukaan ei empinyt kysyä, mistä vamma oli tullut, mutta mustan silmän saanutta ympäröi outo vaiteliaisuus. Monet olivat niin kuin eivät olisi mitään huomanneetkaan.

Selitykseni eivät olleet kovin onnistuneita. Kulmapotkutilanteessa minuun sattunut kyynärpää oli vielä uskottavan rajoissa, mutta silmän osuminen auto etuoven yläkulmaan ei enää vakuuttunut ketään.

Vain harvoille edes yritin kertoa sitä tarinaa, että olisin pimeässä juossut lentopalloverkkoa päin ja loukannut itseni siinä. En muista, mitä koetin sen sijasta selittää.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Tätäkin tapahtui vuonna 2014

Ranskan pressa ajelee öisin skootterilla rakastajatterensa luo.

Pirkkalalainen 160 henkeä työllistävä rakennusalan yrittäjä sanoi olevansa tyytyväinen yrityksensä veroprosenttiin: "Haluan kantaa korteni kekoon myös yhteiskunnallisissa asioissa."

Ruotsissa on virallistettu sukupuolineutraali hen-sana. Suomessa neutraali hän on aina ollut käytössä.

Suvivirren laulamista on päätetty jatkaa. Tiettävästi kukaan ei ole sitä laulaessaan tullut uskoon.

Erään suomalaisen filosofin mukaan ihminen ei yksilö vaan suhtelo.

Bundesliigan mestaruuden ratkaisseessa pelissä Philip Lahm antoi 134 syöttöä ja kaikki perille.  Joukossa oli myös vaikeita.

Yksi Lohjalla kaivinkoneen katkaisema kaapeli sekoitti joulukuussa Elisan nettiliikenteen.

Aivan keskellä Helsinkiä saa pöytään tarjoillun kahvin hintaan 3,20 e. Siinä on hyvä syy antaa tippiäkin.

Loch Nessin muinaishirviö ja Olof Palmen murhaaja ovat edelleen vapaina, mutta ruotsalaiset kuulemma saivat sukellusveneestä jäljen.

Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen valittiin liuta kiinnostavia nimiä: Frédéric Gotte, Thomas Lam, Lum Rexhepi, Daniel O’Shaughnessy, Loorents Hertsi, Robin Lod, Nnaemeka Anyamele, Armend Kabashi, Jesper Brechtel, Matej Hradecky, Glen Kamara, Simon Skrabb ja Youness Rahimi.

Pirkkalassa  tupakoitsija käveli varta vasten 15 metriä ja pudotti tumppinsa juuri sinne, minne se kuuluukin pudottaa.

Arto Nyberg haastatteli maailman yhdeksänneksi vaikutusvaltaisinta ihmistä (Time). En muista, kuka hän oli.

Yleisurheilun MM-kisoissa ei vieläkään otettu käyttöön Pentti Saarikosken ehdotusta, että juoksulajeissa saavutettuun aikaan lisättäisiin harjoitteluun käytetty aika.

Vuoden lopussa Sunnuy Car Centerin valopylväs jököttää Hämeenlinnassa yhä paikallaan, vaikka on epäselvää, kuka maksaa sen sähköt.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kaikesta huolimatta osaan kulkea

Pentti Saarikoskella on kiinnostava huomio, joka liittyy Helsingin asemakaavaan. Hän sanoo, että jos ajattelee Hämeentien ja Mannerheimintien jaloiksi, kaupunki muistuttaa nelivuotiaan piirustusta, joka esittää isää.

Ainakin Helsinki on maailman vaikeimmin hahmotettavia kaupunkeja. Sen pääkatu on mutkitteleva Mannerheimintie, joka tekee jo alussa mutkan, ja sitten siihen tulevat Espat vinosti. Erottaja sekoittaa kuviota, ja Viiskulma on bonuksena. Erilaisia vinoristeyksiä on paljon. Yhtenäinen suunnistamista auttava maamerkki puuttuu. Ei ole selkeää merenrantaa eikä jokea. 

Helsinki on minulle vähän kuin elämä: en tiedä, miten se on järjestetty, mutta jotenkin osaan siellä kulkea.







maanantai 22. joulukuuta 2014

Pieceful Christmas ja muita toivotuksia

Pieceful Christmas on historian säälittävimpiä hyvän joulun toivotuksia. Tällä ilmauksella muuan suomalaispankki tervehti kansainvälisiä yhteistyökumppaneitaan 1980-luvulla. Kun virhe huomattiin, kortit olivat jo lähteneet.

Minä otan mielelläni vastaan monenlaisia hyviä sanoja. Aivan kaikille aivan kaikki toivotussanat eivät käy.

Hyvää joulua: turvallinen perusversio, joka sopii kenelle tahansa.Tämä käy myös surukotiin. Kyllä omaiset ymmärtävät, miten sana "hyvä" on tässä ymmärrettävä.
Hauskaa joulua: vaikuttaa siltä, että on yleistynyt sitä mukaa kuin joulunvietto on pinnallistunut, muttei se pinnallistuminen tästä toivotuksesta johdu. Älä kuitenkaan lähetä perheeseen, jossa kenties tarvitaan loppuillasta poliisia.
Siunattua joulua: ehkä oma suosikkini, koska toivottajalla on muutakin mielessään kuin kinkku ja lahjapaketit. Myös tämä toivotus sopii murheiden keskelle.
Makeaa tai makoisaa joulua: en ole makean ystävä, mutta sanat voi tietysti ajatella vertauskuvallisesti.
Lämmintä joulua: en oikein tiedä... ilmasto lämpenee muutenkin. Ajatus on kaikesta huolimatta kaunis - ja nostalginen.
Rauhallista joulua: Älä lähetä yksinäiselle äläkä liikuntavammaiselle. Muuten hyvä.
Iloista joulua: niille ihmisille, jotka voi olettaa onnellisiksi ja iloisiksi. Surkeammassa jamassa olevaa voi satuttaa.
Joulun valoa: tässä on sekä ydinsanomaa että taivaankappaleiden liikettä.

Minä puolestani Soisin jouluusi Kristuksen ja elämäsi perimmäisen toivon. Tätä tarkoittaisin mieleni pohjalla, vaikka sanoisin arkisemmin "kaikkea mahdollista hyvää".


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hiljaisuus

Viime päivien blogihiljaisuus ei johdu siitä, että olisin hiljentynyt joulusanoman äärelle, vaan siitä, että yskimiseni on peittänyt kaikki muut äänet.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Se mitä kaikki paheksuvat

Se mitä kaikki paheksuvat, juuri sitä kannattaa vilkaista.

Viime vuonna presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto pidettiin Tampereella. Niin sanotut kiakkovieraat hulinoivat. Julkisuudessa syntyi vaikutelma, että sekalaisen joukon tarkoituksena oli kokoontua yhteen, juoda viinaa ja hokea sanaa "luokkaristiriita".

Jotakuta mukana ollutta haastateltiin vakavassa televisio-ohjelmassa. Hänen ajatuksensa eivät jääneet mieleen, mutta sen sijaan muistan hänen kertoneen, että hän lähti tapahtumasta taksilla kotiin.

Tänä vuonna järjestettiin Helsingissä "luokkaretki". Paikkoja särjettiin, ja taas huudettiin sanaa "luokkaristiriita". Joku nuori nainen oli valmis antamaan TV:ssä anarkismille kasvot, mutta ei häneltäkään tullut niin merkittäviä ajatuksia, että olisin painanut nimen mieleeni. Yhtään merkittävämpää filosofiaa en ole löytänyt taustaryhmien nettisivuilta, vaikka olen niitä kuinka tutkinut

Onko siis päätelmäni, että tämä kaikki on riehuntaa eikä mitään muuta?

Ehkä ei sittenkään. Kaikessa epäonnistumisessaan nämä tapahtumat kuitenkin sanovat jotain. Ajattelun puute ei tarkoita, ettei itse ongelmaa olisi. Huono käytös ei todista, että asiasta olisi puutetta.

Itsenäisyyspäivän varjotapahtumat  muistuttavat, että yhteiskunnassa ovat "me" ja "ne". Linnan kutsuista on niin pitkä matka lähiön ostarille, ettei sitä välimatkaa kykene kukaan 102-vuotias sotaveteraani tai frakkiin pukeutunut räppäri silloittamaan. 




torstai 11. joulukuuta 2014

Humalaisten suosiossa

Sammakoiden näkökyvystä heikossa valossa on huvittavin väitöskirjan aihe, johon muistan ikinä törmänneeni.

Jollekulle sosiaalipsykologille minulla olisi kiinnostava aihe: Matkustajan istumapaikan valinta puolityhjään bussiin astuttaessa. Kuulemma on jossain tutkittukin.

Olen huomannut, että jostain syystä juopot suosivat minua. Viimeksi Helsingin asemalla joku ikäiseni mies istuutui vastapäätä. Hän tervehti, ja jo siitä tiesin, että hän oli ainakin jonkin verran hönössä. Eihän kukaan nyt selvin päin rupea ystävälliseksi. Hän jatkoi keskustelua pohtimalla junien lähtöjärjestystä, joka hänen mielestään oli poikkeuksellinen. Jyväskylän junan olisi pitänyt mennä ensin. Hän kysyi, olinko tulossa töistä, ja minä vastasin että tavallaan.

Sitten uppouduin kirjaani. Humalaisten kanssa jaksan vaihtaa muutaman sanan, mutta pitkiä hölinöitä en jaksa.

Ilmeni, että mies oli matkalla Jokelaan. Jospa hän oli luokkakaverini aivan ensimmäisiltä kouluvuosilta. Tämä olisi meidän kohtaamisemme. Olisimme voineet ehkä muistella Jokelan kansakoulua, mutten viritellyt keskustelua.

Jäin junasta Järvenpäässä. Moikkasin häntä, kun poistuin, ja hän toivotti hyvää joulua. Se oli ensimmäinen saamani toivotus tänä vuonna.