lauantai 5. joulukuuta 2015

Tittelit ja kunniamerkit

Yllätyin siitä, kuinka laajasti oli pillastuttu pääministerin sanoista "kaiken maailman dosentit". Minäkin olin television äärellä, kun Juha Sipilä tuon lausui, mutta en jäänyt ajattelemaan dosentteja. Sen sijaan mietin vain sitä, mitä hän sanoi näiden dosenttien tekevän tai olevan tekemättä.

Tosin en ymmärrä, mitä hyvää mahtaisi seurata koulutuksen ja tutkimuksen halveksimisesta.

Siitä huolimatta elämää voisi välillä katsella huumorin läpi. Ei voi kieltää, että dosentti on akateemisen maailman huvittavimpia titteleitä. Sillä viitataan ihmiseen, joka todennäköisesti haluaisi olla oikea professori, mutta kun ei vain ole.

Dosentissa on samaa sävyä kuin rovastissa. Kukaan itseensä vakavasti suhtautuva ihminen ei voi kutsua itseään sillä nimellä. Kuitenkin rovastissa on alkavaan höppänyyteen viittaavaa lempeää huumoria, kun taas kappalaisen titteli on silkkaa nöyryytystä. Kappalainen nimittäin tarkoittaa: "ei läheskään kirkkoherra".

Insinöörivitsien olemassaolo osoittaa, että jotain koomista on myös insinöörissä. Niinpä dosentit voisivat hyvin vastata Sipilälle: "Ja kaiken maailman insinöörit johtavat maata."

Myös käytännöllisen puolen ammattinimityksissä on kummallisuuksia. Siistijä tuo mieleeni sen, että pölyjä pikkuisen pyyhitään sieltä täältä tai ollaan pyyhkimättä jos siltä tuntuu. Sen sijaan siivoojan työ oikeaa, reilua työtä, jota arvostan suuresti.

Titteleiden ääriesimerkki on neuvos. Tavallaan on jo kunnioitettavaa, että joku kehtaa kantaa vapaaehtoisesti sellaista häpeää. Kamarineuvos on jo kaksinkertaista turhuutta.

Entäs kunniamerkit? – Suon oikein hyvin niiden käyttämisen, jos on valmis pitää niitä rinnuksillaan myös saunassa.

torstai 3. joulukuuta 2015

Elämä on muutakin kuin aallonpituuksia

Olen viime päivinä paneutunut kaksoisolennon teemaan, joka on kirjallisuudessa yleinen aihe. Muutkin kuin Dostojevski ovat kirjoittaneet siitä.

Samalla olen törmännyt saksalaisen kirjailijan Adalbert von Chamisson novelliin Varjoa vailla. Se kertoo miehestä, joka herättää varjottomuudellaan muissa ihmisissä pelkoa ja kauhua, sillä kunnon ihmiset eivät halua olla missään tekemisissä varjottoman kanssa.

Katsoin, mitä Wikipediassa sanotaan varjosta: Varjo muodostuu valoa läpäisemättömän esineen taakse, johon säteily pääsee tunkeutumaan osittain tai ei ollenkaan. Varjot syntyvät säteilyn suoraviivaisen etenemisen perusteella ja pistelähteestä tulevan säteilyn muodostama varjo antaa kuvan esineestä, joka voidaan piirtää projektio- ja perspektiiviopin menetelmien avulla. Varjoja on kahta tyyppiä; puolivarjo ja sydänvarjo. Sydänvarjo syntyy, kun valonlähde on pistemäinen. Kun valonlähde on laaja-alainen, syntyy varjon keskellä olevan sydänvarjon ympärille puolivarjo. Riippuen valonlähteiden määrästä, kappaleella voi myös olla monta sydänvarjoa ja puolivarjoa.

Siellä on taas joku teekkari kirjoitellut siinä luulossa, että elämä olisi selitettävissä valon aallonpituuksilla.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Oho, sori, pahoillani ja anteeksi

Hiljattain kerroin anteeksiannon merkityksestä, mutta tuoreita valtakunnan uutisia lukiessani olen tullut siihen tulokseen, että ajatuksiani ei ole omaksuttu. Kertaan vielä, miten oleellisia sanoja käytetään.

Oho: Sopii niihin tilanteisiin, kun mitään vakavaa ei tapahdu eikä kenessäkään ole vikaa. Tyypillinen tapaus on omia aikojaan vuotava pakkaus. Ei sovi jumalasuhteeseen.

Sori: Sanotaan silloin, kun horjahdetaan linja-autossa vieressä seisovaa matkustajaa vasten. Ei sovi jumalasuhteeseen.

Olen pahoillani: Valitellaan toisen ihmisen tilannetta, jota on tahattomasti oltu aiheuttamassa. Ilmaus on parhaimmillaan silloin, kun liukkaan lattian vuoksi kaatuu itse ja kaataa kahvit toisen ihmisen päälle. Ei sovi jumalasuhteeseen.

Anteeksi: Pyydetään toista tekemään jotain, kuten siirtymään hieman sivumpaan, tai tehdään jotain häiritsevää, mikä on hieman vakavampaa kuin sori-tilanne. Ei sovi jumalasuhteeseen.

Minä todella pyydän anteeksi, oikein sydämeni pohjasta: Tähän tarvitaan moraalista syyllisyyden tunnetta, omantunnon kolkutusta ja oikeaa katumusta. On tullut loukanneeksi, valehdelleeksi tai kohdelleeksi epäoikeudenmukaisesti, vaikka oikeudenmukaisuuskin olisi ollut mahdollista.

torstai 26. marraskuuta 2015

Sadismia ja väkivaltaa lapsille

Noin kahdeksan iässä sain lahjaksi Grimmin sadut. Kirjassa kerrottiin noitaukosta, joka kulki talosta taloon, kerjäsi ja ryösti kauniita tyttöjä. Ei kukaan tiennyt, minne hän heidät vei, sillä he eivät koskaan sen jälkeen palanneet ihmisten ilmoille.

Kuvaus ei jäänyt ratkaisemattomaan salaisuuteen, vaan tapahtumista kerrottiin yksityiskohtaisesti:

Mutta mitä tyttö näkikään sisään astuessaan? Suuri verisammio oli keskellä lattiaa ja siinä näkyi kuolleita, palasiksi hakattuja ihmisiä, ja sammion vieressä oli puupölkky ja välkkyvä piilukirves. Tyttö pelästyi niin kovasti, että muna, jota hän piteli kädessään, putosi sammioon. Hän otti sen sieltä ja hankasi veren pois, mutta turhaan, veri tuli siinä samassa taas näkyviin; tyttö hieroi ja hankasi, mutta verta hän ei saanut lähtemään.

Se oli lastenkirjallisuutta silloin.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Auton omistajien luonneanalyysi

Alfa-Romeo: "Ai miksi? No, miksi naisilla on sitten korkokengät, kun ne eivät halua kävellä?"
Audi: "Harkitsin Bemaria, mutta ihan niin paljon en kehtaa."
Avoautot: Vrt. BMW.
BMW: "Tinderissä ei tärppää, mutta jos tällä saisi."
Chevrolet: "Onhan tällä nimellä sentään kunniakas historia."
Citroen: Niille, jotka eivät tunne autoja edes niin paljon, että huomaisivat niiden olevan rikki.
Citroen Berlingo / Peugeot Partner: Näyttää mökin puuseelta, mutta on siinä neljä pyörää. Kaikki lapset mahtuvat mukaan, ja kultainen noutaja.
Dacia: "Ladahan tämä on, mutta nimi on jotain muuta ja siksi kehtaa viedä lapset tällä kouluun."
Fiat: roomalaiskatolisille ja niille, jotka luottavat pyhimysten apuun.
Isot katumaasturit: pieni sielu vähän liian suurissa saappaissa.
Ford: "Oikeastaan olisin halunnut Toyotan, mutta mun vanha kaveri myy näitä."
Honda: niille, jotka rakastavat sushia ja tykkäävät japanilaisuudeksi naamioidusta elitismistä.
Hummer: Jokaisella valinnalla on syynsä. Tällä kertaa se näkyy aivojen magneettikuvassa.
Kia / Hyundai: "Kun mulle on ihan sama. Siis ihan sama."
Lada: CCCP.
Mercedes-Benz: Kun ei ole aatelisverta suonissa, niin jotain on yritettävä.
Mini / VW Beetle: "Lapsuuden trauma. Halusin tällaisen joulupaketista. En saanut."
Mazda: mitäänsanomattomuuden maksimointia.
Mitsubishi: "Muuta syytä en tiedä, mutta meillä on ilmapumppu samaa merkkiä."
Nissan Qashqai: kun niukasti keskituloinenkin näyttää isolta.
Opel: "Aioin Volkkaria, mutta tähän sai vaihdossa enemmän."
Peugeot / Renault: sosiaalisille ihmisille, hyvä syy kysellä kavereilta kyytiapua.
Saab: vannoutuneille museoautoilijoille.
Seat: "Myyjä suositteli mulle tätä."
Skoda: "Menee ihan täydestä. Säästyneillä rahoilla ostin sohvakaluston ja keittiöön uuden pöydän."
SsangYong: tämän on pakko olla näppäilyvirhe.
Subaru: "Eikös näillä joskus voitettu jotain rallikilpailuja?"
Tesla: "Olen parempi ihminen. Olen tulevaisuus." (Lisätty vuonna 2022).
Toyota: "Ehkä onnistun salaamaan, että minäkin omistan auton."
Toyotan hybridi: "Kun näitä on viisi miljardia, napajäätiköt säilyvät ja maailma pelastuu."
Vanhat amerikkalaiset: kun bensat maksetaan pikavipillä.
Volkswagen: "Saksalaiset ovat aina luotettavia." (Vitsiä on vähän selitettävä vuonna 2022: Volkswagen jäi kiinni laajasta huijauksesta, jossa se manipuloi päästömittausten tuloksia).
Volvo: niille, joiden intohimona ovat turvakaukalot, polkupyöräkypärät ja EU-säädösten mukaiset leikkikentät.


"Ai miksi? No, miksi naisilla on sitten korkokengät, kun ne eivät halua kävellä?"

torstai 19. marraskuuta 2015

Oot sä suomalainen?

Tampereen rautatieasemalla vähän yli kaksikymppinen, varsin tavalliselta näyttänyt mies piti poikkeuksellisen pitkään ovea auki kahdelle mummolle.

Mummot kiittivät, ja toinen kysyi mieheltä: "Oot sä suomalainen?"

Mies sanoi olevansa.

Kyllä tuollainen kohteliaisuus onkin harvinaista täällä päin maailmaa.

Kun käveli tunnelia kolmisenkymmentä metriä eteenpäin, suomalaisuus palasi keskimääräiselle tasolleen, kun kännipäinen mies tuli mylvien pummaamaan euroa. Sillä oli aika aggressiivinen tyyli.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kopernikuksen jälkeen auringonnousut jatkuvat

Nikolaus Kopernikuksen ajoista on kulunut jo 500 vuotta, mutta yhä puhutaan siitä, kuinka aurinko nousee ja laskee.

Olen vähän ihmetellyt.

Olisiko se vain sitä, että kieli on hidas muuttumaan. Yhtä auton kahdesta tai kolmesta polkimesta kutsutaan edelleen kaasuksi, vaikka kaasuttimet katosivat autoista 1990-luvun katalysaattoritekniikan mukana. Jopa sähköautojen yhteydessä puhutaan kaasupolkimesta, vaikka esillä ovat olleet myös sanat "voimapoljin", "ajopoljin", "wattipoljin" ja "nopeuspoljin".

Vai johtuisiko omituisuus siitä, että arkikokemus ei aina vastaa tieteellisiä tutkimustuloksia? Kun ihminen päivän päätteeksi katselee mökkilaituriltaan taivaanrantaa, näkymä on luonnollisinta tulkita auringonlaskuksi sen sijaan, että ajattelisi astronomin tavoin maapallon pyörimisliikettä.

Ihmismieli yksinkertaistaa maailmaa ja ajattele niin kuin ajattelee.