tiistai 22. joulukuuta 2015

Onnettomuus, enemmän kuin onnettomuus 3/3

Nuori tyttö oli käynyt kaverinsa kanssa vaateostoksilla kaupungin keskustassa. Hän kyyditsi kaverinsa tämän kotiin ja lähti sitten kevytmoottoripyörällä omaan kotiinsa. Hän ajoi tuttuun T-risteykseen kuorma-auton perässä. Kolmion takaa tullut pakettiauto huomasi ison auton, mutta ei sen takana tullutta tyttöä.

Tyttö lensi moottoripyörän selästä ja osui suojatien merkkiin. Jos sitä kylttiä ei olisi ollut siinä, tyttö ehkä eläisi tänäänkin.

Vielä monen vuoden kuluttua mietin toisinaan sitä, miksi juuri siihen piti perustaa suojatie. Muistelen tyttöä ja mietin, missä hän olisi jouluaan viettämässä, jos olisi saanut elää.

torstai 17. joulukuuta 2015

Onnettomuus, enemmän kuin onnettomuus 2/3

Tämä sattui nykyisestä kodistani muutaman kilometrin päässä, mutta tapahtuma-aikaan asuin vielä aivan toisaalla. Lehtiuutinen jäi kuitenkin mieleen.

Ohitustien alta räjäytettiin kalliota. Yksi irtolohkare lensi monta sataa metriä, putosi ohi ajaneen auton kattoikkunasta sisään kuin golfpallo ja surmasi etupenkillä olleen matkustajan.

Tarkoituksellisesti tähtäämällä ei osuisi ikinä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Onnettomuus, enemmän kuin onnettomuus 1/3

Useimmat onnettomuudet ovat täynnä inhimillistä tragediaa, mutta tapahtumina ne ovat ikäviä: joku kompastui, kaatui, törmäsi tai suistui.

On toisenlaisiakin tilanteita, joissa ihmisen elämä tiivistyy jotenkin erityisellä tavalla.

Vuonna 1980 Ruotsissa Tjörnin saarella suuri rahtilaiva eteni Hakefjordin väylää kohti Uddevallaa. Sakeassa sumussa se harhaantui hieman reitiltä ja kosketti 40 metrin korkeudessa ollutta Almösundin siltaa.

Silta romahti, ja tiehen syntyneeseen aukkoon ajoi yön pimeydessä seitsemän autoa. Kahdeksan ihmistä kuoli.

Lähitienoolla asunut Pentti Saarikoski kirjoitti runon:

silta on romahtanut
sen kohdalla on vanhan kalastajan hampaaton suu
kapteeni nyökkää 
minulle ylhäältä ikkunastaan 
hän tietää

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kaikkea päätösvaltaa ei pidä rysäyttää yhdessä yössä

Tuoreen uutisen mukaan alle 16-vuotiaat EU-kansalaiset voivat joutua kysymään vanhempien luvan esimerkiksi Facebookin, Instagramin ja Snapchatin käyttöön, jos uusi ehdotus menee EU:ssa läpi.

En kannata.

Ensinnäkin tämä saa nuoret huijaamaan ja opettaa sillä tavoin epärehellisyyttä ja lakien halveksuntaa.

Toiseksi tämä ehdotus on ristiriidassa liian monien ihmisten oikeuskäsityksen kanssa.

Kolmanneksi ei ole viisasta, että ihminen joutuu 18 ikävuoteen saakka kysymään kaikessa lupaa vanhemmiltaan, ja sitten yhtäkkiä syntymänsä vuosipäivänä saa vapauden päättää mistä tahansa itselleen kuuluvasta asiasta. Se on liian iso rysäys yhdessä yössä. Siirtymäaikaa on oltava enemänä kuin kaksi vuotta. Vapautta ja valtaa on annosteltava vähitellen. Jo alle kymmenen iässä lapsella pitää olla rajattu oikeus päättää joistakin asioistaan vanhempia kuulematta.

Neljänneksi ehdotus tulee maailmasta, jota ei enää ole, ja ilmeisesti ihmisiltä, joiden oma aika on jo mennyt ja jotka sen tähden yrittävät kontrolloida edes nuorempiensa aikaa.

Uusi tieto 16.12.2015: ehdotus on torjuttu
Uusi tieto 18.12.2015: tilanne on sekava, EU-maat voivat halutessaan pudottaa ikärajan 13 vuoteen. Ei ole tietoa siitä, miten Suomessa käy.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Käytän vain sinisiä teepaitoja

On yleisen tason uutisia ja sitten on niitä uutisia, joihin on henkilökohtainen suhde.

Nanso lopettaa tuotantonsa Suomesta, ja minä mietin nyt, mitä puen vastedes päälleni.

Suhteemme alkoi siitä, kun menin ostamaan joitakin vuosia sitten joskus loppukeväästä itselleni teepaitoja. Aikani ihmettelin valikoimien runsautta, kunnes kyllästyin ja otin ison nipun Nanson sinisiä teepaitoja. Ajattelin, että siinähän niitä nyt sitten. Väri oli yhtä ja samaa, mutten ole elämän perusasioissa mitenkään vaihtelunhaluinen.

Kun olin koko kesän käyttänyt samoja sinisiä, kaikki muut paidat ja värit alkoivat tuntua vääriltä.

Minusta tuli tehtaanmyymälän vakioasiakas.

torstai 10. joulukuuta 2015

Kaatuuko ryypiskely laitteisiin?

Facebook-seinälläni on keskusteltu jakamastani uutisesta, jonka mukaan nuorten humalajuominen on vähentynyt. Joku on epäillyt, että se johtuisi lisääntyneestä huumeiden käytöstä, mutta arvaus on tutkimusten pohjalta väärä, sillä parina viime vuonna huumeiden käyttö on pysynyt ennallaan. Alkoholinkäytön väheneminen on todellista, ja trendi on jatkunut jo jonkin aikaa. Sen sijaan voi pitää paikkansa epäily nuorten polarisoitumisesta eli hyvä- ja huono-osaisuuden jyrkästä jakaantumisesta. Varmasti on myös paikkakuntakohtaisia eroja.

Monta kelpoa selitystä

Seinälläni on hyviä selityksiä ilmiölle. Joku sanoo, että nuoruuteensa on tullut ensimmäinen sukupolvi, joka ei kärsi edeltäjiensä tavoin väkivaltaisesta perinteestä. Joku kiittelee positiivista valistusta, joka on korvannut kieltopolitiikan. Joku kiittelee laajasti nuorisotyötä. Vielä voisi puhua siitä, että terveellisyys on tullut yleensä muotiin tai että vanhemmat valvovat entistä paremmin nuortensa menemisiä. Lisäksi jostain vain on ilmestynyt nuorisoryhmiä, joita juominen ei satu kiinnostamaan. Ehkä kansainvälistyminen on saanut huomaamaan, että muualla Euroopassa ei aina juoda itseään tainnoksiin.

Nämä ovat kelvollisia selityksiä. Puuttuu kuitenkin arkinen selitys, jota voi perustella havainnoilla. Minä ehdotan yhdeksi vaikuttajaksi kännyköitä ja sosiaalista mediaa.


Parveilu loppui kännyköihin

Joskus 1990-luvun alkupuoliskolla kylänraitit ja kaupunkien keskustat olivat täynnä parveilevia nuoria. Viikonloppuisin oli ruuhkaa. Muutamassa vuodessa yötä myöten harhailevat massat pienenivät murto-osiin. Tämä radikaali muutos ajoittuu tarkasti niihin aikoihin, jolloin kännykät ilmestyivät taskuihin. Enää ei tarvinnut lähteä kylille katsomaan, olisivatko kaverit siellä. Saattoi soittaa tai tekstata ja tarkistaa siten tilanteet. Poikien ja tyttöjen oli helppoa lähestyä toisiaan, kun enää ei tarvinnut pelätä, että toisessa päässä vastaisi kodin ainoaan puhelimeen isä tai äiti.

Nähdäkseni kännyköiden tulo selittää parveilun loppumisen hyvin yksinkertaisesti ja itsestään selvästi.


Umpihumalainen ei pärjää somessa 

Epäilen, että sosiaalisen median nousu selittää merkittävän osan vähentyneestä alkoholin käytöstä. Somessa ei tarvita rohkaisuryyppyjä. Kännykällä voi kysyä ja ehdottaa ilman nolatuksi tulemisen tarvetta. Laitteessa ei näy punastuminen. Puhelimen näyttö ei sopertele eikä sekaannu sanoissaan.

Jos on kännissä, somessa ei pärjää. Tekstistä tulee sotkua, ja kuvien laatu heikkenee. Jos on juonut itsensä umpihumalaan, kaikki somessa tapahtuva menee ohi.


On entistä helpompaa löytää kaveriporukoita, joissa ei ryypätä

Alkoholi ei poistu nuortenkaan maailmasta vielä pitkään aikaan, ehkä ei ikinä, mutta tulee entistä helpommaksi löytää kaveriporukoita, joita ryypiskely ei kiinnosta. Ennen vanhaan juomisesta pidättäytyminen vaati luonteen lujuutta, vastedes juomattomuus voikin olla massan mukana menemistä.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Marssijat seikkailuja etsimässä

Olen lukenut hiljattain Cervantesin Don Quijoten, kirjan surullisen hahmon ritarista, joka on ensin sekoittanut päänsä lukemalla liikaa ritariromaaneja ja sitten ryhtynyt itsekin ritariksi. Ylevistä aatteista vakuuttuneena hän ryntää etsimään seikkailuja. Hän käy tuulimyllyjen ja lammaslaumojen kimppuun, ja hän vapauttaa rosvojoukon pidättäjiltään.

Don Quijoten ihanteissakin on korjaamisen varaa, mutta pahin vika on siinä, että seikkailujen etsintä sotkee hänen moitteettomat pyrkimyksensä. Toiminnan tarve saa hänet tekemään hullun töitä.

Cervantesin romaani antaa tulkinnan avaimia itsenäisyyspäivän jälkeisiin uutisiin, joissa kerrotaan siitä, kuinka ääriryhmät ovat molemmilta laidoilta käyneet etsimään seikkailuja Helsingistä ja Töölön illasta.

En voi olla muistelematta myöskään Sini Saarelaa, joka arveli muuttavansa maailmaa kiipeämällä venäläisen laivan kannelle.