keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Rippikoululaisen Jumala

Olen vuosien ajan pyytänyt rippikoululaisia kirjoittamaan aiheesta "Minun Jumalani". Kirjoitukset on tehty nimettöminä.

Tässä on kaksi esimerkkiä nerokkaimmasta päästä:


"Minun Jumalani osaa kastella meidät. Hän osaa viedä meidät hautaan. Hän istuu joka sunnuntai kirkossa villien poikien viereen ja leikkii heidän kanssaan."

Se partaveikko taivahista
joka säät säätelee ja
antaa kasveille voimaa
kasvaa
se joka sateella näkee
itkevän lapsen ja auringolla
nauravan hampaattoman vanhuksen
se joka kuutamolla suojaa
hiirtä pöllöltä
se joka ei naura toisen vahingolle
se joka
johtaa meitä

lauantai 17. syyskuuta 2016

Nuoret, joutilaat miehet

Maailma on niin täynnä prosenttilukuja, että niistä selvitäkseen joutuu kehittämään jonkinlaisen prosenttisuodattimen. On pakko hypätä joidenkin numeroiden yli, kun ne tulevat tekstissä tai puheessa vastaan.

Tänä aamuna törmäsin kuitenkin väistämättömään lukuun. Se oli 21,1. Se kertoo, että enemmän kuin joka viides 20–24-vuotias mies on Suomessa vailla koulua ja työtä.

Puheet eläkeiän nostosta tuntuvat tämän luvun rinnalla kummallisilta.

Juuri tässä joukossa ovat ne ihmiset, jotka helpoimmin saa kaduille Suomen lippua heiluttelemaan.

Olikohan se Martti Ahtisaari, joka sanoi, että maailmassa ei ole mitään niin vaarallista kuin nuoret, joutilaat miehet?

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Ähkynä urheilusta

Jos tänä vuonna on katsonut ja katsoo jääkiekon kahdet nuorten MM-kisat ja miesten ja naisten MM-kisat, taitoluistelun MM-kisat, ampumahiihdon MM-kisat, yleisurheilun EM-kisat, jalkapallon EM-kisat, olympialaiset, paralympialaiset, jääkiekon World Cupin  ja jos lisäksi seuraa jääkiekon SM-liigaa ja muiden lajien sarjapelejä ja maaotteluja ja on ottanut ohjelmaansa myös koripallon nuorten MM-kilpailut ja jos vielä seuraa formuloita, Kuninkuusraveja, hiihdon maailmancupia ja lentomäen MM-kisoja, Super Bowlia ja jos listalla on satunnaisesti jotain muutakin, kuten stadionilla tai hallissa seurattua urheilua, ja ehkä vielä pelaa tietokoneella NHL:ää tai FIFAA

niin ei tarvitse pahassa maailmassa käydäkään.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Häiriökäytöksellä on ehkä syynsä

Olen hieman muuttanut kertomuksen yksityiskohtia, jotten paljastaisi ihmisten nimiä. Itse tarina on kuitenkin tapahtunut niin kuin sen tässä kerron.

Pidin rippikoulussa oppituntia kuolemasta. En ole koskaan käyttänyt siinä moderneja opetusmetodeja, vaan olen tyytynyt kertomaan tapauskertomuksia, joiden olen uskonut puhuttelevan nuoria.

Tunnelma on aina tiivis. Tätä teemaa rippikoululaiset tietävät odottaa, sillä oikeastaan vain rippikoulussa he saavat miettiä kuolemaa.

Tälläkin kertaa nuoret olivat hyvin keskittyneitä, mutta kesken tarinoiden kuulin, että joku oli alkanut naputtaa kynää pöytään. Hieman ärsyyntyneenä hain silmilläni syyllistä, ja pian löysin.

Naputtaja oli se poika, josta tiesin, että hänen isänsä oli edellisenä syksynä ajanut kolmion takaa kuorma-auton alle. Onneksi tiesin ja ymmärsin olla ärähtämättä.

Entä jos en olisi sattunut tietämään?

tiistai 6. syyskuuta 2016

Elefantti on elefantti

Muutama vuosi sitten otin säännöllisesti vastaan juuri valmistuneiden teologien opetusnäytteitä, kun he pyrkivät hiippakuntaan työhön. Yleensä heidän esityksissään ei ollut mitään naureskeltavaa.

Pari seikkaa näissä nuorissa kuitenkin huvitti, ensinnäkin se, että he rakastivat yliopisto-opintojensa pohjalta vieraita, hienoja sanoja.

Toiseksi huvitti vastavalmistuneiden intohimo määritelmiin. Taustalla on tietysti se, että gradua tehdessä on ollut pakko omaksua se periaate, että käsitteitä ei pidä käyttää, ellei niitä ensin määritellä. Elävä, ihmisten ajatteluna ja tunteina vaikuttava kieli ei kuitenkaan toimi näin. 

Koetin sanoa, että tavallinen ihminen - varsinkin jos hän on vasta viidentoista vanha - ei ole lainkaan kiinnostunut määritelmistä. Jos tehtävänä on käsitellä oikeudenmukaisuutta, voidaan surutta luottaa siihen, että ihmiset ymmärtävät sanan niin hyvin kuin ymmärtävät eli käytännössä riittävän hyvin.


Elefantti on elefantti, vaikka sitä ei osaisikaan selittää.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Innosti ja kuvotti

Näin mainoksen, joka innosti.

Kerrottiin napin kokoisesta lähettimestä, jonka saa paritettua puhelimensa kanssa. Napin voi sijoittaa avainnippuunsa, matkalaukkuunsa, polkupyöräänsä, lemmikkiinsä tai autoonsa. Kun jäljityksessä oleva katoaa, sovelluksesta voi katsoa missä se on.

Enää ei tarvitse huudella avaintensa perään. Polkupyörän varastaminen ei enää ole mahdollista, ja karanneen koiran saa aina kiinni.

Samalla näin mainoksen, joka kuvotti.

Mustasukkainen aviopuoliso voi seurata puolisonsa liikkeitä. Nuoret eivät voi hetkeksikään välttyä vanhempiensa valvonnalta, ja ylipäänsä kenen tahansa kulkemisia voi valvoa, jos vain onnistuu kätkemään napin hänen tavaroihinsa tai kulkupeliinsä.

Edes Orwell ei olisi keksinyt tätä.

maanantai 29. elokuuta 2016

Himmeä pimenee

Marraskuussa 2014 aloitin Himmeän blogini. Sen tarkoituksena oli olla jonkinlainen avoin nettipäiväkirja matkasta, jonka tein Pentti Saarikosken kanssa. Nyt matka on siinä vaiheessa, että päiväkirja on syytä sulkea.

Kerroin tarjoavani tässä blogissa ensisijaista kirjoitusalustaani enemmän yksityisiä asioita ja minäkerrontaa. Samalla lupasin, että mitä lähemmäksi tulen itseäni, sitä hämärämmin kirjoitan.

Sanoin, etten tavoittelisi suuria ihmisjoukkoja, eikä lukijoita ole paljon ollutkaan. Aika harvat ykkösblogini lukijat klikkasivat Himmeitä auki.

Viimeiseksi tekstiksi jäi merkintä yöpymisestä Ruotsin puolella Tornionjokea.