Olen vuosien ajan pyytänyt rippikoululaisia kirjoittamaan aiheesta "Minun Jumalani". Kirjoitukset on tehty nimettöminä.
Tässä on kaksi esimerkkiä nerokkaimmasta päästä:
"Minun Jumalani osaa kastella meidät. Hän osaa viedä meidät hautaan. Hän istuu joka sunnuntai kirkossa villien poikien viereen ja leikkii heidän kanssaan."
Se partaveikko taivahista
joka säät säätelee ja
antaa kasveille voimaa
kasvaa
se joka sateella näkee
itkevän lapsen ja auringolla
nauravan hampaattoman vanhuksen
se joka kuutamolla suojaa
hiirtä pöllöltä
se joka ei naura toisen vahingolle
se joka
johtaa meitä
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
lauantai 17. syyskuuta 2016
Nuoret, joutilaat miehet
Maailma on niin täynnä prosenttilukuja, että niistä
selvitäkseen joutuu kehittämään jonkinlaisen prosenttisuodattimen. On pakko hypätä joidenkin numeroiden yli, kun ne tulevat tekstissä tai puheessa vastaan.
Tänä aamuna törmäsin kuitenkin väistämättömään lukuun. Se oli 21,1. Se kertoo, että enemmän
kuin joka viides 20–24-vuotias mies on Suomessa vailla koulua ja työtä.
Puheet eläkeiän nostosta tuntuvat tämän luvun rinnalla kummallisilta.
Juuri tässä joukossa
ovat ne ihmiset, jotka helpoimmin saa kaduille Suomen lippua heiluttelemaan.
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Ähkynä urheilusta
Jos tänä vuonna on katsonut ja katsoo jääkiekon kahdet
nuorten MM-kisat ja miesten ja naisten MM-kisat, taitoluistelun MM-kisat,
ampumahiihdon MM-kisat, yleisurheilun EM-kisat, jalkapallon EM-kisat,
olympialaiset, paralympialaiset, jääkiekon World Cupin ja jos lisäksi seuraa jääkiekon SM-liigaa ja
muiden lajien sarjapelejä ja maaotteluja ja on ottanut ohjelmaansa myös
koripallon nuorten MM-kilpailut ja jos vielä seuraa formuloita, Kuninkuusraveja,
hiihdon maailmancupia ja lentomäen MM-kisoja, Super Bowlia ja jos listalla on
satunnaisesti jotain muutakin, kuten stadionilla tai hallissa seurattua
urheilua, ja ehkä vielä pelaa tietokoneella NHL:ää tai FIFAA
lauantai 10. syyskuuta 2016
Häiriökäytöksellä on ehkä syynsä
Olen hieman muuttanut kertomuksen yksityiskohtia, jotten
paljastaisi ihmisten nimiä. Itse tarina on kuitenkin tapahtunut niin kuin sen
tässä kerron.
Pidin rippikoulussa oppituntia kuolemasta. En ole koskaan
käyttänyt siinä moderneja opetusmetodeja, vaan olen tyytynyt kertomaan
tapauskertomuksia, joiden olen uskonut puhuttelevan nuoria.
Tunnelma on aina tiivis. Tätä teemaa rippikoululaiset tietävät odottaa, sillä oikeastaan vain rippikoulussa he saavat
miettiä kuolemaa.
Tälläkin kertaa nuoret olivat hyvin keskittyneitä,
mutta kesken tarinoiden kuulin, että joku oli alkanut naputtaa kynää pöytään.
Hieman ärsyyntyneenä hain silmilläni syyllistä, ja pian löysin.
Naputtaja oli se poika, josta tiesin, että hänen isänsä oli
edellisenä syksynä ajanut kolmion takaa kuorma-auton alle. Onneksi tiesin ja
ymmärsin olla ärähtämättä.
tiistai 6. syyskuuta 2016
Elefantti on elefantti
Muutama vuosi sitten otin säännöllisesti vastaan juuri
valmistuneiden teologien opetusnäytteitä, kun he pyrkivät hiippakuntaan työhön.
Yleensä heidän esityksissään ei ollut mitään naureskeltavaa.
Pari seikkaa näissä nuorissa kuitenkin huvitti, ensinnäkin
se, että he rakastivat yliopisto-opintojensa pohjalta vieraita, hienoja sanoja.
Toiseksi huvitti vastavalmistuneiden intohimo määritelmiin.
Taustalla on tietysti se, että gradua tehdessä on ollut pakko omaksua se
periaate, että käsitteitä ei pidä käyttää, ellei niitä ensin määritellä. Elävä,
ihmisten ajatteluna ja tunteina vaikuttava kieli ei kuitenkaan toimi näin.
Koetin sanoa, että tavallinen ihminen - varsinkin jos hän on
vasta viidentoista vanha - ei ole lainkaan kiinnostunut määritelmistä. Jos
tehtävänä on käsitellä oikeudenmukaisuutta, voidaan surutta luottaa siihen,
että ihmiset ymmärtävät sanan niin hyvin kuin ymmärtävät eli käytännössä
riittävän hyvin.
Elefantti on elefantti, vaikka sitä ei osaisikaan selittää.
keskiviikko 31. elokuuta 2016
Innosti ja kuvotti
Näin mainoksen, joka innosti.
Kerrottiin napin kokoisesta lähettimestä, jonka saa
paritettua puhelimensa kanssa. Napin voi sijoittaa avainnippuunsa,
matkalaukkuunsa, polkupyöräänsä, lemmikkiinsä tai autoonsa. Kun jäljityksessä
oleva katoaa, sovelluksesta voi katsoa missä se on.
Enää ei tarvitse huudella avaintensa perään. Polkupyörän
varastaminen ei enää ole mahdollista, ja karanneen koiran saa aina kiinni.
Samalla näin mainoksen, joka kuvotti.
Mustasukkainen aviopuoliso voi seurata puolisonsa liikkeitä.
Nuoret eivät voi hetkeksikään välttyä vanhempiensa valvonnalta, ja ylipäänsä
kenen tahansa kulkemisia voi valvoa, jos vain onnistuu kätkemään napin hänen
tavaroihinsa tai kulkupeliinsä.
maanantai 29. elokuuta 2016
Himmeä pimenee
Marraskuussa 2014 aloitin Himmeän blogini. Sen tarkoituksena
oli olla jonkinlainen avoin nettipäiväkirja matkasta, jonka tein Pentti
Saarikosken kanssa. Nyt matka on siinä vaiheessa, että päiväkirja on syytä
sulkea.
Kerroin tarjoavani tässä blogissa ensisijaista
kirjoitusalustaani enemmän yksityisiä asioita ja minäkerrontaa. Samalla
lupasin, että mitä lähemmäksi tulen itseäni, sitä hämärämmin kirjoitan.
Sanoin, etten tavoittelisi suuria ihmisjoukkoja, eikä
lukijoita ole paljon ollutkaan. Aika harvat ykkösblogini lukijat klikkasivat
Himmeitä auki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
