sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Breivik, jalkapallo ja asiantuntijat

Viime päivinä on ihmetelty sitä, miksi gallup-tutkimukset eivät tiedä ja miksi asiantuntijat eivät näytä tuntevan mitään.

Ei tämän pitäisi olla enää yllätys kenellekään. Riittää, että katsoo jalkapallokisojen tuloksia. Asiantuntijoiden oli mahdotonta ennalta käsittää, että Costa Rica menisi MM-kisojen puolivälieriin ja Islanti EM-kisojen, ja nämä ovat vain kaksi esimerkkiä monien joukosta.

Minun uskoni asiantuntijoihin romahti, kun Anders Breivik teki julmuutensa. Kun ensimmäiset uutiset kantautuivat Suomeen, riennettiin haastattelemaan terrorismiasiantuntijoita. Heillä oli tekijäksi vain kaksi vaihtoehtoa, joko Al-Qaida tai sitten jokin muu islamilainen järjestö. Norjalaiseen vaihtoehtoon ei edes vihjattu.

Sen jälkeen olen käyttänyt sanaa "asiantuntija" vain ironisessa mielessä.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Nuoria ei pidä pelotella

Olin yläkoululla Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeisenä aamuna. Milloinkaan ennen koulun pihalla ei ole puhuttu niin paljon maailmanpolitiikkaa kuin nyt. Jotkut selvästi pelkäsivät ja kyselivät toisiltaan, alkaako nyt se kolmas maailmansota.

Hysterian levittäjät voisivat huomata myös sen, miten millä tavoin heidän kauhukuvansa vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Ei ole mitään hyötyä siitä, että he alkavat pelätä.

Minäkin tässä arvelen, että vaalituloksesta voi seurata epämiellyttäviä asioita, mutta toisaalta ihmisellä on aina taipumus liioitella oman aikansa ilmiöitä.

Ei tässä minun tietääkseni kukaan ole ydinasenappia painamassa.

Vastuullinen ihmisen rauhoittelee tunnelmia ja sanoo pienimmille niin kuin turvallinen perheenisä tai -äiti: Välillä elämässä on parempia aikoja, välillä huonompia. Me selviämme niin kuin on ennenkin selvitty.

Näin minä olen Johdatuksen ymmärtänyt.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Koulutytön valuuttaihme

Vammalalainen Katriina oli kymmenen vanha ja halusi itselleen koiraa, ja hän säästi rahaa sitä varten. Sopivaa pentua ei ollut tarjolla, ja säästäminen kävi viikkorahoista varsin hitaasti. Alkoi tuntua siltä, että valmista ei tulisi ennen rippijuhlia.

Katriinan perheen tuttaviin kuulunut lähetystyöntekijä kertoi, että Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa on katulapsia, jotka eivät saa joka päivä mitään ruokaa, koska kerjääminen ja roskien penkominen eivät aina tuota tulosta. Jotain hätävarasysteemejä on kuitenkin olemassa. Addis Abebassa on esimerkiksi paikka nimeltä Hope Enterprises. Siellä ruokalippua vastaan saa yhden lämpimän aterian. Yksi ruokalippu maksaa viisikymmentä Etiopian senttiä.

Katriina-tyttö vain hetken mietti kuulemaansa. Sitten hän kaivoi esiin säästämänsä eurot ja sanoi, että osta niitä ruokalippuja ja anna niille lapsille.

Rahanarvon kummalliset vaihtelut saivat outoja aikaan. Pieni raha täällä Suomessa on iso raha Etiopiassa. Vammalalaisen pikkutytön kolmellakymmenellä eurolla annettiin köyhille kuusisataaneljäkymmentä ateriaa. Siis kuusisataaneljäkymmentä.

Juttuni olen velkaa Sirpa Hämäläiselle.

torstai 3. marraskuuta 2016

Yhteiset syntyvät vain yhdessä

Olen törmännyt keskusteluun, voiko tavaratalo viettää syntymäpäiviään pyhäinpäivänä ilotulituksineen kaikkineen. 

Ehkä voi, mutta kyseessä on kulttuuritajun puute.

Ensimmäinen mieleen tuleva puolustelu tai selitys on luonnollisesti se, ettemme johtoportaassa huomanneet. Se on sama selitys, jonka autoilija kertoo ajettuaan kolmion takaa eteen. Esimerkiksi jouluna tätä selitystä ei voi käyttää.

Joku keskustelija muistuttaa siitä, että jokainen päättää menemisistään omien henkilökohtaistensa tunteidensa perusteella ja että kuolleita voi muistaa muulloinkin kuin pyhäinpäivänä – vaikka vuoden jokaisena päivänä.

Kieltämättä jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta yhteisiä asioita voi tehdä vain tekemällä niitä yhdessä. Soisin, että joskus ajateltaisiin muutakin kuin vain omia tunteita.

Esimerkiksi joulun teho perustuu siihen, että se on kaikilla ihmisillä samaan aikaan. 

Mielestäni pyhäinpäivä kuuluu joulun, uudenvuoden, pääsiäisen, vapun, äitienpäivän, juhannuksen ja itsenäisyyspäivän ohella yhteisiin asioihin, jolloin on hieman suostuttava luopumaan omista suunnitelmistaan, jotta meillä olisi edes jotain yhteisiä asioita. 

Myönnän, että äitiään voi ajatella vuoden jokaisena päivänä. Siitä huolimatta suosittelisin vahvasti, että ostaisi toukokuun toisena sunnuntaina kukan.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Kirja on yhteinen matka

Talo on täynnä kirjoja. Niitä on olohuoneen seinillä ja yläkerrassa. Niitä on myös komeroissa ja työhuoneeni lattialla. Lukemista vailla olevat ovat omalla sijallaan odottamassa sitä, että käyn niiden kimppuun.

Välillä haen kirjoistani herkullisia kohtia, joita voin sitten siteerata jossain jutuissani. Tietokirjoista saatan tarkistella yksityiskohtia. Silti useimpia en kuvittelekaan lukevani toiseen kertaan. Todella moniin en ole niiden hyllyyn sijoittamisen jälkeen koskenut lainkaan ja enkä usko ikinä koskevani.

En kuitenkaan osaa heittää niitä pois enkä myydä. Tekisi liian paljon kipeää. Jokainen niistä on kuin ystävä tai yhdessä kuljettu matka.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Sivistynyt raapustus

Toisin kuin monet luulevat, kaikki sosiaalitoimen asiakkaat eivät ole sivistymättömiä ihmisiä. Sekään ei pidä paikkansa, että kaikki seiniin piirustelijat ja kirjoittelijat olisivat historiaa tuntemattomia nulikoita.

Yksi todiste on Tampereen sosiaaliseman ulkoseinä, johon joku on maalannut sanat "Memento mori".

Ne ovat peräisin Rooman valtakunnan ajalta. Silloin voitonjuhliaan triumfikulkueessa viettäneen sotapäällikön vieressä oli orja, joka kuiskasi tätä lausetta sankarin korvaan.

Suomeksi lause kuuluu: "Muista kuolevaisuutesi!"




tiistai 25. lokakuuta 2016

Lumisade voittaa aina lakikirjan

Kuka vielä muistaa sen, kuinka eduskunnassa säädettiin talvirenkaiden käyttöajasta säätämällä pakollista vaihtopäivää kahdella viikolla? Kuka siitä on välittänyt?

Vaihtoaika katsotaan edelleenkin säätiedotuksista tai viimeistään pihamaalta. Kaikki tietävät, että vaihdon venyttyä voi poliisille olevansa matkalla pohjoiseen; eikä poliisi muutenkaan välitä.

Ilmastoa ei säädetä eduskunnassa.