Sorvailin seurakunnan jakamaan kummikirjan sanoja. Tällaiselta teksti vaikuttaa luonnosvaiheessa:
Sinut on kutsuttu pienen lapsen kummiksi ja sitä myötä olet päässyt osalliseksi arvonimestä, joka kaikessa vilpittömyydessään on ihmisen saamista arvonimistä kaikkein merkittävimpiä. Siihen päästäksesi Sinulta ei ole kysytty saavutuksia, sillä kummius itsessään on saavutus. Se merkitsee melkeinpä samaa kuin vanhempien ajatus, että juuri Sinä olet hyvä ihminen.
Kummiuden ansiosta Sinut kutsutaan elinikäiseen ystävyyteen syntyneen lapsen kanssa. Samalla vahvistuvat ne siteet, jotka ovat kasvaneet Sinun ja kummilapsesi vanhempien välille.
Kummin tärkein tehtävä on välittää siunausta ja muistaa lasta ja hänen tärkeitä asioitaan. Jokainen kummi voi toteuttaa tätä tehtäväänsä viisaimmaksi katsomallaan tavalla. Hienoimpia muistamisen tapoja on se, että illan päätteeksi kuiskaa Jumalan suuntaan: "Siunaa kummilastani päivin ja öin. Levitä suojaavat kätesi hänen ylleen. Kulje hänen kanssaan, minne ikinä hänen tiensä kulkeekin."
tiistai 15. marraskuuta 2016
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
Breivik, jalkapallo ja asiantuntijat
Viime päivinä on ihmetelty sitä, miksi gallup-tutkimukset
eivät tiedä ja miksi asiantuntijat eivät näytä tuntevan mitään.
Ei tämän pitäisi olla enää yllätys kenellekään. Riittää,
että katsoo jalkapallokisojen tuloksia. Asiantuntijoiden oli mahdotonta ennalta
käsittää, että Costa Rica menisi MM-kisojen puolivälieriin ja Islanti
EM-kisojen, ja nämä ovat vain kaksi esimerkkiä monien joukosta.
Minun uskoni asiantuntijoihin romahti, kun Anders Breivik
teki julmuutensa. Kun ensimmäiset uutiset kantautuivat Suomeen, riennettiin
haastattelemaan terrorismiasiantuntijoita. Heillä oli tekijäksi vain kaksi
vaihtoehtoa, joko Al-Qaida tai sitten jokin muu islamilainen järjestö.
Norjalaiseen vaihtoehtoon ei edes vihjattu.
perjantai 11. marraskuuta 2016
Nuoria ei pidä pelotella
Olin yläkoululla Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeisenä
aamuna. Milloinkaan ennen koulun pihalla ei ole puhuttu niin paljon
maailmanpolitiikkaa kuin nyt. Jotkut selvästi pelkäsivät ja kyselivät
toisiltaan, alkaako nyt se kolmas maailmansota.
Hysterian levittäjät voisivat huomata myös sen, miten millä
tavoin heidän kauhukuvansa vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Ei ole mitään hyötyä
siitä, että he alkavat pelätä.
Minäkin tässä arvelen, että vaalituloksesta voi seurata
epämiellyttäviä asioita, mutta toisaalta ihmisellä on aina taipumus liioitella
oman aikansa ilmiöitä.
Ei tässä minun tietääkseni kukaan ole ydinasenappia
painamassa.
Vastuullinen ihmisen rauhoittelee tunnelmia ja sanoo pienimmille
niin kuin turvallinen perheenisä tai -äiti: Välillä elämässä on parempia
aikoja, välillä huonompia. Me selviämme niin kuin on ennenkin selvitty.
Näin minä olen Johdatuksen ymmärtänyt.
tiistai 8. marraskuuta 2016
Koulutytön valuuttaihme
Vammalalainen Katriina oli kymmenen vanha ja halusi
itselleen koiraa, ja hän säästi rahaa sitä varten. Sopivaa pentua ei ollut
tarjolla, ja säästäminen kävi viikkorahoista varsin hitaasti. Alkoi tuntua
siltä, että valmista ei tulisi ennen rippijuhlia.
Katriinan perheen tuttaviin kuulunut lähetystyöntekijä
kertoi, että Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa on katulapsia, jotka eivät
saa joka päivä mitään ruokaa, koska kerjääminen ja roskien penkominen eivät
aina tuota tulosta. Jotain hätävarasysteemejä on kuitenkin olemassa. Addis
Abebassa on esimerkiksi paikka nimeltä Hope Enterprises. Siellä ruokalippua
vastaan saa yhden lämpimän aterian. Yksi ruokalippu maksaa viisikymmentä
Etiopian senttiä.
Katriina-tyttö vain hetken mietti kuulemaansa. Sitten hän
kaivoi esiin säästämänsä eurot ja sanoi, että osta niitä ruokalippuja ja anna
niille lapsille.
Rahanarvon kummalliset vaihtelut saivat outoja aikaan. Pieni
raha täällä Suomessa on iso raha Etiopiassa. Vammalalaisen pikkutytön
kolmellakymmenellä eurolla annettiin köyhille kuusisataaneljäkymmentä ateriaa.
Siis kuusisataaneljäkymmentä.
Juttuni olen velkaa Sirpa Hämäläiselle.
torstai 3. marraskuuta 2016
Yhteiset syntyvät vain yhdessä
Olen törmännyt keskusteluun, voiko tavaratalo viettää syntymäpäiviään pyhäinpäivänä ilotulituksineen kaikkineen.
Ehkä voi, mutta kyseessä on kulttuuritajun puute.
Ensimmäinen mieleen tuleva puolustelu tai selitys on luonnollisesti se, ettemme johtoportaassa huomanneet. Se on sama selitys, jonka autoilija kertoo ajettuaan kolmion takaa eteen. Esimerkiksi jouluna tätä selitystä ei voi käyttää.
Joku keskustelija muistuttaa siitä, että jokainen päättää menemisistään omien henkilökohtaistensa tunteidensa perusteella ja että kuolleita voi muistaa muulloinkin kuin pyhäinpäivänä – vaikka vuoden jokaisena päivänä.
Kieltämättä jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta yhteisiä asioita voi tehdä vain tekemällä niitä yhdessä. Soisin, että joskus ajateltaisiin muutakin kuin vain omia tunteita.
Esimerkiksi joulun teho perustuu siihen, että se on kaikilla ihmisillä samaan aikaan.
Mielestäni pyhäinpäivä kuuluu joulun, uudenvuoden, pääsiäisen, vapun, äitienpäivän, juhannuksen ja itsenäisyyspäivän ohella yhteisiin asioihin, jolloin on hieman suostuttava luopumaan omista suunnitelmistaan, jotta meillä olisi edes jotain yhteisiä asioita.
Myönnän, että äitiään voi ajatella vuoden jokaisena päivänä. Siitä huolimatta suosittelisin vahvasti, että ostaisi toukokuun toisena sunnuntaina kukan.
maanantai 31. lokakuuta 2016
Kirja on yhteinen matka
Talo on täynnä kirjoja. Niitä on olohuoneen seinillä ja
yläkerrassa. Niitä on myös komeroissa ja työhuoneeni lattialla. Lukemista vailla olevat ovat omalla sijallaan odottamassa sitä, että käyn niiden kimppuun.
Välillä haen kirjoistani herkullisia kohtia, joita voin sitten siteerata jossain jutuissani.
Tietokirjoista saatan tarkistella yksityiskohtia. Silti useimpia en kuvittelekaan lukevani toiseen kertaan. Todella moniin en ole niiden hyllyyn sijoittamisen jälkeen
koskenut lainkaan ja enkä usko ikinä koskevani.
En kuitenkaan osaa heittää niitä pois enkä myydä. Tekisi liian paljon kipeää. Jokainen
niistä on kuin ystävä tai yhdessä kuljettu matka.
perjantai 28. lokakuuta 2016
Sivistynyt raapustus
Toisin kuin monet luulevat, kaikki sosiaalitoimen asiakkaat
eivät ole sivistymättömiä ihmisiä. Sekään ei pidä paikkansa, että kaikki seiniin
piirustelijat ja kirjoittelijat olisivat historiaa tuntemattomia nulikoita.
Yksi todiste on Tampereen sosiaaliseman ulkoseinä, johon
joku on maalannut sanat "Memento mori".
Ne ovat peräisin Rooman valtakunnan ajalta. Silloin
voitonjuhliaan triumfikulkueessa viettäneen sotapäällikön vieressä oli orja,
joka kuiskasi tätä lausetta sankarin korvaan.
Suomeksi lause kuuluu: "Muista kuolevaisuutesi!"
Suomeksi lause kuuluu: "Muista kuolevaisuutesi!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

