Mitä ihmettä on linjaaminen?

Kelaa koskevat uutiset ovat jälleen kerran nostaneet esiin sanan linjaaminen. Se on hallinnon sanoista hämärimpiä.

Linjaaminen villiintyi muotisanaksi koronan aikoihin. Se tuli epäilemättä tarpeeseen, koska jotain ohjeita oli annettava kaiken tietämättömyyden keskellä. 

Minäkin olin koronan aikaan vähäpätöisessä alatason johtoryhmässä, jonka kokouksissa yritettiin käsitellä hankalaa tilannetta. Toimintaohjeita vaadittiin, mutta kukaan ei tiennyt, mitä kannatti tehdä. Koko maa oli samassa liemessä. Meidän vähäisellä johtoryhmällämme oli sama tieto ja tietämättömyys kuin maan hallituksella, meille ne vain tulivat noin vuorokauden myöhässä. 

Aivosumun keskellä ei oltu perillä edes sitä, millä tavoin korona tarttui ja oliko maskeista jotain hyötyä. Ajatuksia sekoitti sekin, että Ruotsissa toimittiin aivan eri taktiikalla.

En tiedä, kuka keksi linjaamisen, mutta yhtäkkiä kaikki linjasivat. Yhä ihmettelen tätä sanaa.

Jälkikäteen olen päätellyt, että linjaaminen tarkoittaa asian päättämistä ilman asiantuntemusta ja tarvittavia valtuuksia. Kukaan ei osaa sanoa, mitä seurauksia linjausten rikkomisesta olisi. Kukaan ei ole vastuussa päätöksistä, tai oikeastaan niitä ei edes ole, koska on vain linjauksia. Vaikutuksia tietysti toivotaan.

Mutta linjataan, linjataan. Linjataan, että maapallo jatkakoon pyörimistään.

Aikuisetkin ostavat lipun nähdäkseen Sisu 2:n

Ei ollut minun ideani mennä katsomaan toimintaelokuvaa, mutta niin vain huomasin olevani paikalla. Nähtävänä oli Sisu 2.

Elokuvan alussa ollaan Neuvostoliitossa ja vuodessa 1946. Päähenkilö ajelee kuorma-autolla rajan taakse jääneeseen kotiinsa. Hän purkaa talon, lastaa hirret lavalle ja lähtee kotimatkalle. Oikeassa elämässä mies olisi pysäytetty kymmenen kilometrin päässä rajalta ja sanottu, että suunta oli väärä, ja hänet olisi pidätetty, Vielä todennäköisemmin häntä ei olisi lainkaan päästetty Neuvostoliittoon. Ihmeitä tapahtuu, ja yleensä niihin tarvitaan elokuva.

Kotimatka muuttuu pian elokuvan mittaiseksi takaa-ajoksi. Sankaria ammutaan maasta ja ilmasta, läheltä ja kaukaa. Hänen päälleen sataa pommeja, ja hän joutuu ajamaan liekkien läpi. Vanha kuorma-auto toimii pakoautona siinä missä James Bondin Aston Martin.

Maskeeraajalla on ollut työtä, sillä päähenkilö on lopulta möykky lihaa ja verta. Lordin soittajat ovat hänen rinnallaan siloposkisia lapsia.

En kuitenkaan jännittänyt sankarin puolesta missään vaiheessa. Tiesin, että hänen oli pysyttävä hengissä 1 h 30 min. Muuten elokuva olisi päättynyt ennen aikojaan.

Lopulta sankari onnistuu pääsemään hirsikuormineen Suomeen aloittamaan talon rakennusta. Ei haitannut se, että jossain tarinan vaiheessa kuorma-auto oli uponnut lasteineen meren syvyyteen.

Tällaisia elokuvia tehdään, myydään ulkomaille asti ja niihin ostetaan pääsylippuja. Aikuisetkin ostavat.

James Bondilla oli Aston Martin, Sisu 2:n sankarilla vanha kuorma-auto.

Yläkoululainen kirjoittaa isästään

Yläkoulun äidinkielen opettaja kertoi jutun hyvästä oppilastaan. Hän oli antanut kirjoitelman aiheeksi perhe-elämään liittyvän otsikon, joka houkutteli kirjoittamaan vanhemmista tai vaikkapa omasta isästä. 

Otsikon saatuaan oppilas rupesi kirjoittamaan nopeasti ja soljuvasti. Hän luetteli tärkeitä ilmiöitä, kuten alkoholismin, työelämän paineet ja kireät asuntolainat. Avioerotkin tulivat mainituiksi.

Opettaja vei kirjoitelman muun paperipinon mukana kotiin. Hän korjasi siitä pari kirjoitusvirhettä ja pyöräytti helposti yhdeksikön.

Vasta kirjoitelmia palauttaessaan hänelle tuli mieleen uusi ajatus. Hän sanoi oppilaalle: "Tämä on hyvin kirjoitettu. Annoin ysin. Ongelmana on kuitenkin se, ettei tämä ole oikein totta. Kirjoita myöhemmin uusi juttu, se mikä sinusta tuntuu todelta."

Seuraavalla kirjoitustunnilla hän sanoi: "Kirjoita nyt se, mistä oli puhetta."

Oppilas ryhtyi työhön, tai oikeastaan oli ryhtymättä. Pitkään aikaan paperille ei tullut mitään. Puolen tunnin kuluttua hän raapusti jotain, muutama sanan. Ennen välituntia syntyi vielä jotain. Lopulta koossa oli kolmetoista sanaa.

Paperissa luki: "Isä! Sinä olet meidän perheen aita. Sinä pidät meidät koossa ja möröt poissa."

Perhosen muodonmuutokset ja ruumiin ylösnousemus

Olen yrittänyt selvittää, millä tavoin perhosen muodonmuutosten avulla on kuvattu kristillistä oppia ruumiin ylösnousemuksesta. Valitettavasti olen hukannut tiedon, kuka esitti ajatuksen ensimmäisen kerran yli tuhat vuotta sitten.

Tämän ajattelumallin mukaan ihmisen maanpäällinen elämä vertautuu perhosen toukkavaiheeseen. Toukat voivat olla myrkyllisiä ja esiintyä tuholaisjoukkoina kuin valloitusarmeijat.

Kotelovaihe on kuin kuolema. Elämä on poissa, kun kotelo vain lepää liikkumattomana paikallaan.

Vihdoin aikuinen perhonen vastaa siihen ruumiin ylösnousemusta koskevaan kysymykseen, näyttääkö Martta-mummo taivasten valtakunnassa 90-vuotiaalta vanhukselta vai kaksikymppiseltä juhannusmorsiamelta.

Ruumiin ylösnousemus ei nimittäin tarkoita jonkin entisen ulkomuodon palauttamista. Taivaallinen ruumis on kokonaan uusi niin kuin aikuinen perhonen on toukkaan ja koteloon nähden täysin uusi, vaikka eri muotojen välillä on katkeamaton jatkuvuus. Kielikuva toimii myös sillä tavoin, että aikuiset perhoset ovat kauneinta mitä luonnossa on. Ne ovat vaarattomia ihmiselle ja muille luontokappaleille.

Tätä ruumiin ylösnousemusoppia olen rakastanut. Se on ollut elämäni merkittävimpiä teologisia löytöjä. Se kertoo siitä, että Jumala pelastaa meidät toukkien kaltaiset muutosten kautta, ei suinkaan nyppimällä esiin erityisen pyhää sieluosaa ja hylkäämällä muun silkaksi jätteeksi. Ruumiskin kelpaa materiaaliksi taivasten valtakuntaan, kun koko ihminen pelastetaan, ei vain jotain parempaa osaa.

Wienin Perhostalon kaunokainen.

Kaupungin vuokratalon käyrät lattiat

Wienin matkalla osuin katsomaan merkillisen näköistä rakennusta, jonka muutkin turistit olivat löytäneet. Talon on suunnitellut arkkitehti Friedensreich Hundertwasser. Hän valitti modernin arkkitehtuurin mielikuvituksettomuutta, pilkkasi symmetriaa käyttämällä eriparisia sukkia ja kutsui suoria viivoja paholaisen työvälineiksi.

Hundertwasser oli ympäristöliikkeen aktivisti, joka herätti esiintymisillään paheksuntaa esimerkiksi Wienissä vuonna 1968, kun hän piti puheen alasti. Hän oli monipuolinen taiteilija, joka maalasi tauluja ja suunnitteli postimerkkejä ja kolikoita.

Wienissä on kaksi Hundertwasserin tunnetuksi tekemää rakennusta. Toinen niistä on oheisessa kuvassa oleva kaupungin vuokratalo.

Talon huoneet ovat monenmuotoisia, kuten kolmi- ja vinokulmaisia, sen lattiat ja käytävät ovat epätasaisia ja käyriä. Asukkailla on lupa koristella talon julkisivua niin pitkälle kuin he omasta ikkunastaan ylettyvät. Rakennuksen katolla kasvaa ruohoa. Paikalla aiemmin sijainneesta talosta on jätetty yksi kulma osaksi uutta taloa, jotta kummitukset saattoivat muuttaa vanhasta talosta uuteen.

En tiedä, kuinka käytännöllistä tämä kaikki on, mutta ainakin tämä saa ajatuksia liikkeelle.

Hundertwasserhaus-niminen kaupungin vuokratalo Wienissä.

Sivuutetaan Teemu Selänne

Minäkin olen kyllästynyt lukemaan Teemu Selänteen kommentteja esimerkiksi politiikasta. En välitä tietää, mitä mieltä hän on ministeri Juusosta, joka on kutsunut oman poikansa eduskunta-avustajakseen. Mielestäni Selänne olisi häivytettävä vaalisalaisuuden hämärään, kun äänestetään Yhdysvaltain presidenttiä. 

Tietysti Selänteellä on oikeus mielipiteeseen ja sen julki kirjoittamiseen. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole riittävä syy siihen, että näille mielipiteille annetaan palstatilaa. 

Ylipäänsä urheilun maailmantähdillä on vain harvoin merkittäviä ajatuksia. Lähinnä tulee mieleen brasilialainen jalkapalloilija Socrates, mutta ehkä heitä on muitakin. Teemu Selänne ei ole.

Varmimmin Selänteen kommenteista päästäisiin eroon, kun hänet vain sivuutettaisiin. Kukaan ei kiinnostuisi. Ei kommentoitaisi. Ei klikattaisi juttuja auki. Ei tehtäisi hänen kanssaan yhtään mitään.

Toimittaisiin toisin kuin minä tässä: ei reagoitaisi ollenkaan. Niinhän monet tekevät lasten kanssa, kun nämä tyhmiä puhumalla haluavat herättää huomiota.

Kaikki Selänteen kritisointi lisää hänen huomiotaan, valitettavasti. Näin toimii tämäkin blogiteksi.

Hyvä tärppi mummon hautauspuheeseen

Hautauspuheita kirjoittaessani olen pitänyt tiukkaa linjaa siinä, etten julkaise vainajan CV:tä enkä anna hänelle päästötodistusta, vaikka hänen elämänsä olisi kuinka kunnioitettava hyvänsä. Niiden mainostaminen sivuuttaa Jumalan armon, josta kaikki lopulta riippuu.

Jotain vainajaan liittyvää olen kuitenkin halunnut sanoa. Joskus voi nostaa esiin jonkin elämäntapahtuman, joka on ollut hänelle kuvaava. Ammatti on monesti luonteva lähtökohta. Maanviljelijän haudalla voi puhua viimeisistä syyskynnöistä. Suutari saa miettimään paikkoja, joissa hänen kenkänsä ovat painaneet jälkensä maahan. 

Mummojen kanssa varmimman osuman saa heidän leipomuksistaan ja valmistamistaan ruoista. Saisin keittokirjan kaikesta siitä, mitä on mainittu. Tavallisimpia ovat olleet mummon lihapullat, sämpylät, pyttipannut, karjalanpiirakat, pullat, kakut ja karjalanpaistit.

Jos haluat, että sinut rakastaen muistetaan, unohda kaikki muu. Tarjoa sen sijaan läheisillesi ruokaa.