Löytötavaroiden ylenmääräisyydestä

Kevään päätteeksi kävin paikallisella alakoululla laulattamassa Suvivirttä. Liikuntasalin seinustalle oli kerätty hätkähdyttävä kokoelma löytövaatteita.

Jos minua olisi pyydetty arvaamaan, kuinka paljon pienehkö, yksisarjainen koulu tuottaa vuoden aikana koululle unohdettuja vaatteita, olisin uskaltanut sanoa vain kahdeskymmenesosan siitä, mitä edessäni näin.Tavararöykkiössä oli jopa kalliita urheilujalkineita.

Samaan aikaan Suomessa valitetaan niukkuutta. Vanhuksille ei riitä inhimillistä hoitoa. Syrjäseuduilla ei ole lääkäreitä, ja aivan varmasti on myös lapsiperheitä, jotka eivät tiedä miten saisivat rahansa riittämään.

Jälleen näkee, ettei kyse ole varallisuudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta ja kyvystä jakaa voimavarat kohtuullisella tavalla.

Onhan tässä jo tiedetty, että jopa Bangla Deshin kaltaisella rutiköyhällä maalla on ollut riittävästi elintarvikkeita koko väestönsä ruokkimiseen. Sitä ei vain ole osattu tehdä.

Ei kauppaa näin tehdä

Naapuriseurakunnan pappi Petri Kopponen (Coppola) poikkesi maanantaina. Avattiin terassikausi takapihan kuistilla ja juotiin ruoan päälle kahvit.

Kumpikin oli yhtä tuohtunut viime perjantain ajankohtaisohjelmasta, jossa Ideaparkin isä Toivo Sukari perusteli kauppakeskushankettaan luonnonsuojelulla, globalisaation vastustamisella, perheiden yhteisellä ajankäytöllä ja maakuntien asialla. Jopa hankkeensa alle jäävien sotaveteraanien vastaväitteet hän sai kumottua sillä, että heidän jyrätyiksi tulevista taloistaan voi nyt saada jopa nelinkertaisen hinnan.

Toivo Sukaria pitää vissiin muistuttaa talouselämän perussäännöistä: ei hyvä mies, ei kauppaa noin käydä. Ei liike-elämä voi olla pelkkää hyväntekeväisyyttä.

Onneksi öljy on kallista

Polttoaineiden hinta on käyttökelpoinen puheenaihe. Siitä voi sanoa jyrkän mielipiteensä joutumatta kenenkään kanssa ristiriitaan. Voi päivitellä omaa ja naapurinsa bensiinilaskua. Voi valittaa, että uuden diesel-auton hankkineita on huijattu, ja kaiken lisäksi voi osoittaa sosiaalista omaatuntoa valittamalla ammattiautoilijoiden paineita.

Ja tottahan on, että hinnan nousun ilmeinen syy on kaikkien väliportaiden ahneus, ei suinkaan se, että ajateltaisiin ilmastonmuutosta tai öljyä pumppaavien miesten toimeentuloa.

Kuitenkin hinnan nousussa on se positiivinen puoli, että tuhlausta hillitään edes vähän. Jos ilmastonmuutos otetaan tosissaan, ei riitä tämä vähäinen alku, vaan tarvitaan paljon enemmän. Monista arkipäivän tottumuksista tulee harvinaista ylellisyyttä.

Halpa öljy ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen suhtautuvat toisiinsa kuin sairaus ja lääke, kuin rosvo ja poliisi.

Turha sitä hintaa on kitistä. Sellaiseksi elämä on vain menossa.

Yksi vaikuttaja

WSOY:n julkaisemassa sarjassa "Kristinuskon vaikuttajat" on julkaistu Tom Holmenin kirja Jeesus.

Tämä on kieltämättä hienoa. Aina asiasta ei ole voinut olla varma. Kristinuskon vaikuttajia luetellessa on mainittu kaikki muut paitsi tuo Holmenin kirjan päähenkilö.

Muutenkin Holmen puhuu kiinnostavia: "Mitä lähemmäs ihmistä kirkko yrittää Jeesus-opetuksensa tuoda, sitä kauemmas se siirtyy ihmisestä Jeesus Nasaretilainen. Sitä se 2000 vuoden kulttuuriero välttämättä teettää."

Pään sisältä kuuluu vieraita ääniä

Joskus viidentoista ikäisenä yritin edellisen kerran kuunnella korvalapuista musiikkia. Kuulokkeet olivat uutta kevytmallia, jotka eivät painaneet eivätkä painostaneet samalla tavoin kuin aiemmin myynnissä olleet. Niitä kehuttiin Tekniikan maailmassa. Muistan saksalaisvalmisteisten kuulokkeiden merkinkin.

En vain pitänyt.

Pari viikkoa sitten yritin taas, mutta tunne oli sama: jos vieraat äänet alkavat kuulua pään sisältä, pitää hakeutua lääkäriin.

Tämän aamun uutisissa on kerrottu, että nuorten miesten kuulovammat ovat lisääntyneet tasaisesti kahdenkymmenen vuoden aikana.

Kokeile itse

Aamulehden tuoreimman viikonloppuliitteen kannessa oli alppihiihtäjä Tanja Poutiainen, shakkilauta ja otsikko "Harkitut siirrot". Shakkiasemaa tutkiessa selviää, että Tanja Poutiainen on tehnyt laudalla aika monta harkitsematonta siirtoa.

Sisäsivulla hän puhuu kuitenkin viisaasti. Hän kertoo toimittajista, jotka tulevat kysymään, mikä meni vikaan, vaikka hän itse tunsi kauden olleen "ihan hyvä".

"Silloin tuntuu, ettei yhtään olla samassa maailmassa. Menepä itse kokeilemaan, kuinka helppoa on olla maailman toiseksi paras", sanoo Poutiainen.

Mäkihyppääjiä seurataan Suomessa vielä tarkemmin kuin alppihiihtäjiä. Samalla heitä arvostellaan ehkä kaikkein kohtuuttomimmin. Jos yhtään hyppääjää ei ole kymmenen parhaan joukossa, suomalaisten sanotaan hypänneen huonosti.

Kuitenkin he ovat tulleet sukset jalassa mäen alas, lentäneet levitetyssä haara-asennossa 120 metriä ja laskeutuneet elävinä alas. Kuinka paljon harjoitusta tuokin temppu vaatii? Voiko yksikään tuollainen hyppy olla huono? Menisipä arvostelija itse sukset jalassa torniin ja kokeilisi.

Minä en uskaltaisi edes kävellä kesäaikana turistina torniin.

Käytettyjä hammasharjoja lahjaksi

Sunnuntain konfirmaatiota varten haeskelin tietoa siitä, mitä Pirkkalassa tapahtui paikallisesti vuonna 1993 eli tämän vuoden rippikoululaisten syntymävuonna.

Muistiinpanoistani löytyi jo unohtamani asia, että Pirkkalassa oli ryhdytty keräämään käytettyjä hammasharjoja Viron lapsille.

Uskomattomalta se tuntui, eikä tunne ole hälventynyt viidessätoista vuodessa. Jokin raja se on oltava ihmisten nöyryyttämiselläkin. Ei sitä saa tehdä edes auttamisen nimissä.

En uskaltanut käyttää esimerkkiä jumalanpalveluksessa. Pelkäsin, että se olisi syönyt liian paljon huomiota joltain oleelliselta. Lisäksi joku takapenkkiläinen olisi tuon jutun kuultuaan alkanut epäillä kaikkea mitä sanon.

Joskus totuus on niin merkillinen, että siitä on vaiettava pysyäkseen uskottavana.