keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Mummo on lapsen henkivakuutus

Joskus on hyvä palauttaa mieleen jotain viisasta, joka aikanaan näkyi otsikoissa, mutta joka on sittemmin unohtunut.

Yksi tällainen asia on tutkimus siitä, mihin ihmiskunta tarvitsee isoäitejä. Turkulaistutkijat keräsivät tietonsa viiden kunnan kirkonkirjoista vuosilta 1702–1823. Aineisto kattoi 537 naisen ja heidän jälkeläisensä sukuhistorian. Vertailuaineisto saatiin Kanadasta.

Tutkimuksen mukaan mummojen apu ja hoiva ratkaisi, selvisikö lapsenlapsi aikuiseksi asti. Mitä pidempään nainen eli vaihdevuosien jälkeen, sitä useampia jälkeläisiä hänen lapsensa saivat ja sitä todennäköisemmin lapsenlapset varttuivat aikuisiksi.

Havainto tuki ns. isöäiti-hypoteesia. Sen mukaan hoivatehtävä selittää sen, miksi ihmisyhteisöissä esiintyy naisia, jotka elävät pitkään vielä hedelmällisen iän jälkeen. Mummo-ilmiö on eläinmaailmassa poikkeuksellinen ja samanlaisia piirteitä havaitaan tiettävästi kädellisten lisäksi vain eräällä valaslajilla.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Välihuomautus


Näillä Lassi Nummen sanoilla on myös puhutteleva otsikko "Välihuomautus". Pääsiäisenä, Kristuksen ylösnousemuksen päivänä voi ajatella tätä.

Pääsiäispyhinä olisin halunnut osallistua myös kiirastorstain ehtoolliseen mutta se ei onnistunut. Olin kuitenkin pitkäperjantain aamukirkossa. Kuuntelin Arvo Pärtiä ensin radiosta ja sitten kuvan kanssa televisiosta. Pääsiäisyönä olin yömessussa.

Kummasti näistä elpyy. Kun kurkistaa ensin kärsimykseen ja sitten iloon, on taas saanut jostain oleellisesta kiinni.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Lankku petti eikä ketään

Minulla on ollut se onni, että olen saanut nähdä useimmat niistä asioista, joita olen halunnut elämässäni välttämättä nähdä. Jos en ole ollut jossain kaupungissa, osaan sen kuvitella näkemieni kaupunkien perusteella.

Silti jotain vielä puuttuu. Yksi on Baselissa oleva Hans Holbein nuoremman taulu "Kristus haudassa". Se järkytti Fjodor Dostojevskia niin paljon, että se sai hänet kirjoittamaan romaanihenkilönsä suuhun sanat: "Tuo kuvahan saa jonkun vielä menettämään uskonsa."

Nettikuvastakin voi päätellä jotain, mutta taulu täytyisi aina nähdä silmillään ilman välittävää konetta. Jotain vavisuttavaa tuon täytyy olla.

Uskon oivaltaa vasta sitten, kun lankku petti ja putoaminen alkoi.
Rakkauden ymmärtää, kun keskellä yötä sanoi: ei ketään.
Toivo paljastuu kun sumussa ilmansuuntia ei enää ollut.
Taivaalliset ilot saa omakseen, 
kun kuolleen Kristuksen silmistä avasi tyhjyyteen.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Musta, keltainen ja punainen

Belgian lipun värit ovat musta, keltainen ja punainen. Olen varma, että Facebookissa nuo värit eivät tule niin tunnetuiksi kuin Ranskan sininen, valkoinen ja punainen, joilla ihmiset olivat valmiita Pariisin iskujen jälkeen värjäämään profiilikuvansa.

Emme enää jaksa järkyttyä, en minäkään. Jossain vaiheessa järkytyksiinkin tottuu. Toteaa vain, ettei voi kaukaisille tapahtumille mitään. On viisaampaa kääntää sivua, viedä hevoselle kauroja, ravita lapset tai hyväillä vaimo.

Jotain sellaista hyvää, jonka tietää tapahtuvan.

Sitä vain tottuu.

Paavo Haavikon sanoin: "Vain kahdesti, kolmesti voi kohtalo lyödä. Sen jälkeen lyö tunnoton tunnotonta."

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Earth Hour on enää tyhjä rituaali

Vaikka taannoisille rauhanmarsseille nykyään hymyillään, en lainkaan häpeä sitä, että olin Jämsänkoskella asuessani Jämsän rauhanmarssin pääpuhuja. Tuntui, että koko kaupunki oli naapureineen liikkeellä. Ihmiset olivat saaneet tarpeekseen, kun ydinsotaa lietsottiin niin, että lapset alkoivat pelätä. Marsseja oli ympäri Eurooppaa.

Seuraavana vuonna en ollut puhumassa, mutta rivi-ihmisenä olin mukana. Viimeistään neljäntenä vuonna ajatus oli kokonaan kadonnut, ja jäljellä oli vain rituaali. Keksin illakseni parempaakin tekemistä.

Earth Hourille on käynyt samoin. Ensimmäisenä vuonna se toimi hyvin. Tunniksi sammutettiin kaikki valot, ja oli hienoa miettiä, millainen maailma olisi, jos energian kulutusta vähennettäisiin ja valoja sammuteltaisiin. Toinenkin vuosi vielä meni, mutta kolmantena oli jäljellä enää rituaali.

Earth Hourin voisi huoleti lopettaa ilman, että luonto alkaisi voida yhtään huonommin kuin nyt.

Tapahtumaan osallistuneet kiittelevät, että tunti kynttilän valossa on ollut tunnelmallinen. Epäilemättä on ollut, mutta en minä siihen kokemukseen Earth Houria tarvitse. Olen ollut rippikoululeireillä ja iltakirkoissa. Kotona voidaan olla kynttilän valossa muutenkin.  Alkuaan tapahtumalla on tavoiteltu kokonaan muita asioita, jotka liittyvät esimerkiksi ilmastomuutokseen.

Vaikutukset voivat olla joidenkuiden ihmisten näkökulmasta jopa kielteisiä. Lymyillään tunti hyvinä ihmisinä ja sitten voidaan taas jatkaa kuluttajana elämistä ja vaikuttamista entiseen tapaan.

Olisi aika ryhtyä käytännön tekoihin tyhjien rituaalien sijasta. Ehdotan (tosin on helppo ehdotella kun ei kuitenkaan mene missään läpi), että uusien autojen verotus nostetaan kymmenkertaisiksi, jos ne tuottavat co₂-päästöjä enemmän kuin 120 g/km. Tehdään näin ja jätetään ensi vuoden Earth Hour järjestämättä.

Siitä ei olisi kenellekään haittaa. Vai muistaako joku myöhästyneensä jostain sen takia, että auton moottori olisi ollut liian pieni?

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Seuraajalukemien petollisuudesta

Epäilemättä on ihmisiä, jotka rakentavat Facebook- ja Twitter-profiilejaan siinä ajatuksessa, että seuraajia olisi saatava mahdollisimman paljon. Kohtuullisessa määrin tämä on ymmärrettävää. On turhaa tviittailla, jos seuraajia ei ole.

Petkuttamisen vaara on kuitenkin suuri, itsensä ja muiden. Sain siitä juuri hyvin konkreettisen todisteen.

Kaipasin lisää tietoa sellaisista jalkapallomaailman ilmiöistä, joista ei voi lukea Ylen tai MTV3:n sivustoilta. Helpoin keino on ruveta seuraamaan uusia Twitter-sivuja. Niinpä otin listalleni nämä: Football Memes, Football Tips, Crazy football lover, Football Transfer, Football Facts, Football Wankers.

Pian huomasin, että nämä sivut alkoivat seurata minun Twitter-tiliäni.

Olen puolileikillisesti sanonut olleeni jalkapallon huippuasiantuntija jo vuodesta 1966. Siitäkään huolimatta en jaksa uskoa, että minulla olisi näille sivustoille mitään annettavaa. Voisin tietysti raportoida paikallisen puulaakijalkapallomme tuloksista, mutta siihenkin tarkoitukseen äidinkieleni on väärä.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Rikollisten pitämät leikekirjat

Tuore uutinen Soldiers of Odinin natsisympatioista saa minut miettimään samanlaisia asioita kuin kansanedustaja Olli Immosen öklöpäivitykset: olisiko sittenkin viisainta, että typeryydet mahdollisimman pitkään vaiettaisiin kuoliaiksi.

Kysymys on mietityttänyt siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran olin tekemisissä taparikollisten kanssa, jotka pitivät leikekirjaa omiin rikoksiinsa liittyvistä lehtiuutisista.

Heille jokainen uutinen oli palkkio siitä, mitä he olivat tehneet.