tiistai 22. elokuuta 2023

Jeesuksen yllättävät sukujuuret

Minulta kysyttiin, mitä ajattelen Uuden testamentin alussa olevan Jeesuksen sukuluettelon tarkoittavan tai symboloivan? Kysyjä sanoo ihmetelleensä, miksi siinä listataan Joosefin sukuluettelo. Senhän ei pitäisi uskontunnustukseen mukaan liittyä Jeesuksen geeniperimään millään tavalla.

En ihmettele ihmetystä. 

Kun Jeesuksen elämäntarinat kirjoitettiin muistiin, silminnäkijöitä oli vielä elossa. He saattoivat kertoa, miten asiat oikeasti tapahtuivat. Lapsuuskertomusten kanssa oli jo vaikeampaa. Jeesuksen nuoremmat sisarukset ehkä osasivat sanoa jotain, mutta enimmäkseen jouduttiin turvautumaan päätelmiin ja tiedon rippusiin. Tämän vuoksi lapsuuskertomusten historiallinen luotettavuus on siinä ja tässä. Ne kertovat enemmänkin aikakauden ilmapiiristä kuin tietyistä tapahtumista.

Itse sukuluettelo on kuitenkin todella kiinnostava. Siinä mainitaan miesten joukossa tai heidän keskellään neljä naista. Ja millaisia naisia nämä Jeesuksen esiäidit ovat? – Aika yllättävä kokoelma: Yksi on Tamar-niminen kanaanilaisnainen, joka portoksi pukeutuneena hankki appiukkonsa kanssa itselleen jälkeläisiä. Sitten on Rahab-niminen nainen, portto hänkin ja kolmas on Batseba, joka syyllistyi kuningas Daavidin kanssa aviorikokseen. Vielä mainitaan Ruut, joka oli sinänsä kunniallinen nainen, mutta hänestäkin kannattaa huomata, että tässä neljän naisen joukossa hän oli jo neljäs ulkomaalainen.

Jeesuksella oli aika villit sukujuuret.

sunnuntai 20. elokuuta 2023

Tyttö oli muna

Tyttö istui yksinään lukion käytävällä. Ehkä hän teki siinä tehtäviään tai räpläsi puhelinta. Ehkä hän kuunteli musiikkia kuulokkeista, tai ehkä hän vain istui. Tytöstä saattoi nähdä, että hän oli koonnut itsensä ainakin sen verran, että oli lähtenyt aamulla kouluun, mutta siinä penkillä istuessaan hän näytti oman itsensä kokoelmalta.

Pysähdyin siihen ja kysyin tavallisen kysymyksen, mitä kuuluu. Puhetta tuli nopeasti, ja vastaus oli pitkä. Sitten tuli tauko ja vihdoin loppupäätelmä, tarkkaan mietitty, niin kuin runo tai aforismi: "Tää mun elämä on muna", hän sanoi. "Sisällä ei ole mitään runkoa, joka pitäisi kasassa. Vain kuoret pitää koossa. Ja ehkä just sen takia joku luulee, että olen kova tai pinnallinen. Mutta kun muuta ei ole. On edes se kova pinta. Ilman sitä läsähtäisin tähän, keltuaiset ja kaikki."

Tyttö ei mielestäni ole varoittava esimerkki, pikemminkin arjen sankari. Joskus on otettava äärimmäiset keinot käyttöön. Onhan tuo kaikesta huolimatta jonkinlaista selviytymistä, elämän hätäratkaisu, joka antaa lisäaikaa. Ehkä joskus tulee parempi elämä ja sisälle kasvaa jonkinlainen tukirakenne.

Mitä tytölle nykyään kuuluu? – Sikäli kuin tiedän, vuosien varrella on löytynyt se tukirakenne, eikä hän ole enää vain kuorensa varassa.

torstai 17. elokuuta 2023

Kannustaako sähkötupakkakauppias aloittelijaa?

Sähkötupakkakaupan nimessä ollut alkeellinen yhdyssanavirhe sai minut pysähtymään ja miettimään yrittäjän käytäntöjä laajemminkin. Huomio kiinnittyi myös siihen, että näyteikkunan somistamiseen ei ollut panostettu. Hyvällä liikepaikalla olleeseen kauppaan kuljettiin jonkinlaisen sivuoven kautta.

Mieleeni tuli idea, että kävisin testaamassa liiketoiminnan moraalisia periaatteita.

Heti ovensuussa kertoisin, etten ole koskaan harrastanut tupakointia, mikä on myös totta. Sanoisin olevani siihen täysin tottumaton, mutta vihdoin elektronisista mahdollisuuksista innostuneena olisin päättänyt aloittaa. Nyt toivoisin saavani opastusta ja neuvontaa sähkötupakointiin eli vapettamiseen. Olisiko kauppias valmis kannustamaan ja tukemaan vasta-alkajaa harrastuksen kivisillä alkumetreillä? 

Joskus ideat ovat parhaimmillaan, kun niitä ei toteuta.


Yhydyssanavirhe, eikä näyteikkunaan ole panostettu.

tiistai 15. elokuuta 2023

Ensimmäisistä matkapuhelimista sai elvistelijän maineen

Kun ostin ensimmäistä matkapuhelinta, kauppa oli suuri asia myös myyvälle liikkeelle. Minua kohdeltiin kuin olisin ollut uutta autoa ostamassa. Hyvät kahvit tarjottiin yhteisen pöydän ääressä.

Kiinnostukseni kohteena ollut puhelin oli modernia NMT 900 -tekniikkaa, jonka kuuluvuus ei vielä ulottunut kaikkialle. Yhdessä myyjän kanssa teimme meidän kesämökille testireissun, joka kesti melkein kolme tuntia. Puhelin toimi siellä sadan kilometrin päässä, ja kaupat tehtiin.

Tuohon aikaan puhuminen oli niin kallista, että turhaan ei soiteltu. Jokainen sana oli mietittävä ennalta, jottei vain joutunut jorisemaan turhia. Tekstiviestejä ei ollut.

En ollut hankkinut sitä elvistelemiseen, vaan lievittääkseni epätoivoiseksi käynyttä elämäntilannetta. Matkapuhelimella oli elitistinen leima, ja sen käyttäminen hieman hävetti. En tohtinut ottaa puheluja ihmisten nähden. Julkisilla paikoilla etsin aina jonkin piilopaikan, jotta saatoin soittaa.

Kun ensimmäinen puhelimeni päätyi poistettavien tavaroiden listalle, ajattelin että sen voisi säilyttää ja esitellä muinaismuistona tuleville polville. Päättelin kuitenkin, että kaikkia romuja ei vain voi säilyttää, vaikka kuinka tekisi mieli. Viime viikolla löysin saman puhelinmallin museon vitriinistä.


Ensimmäinen kännykkäni tai ainakin matkapuhelin,


sunnuntai 13. elokuuta 2023

Sujuvasanaisuus voi olla huijarin tuntomerkki

Opiskeluajoilta muistan, kuinka muuan professori oli arvostellut opintojensa loppuvaiheessa olleen teologian ylioppilaan seminaariesitelmää: "Eihän tässä juuri mitään asiaa ole, mutta olette sujuvasanainen. Kyllä teistä hyvä pappi tulee."

Tämä viiltävän ironinen arvio tuli mieleeni, kun muutama viikko sitten TV-uutisiin oli tuotu haastateltavaksi Ruokaviraston edustaja, jolta puuttui kaikki sujuvasanaisuus. Hänen sanomiseensa piti erityisesti keskittyä, jotta ajatuksista sai selvän. En kuitenkaan muista pitkään aikaan kuunnelleeni ketään ihmistä yhtä keskittyneesti. Vakuutuin nopeasti haastateltavan sanomisista. Hänellä oli oltava tosiasiat kohdallaan, koska ulkoinen esiintyminen oli niin heikkoa kuin oli.

Ulkoinen ristiriidattomuus tai moitteeton ilmaisu voivat jopa herättää tarpeettomia epäilyjä. Huijarikauppias siinä puhuu lipevästi ja liukkaasti hyvin valmisteltua esitelmäänsä.

Sopii miettiä sitäkin, miksi tunnettu itävaltalainen filosofi Ludwig Wittgenstein on kirjoittanut, että evankeliumikirjoja on kuulunut olla juuri neljä. Häneen mukaansa niiden pitää todistaa keskenään ristiriitaisesti ja vain tavanomaisella historiallisella todennäköisyydellä. Muuten "sammutettaisiin henki ja uskottaisiin liiaksi kirjaimeen".

torstai 10. elokuuta 2023

Ei vain tule ryhtyneeksi eikä lähteneeksi

Jäätiköt sulavat, ja vuorilla lumiraja nousee. Ilmastonmuutos on muuttunut niin ilmeiseksi tosiasiaksi, että sen jättävät näkemättä vain ne, joiden ideologia estää heitä avaamasta silmiään.

Tekoja on saatu aikaan hämmästyttävän vähän, tai toisaalta oletettavan vähän. Historiasta tuskin löytyy esimerkkiä siitä, että suuri ihmismäärä olisi muuttanut vapaaehtoisesti käytöstään lyhytaikaisten etujen kustannuksella. Ihminen on mestari sopeutumaan, mutta kelvottoman huono ennakoimaan.

Hyvän selityksen tarjoaa myös esseisti Martti Anhava kirjassaan Siperia opettaa. Hän viittaa kehityspsykologi Bruno Bettelheimiin, joka päivitteli sitä miksi varsin monet Saksaan jääneistä juutalaisista olisivat pelastuneet, jos olisivat lähteneet heti vaaran merkit tajutessaan. Kaikilla ei ollut mahdollisuuksia, mutta kovin moni jäi muuten vain. "Kukapa sitä kotoaan lähtisi, hylkäisi omat paikat ja tutut posliinikissat takanreunuksella."

Anhava kirjoittaa myös Stalinin puhdistuksista. Vain harvat uhreista vangittiin ihan yllättäen. Yleensä tuli ensin huomautuksia, selvityspyyntöjä milloin mistäkin asiasta, työtoverit tai sukulaiset joutuivat vaikeuksiin. 

Stalinin Neuvostoliitosta ei kieltämättä ollut pääsyä ulkomaille, mutta siellä saattoi selvitä jos lähti oman maan syrjäseuduille. Jälkiä ei seurattu ilman erityisen painavia syitä, koska salaisella poliisilla riitti suurimmissa kaupungeissa pidätettäviä yllin kyllin.

Ei vain lähdetty, vaikka tulevan saattoi aavistaa. Ei vain tultu ryhtyneeksi. Mieluummin keitettiin samovaarissa iltateetä, kunnes jonain yönä ovelle koputettiin.

tiistai 8. elokuuta 2023

Yksinkertainen ratkaisu rekrytoinnin ongelmiin

Tunnen nuorenmiehen, joka on innostunut uudesta työpaikastaan. Hän vastaa parinsa kanssa erään firman työpaikkaruokailusta, jonka järjestämiseen hän on saanut hieman erilaiset ohjeet. Kokkeja ei suinkaan kehoteta säästämään kustannuksissa, vaan tärkeää on ainoastaan se, että ruoka on hyvää; maksaa mitä maksaa.

Kuvittelen mielessäni tuota firmaa, jonka jokaisella työntekijällä on ainakin kerran päivässä mielihyvän kokemus. Hyvä ruoka on vaikuttavampi asia kuin kympin lisä palkkaan. Ehkäpä ei tarvita erikseen järjestettäviä virkistyspäiviä, kun voi virkistäytyä joka päivä.

Olisiko tässä yksinkertainen, vanhanaikainen vastaus rekrytoinnin ongelmiin ja siihen, että työntekijöitä on vaikea saada pysymään?