Jos johonkin kammottavaan tapaukseen reagoidaan yleisellä
tasolla, niitä tapauksia olisi oltava enemmän kuin yksi. Ensimmäisestä kerrasta
ei välttämättä kannata liikahtaa sentin vertaa.
Esimerkkini on yksityisestä elämästäni.
Parisenkymmentä vuotta sitten syrjäisellä kesämökillämme oli
käynyt joskus kevättalvesta ulkopuolinen vierailija. Mitään rikkomatta hän oli
irrottanut ovilasin karmeistaan ja kävellyt sisään. Jotain hän oli etsinyt,
koska yhden komeron sisältö oli tyhjennetty lattialle. Mitään varastettavaa ei
tosin ollutkaan, sillä kukapa ottaisi mukaansa vanhan kahvinkeittimen tai
tavallisia lusikoita, veitsiä ja haarukoita?
Irrotettua lasia kuluun ottamatta kaikki oli suunnilleen
kunnossa.
Päättelin, että tämä oli niitä yksittäistapauksia. Kiinnitin
lasin paikoilleen, mutta en miettinyt lukkojen vaihtamista enkä
murtohälyttimien asentamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti