Prahan kentällä oli hieman joutoaikaa. Huomasin kyltin
"Prayer Room", ja niin päätin kurkistaa sisään ja tarkistaa,
millainen huone on lentoaseman rukoushuone, joka ei kyltin perusteella liity
mihinkään uskontoon.
Oven takana oli valkoiseksi maalattu suurehko huone, jossa
oli ikkuna ja kolme valkeaa, tyhjää seinää.
Lattialla ei ollut mattoa, mutta tuoleja oli seitsemän. Ne toivat
mieleen hammaslääkärin odotushuoneen kalustuksen. Tosin odotushuoneissa on sentään lehtiä
luettavina, täällä ei ollut mitään.
En voi sanoa, että hartauden tunteet olisivat täyttäneet
mielen, tai toisaalta: eipä tuossa valkeuden ankeudessa ehkä voikaan tehdä
muuta kuin rukoilla.
3 kommenttia:
Uskonnonopetuksessa käytäntö on kielletty, toisin kuin kaikissa muissa oppiaineissa. Kemian tunnilla ei pelkästään lueta kirjaa, vaan myös sekoitellaan myrkkyjä koeputkessa. Liikuntatunnilla käytäntö on jopa pääasia: vähäinen teoria opetetaan käytännön ohessa. Uskonnontunnilla sitä vastoin ei saisi rukoilla, laulaa virsiä, käydä jumalanpalveluksessa. Miksei?
Uskontoa pitäisi opettaa jonakin muuna kuin uskontona: milloin historiana, milloin yhteiskuntaoppina, milloin filosofiana, milloin psykologiana, milloin elämänkatsomustietona. Ajatellaan, ettei uskonnolla ole omaa substanssia, että uskonto voidaan palauttaa muihin aineisiin. Samalla logiikalla biologia voidaan palauttaa kemiaan ja kemia fysiikkaan. Pitäisikö siis kemia ja biologia lakkauttaa ja opettaa pelkästään fysiikkaa?
Samalla tavoin olen ajatellut, vaikka uskonnonopetusta koskeva ajatukseni jäikin tuossa nopean viittauksen varaan.
Uskonnonopetus voitaisiin muuttaa lukioissa käytettävään uskontotieteen opetukseen. Siinä käydään läpi perusasioita kaikista isoista uskonnoista. Tosin jos nämä isojen perusasiat käytäisiin läpi jo alaluokilla, jäisi ylemmillä luokilla aikaa ja tilaa myös pienempien uskontojen perusasioiden läpikäynnille. Isompien perusteet hallussa voitaisiin taas syventää isompien "oppimäärää". Minusta olisi nimittäin hyvä opettaa ei vain yhtä uskontoa, vaan niitä muita myös. Voisi käydä vaikka eri uskontokuntiin kuuluvia vierailijoita kertomassa omista uskonnoistaan.
Omasta kouluajastani muistan, että uskonto oli yksi tylsimmistä oppiaineista, pitkälti siksi, miten sitä opetettiin (ei niinkään sisällön takia). Lukiossa (Pirkkalan) vasta alkoi kunnolla kiinnostaa, kun opettaja oli hyvä ja oppiaine vaihtui nimelle "uskontotiede", eli se julistava ote jäi pois. Mutta kaikki opetustavathan eivät sovi kaikille. Minulle sopi lukion opettajan tyyli ja lukion uskontotieteen opetussisältö, jollekin toiselle nämä eivät varmasti käy.
Lähetä kommentti