Vähän rajaa sille syyttelylle!

Helmikuun Aamulehti-kolumnini liittyi syksyllä kirjoittamaani kolumniini, jossa käsittelin usein kuultua hokemaa, jonka mukaan uskonnon takia on surmattu enemmän ihmisiä kuin minkään muun syyn takia. Historiatutkimuksesta helposti saatavien lukujen perusteella osoitin, että väite on puuta heinää.

Tällä kertaa tartuin toiseen yhtä yleiseen ajattelutapaan. Usein joku katsoo syyttävästi jopa tavallisiin luterilaisiin, kun jossain Bagdadissa räjähtää pommeja, että katsos nyt, tuollaista uskonnot aiheuttavat.

Mutta kun minä en ole harmaana, rauhallisena luterilaisena vastuussa uskontohuligaaneista, niin kuin en ole jalkapalloihmisenä vastuussa futishuligaaneista. Syyllisyydellä pitää olla rajat.

Kirjoitukseni lopussa otan esiin sen, että kyllä minäkin voin jostain tuntea syyllisyyttä.

Kolumnini Aamulehden sivulla.