torstai 21. joulukuuta 2023

Turisti seurasi tulivuoren purkausta hymyssä suin

Uutiskuvissa haastateltu turisti hymyili tyytyväisyyttään, kun kertoi islantilaisen tulivuoren purkauksesta. Televisiosta katsellen näky oli kieltämättä komea. Olen varma, että minäkin olisin lumoutuneena kiivennyt näköalapaikalle ja ihastellut maan sisuksista purkautuvan tulen kauneutta.

Haittoja ajatellessa olisin puolustautunut sillä, että kukaan ei ole kuollut eikä edes loukkaantunut. Samalla olisin työntänyt taka-alalle tiedon siitä, että moni on joutunut evakuoiduksi ilman tietoa siitä, milloin voi palata kotiin.  Lisäksi islantilaisilla on pelko ja huoli.

Törpöimmät kadottavat onnettomuuspaikalla kaiken häveliäisyytensä. Uhreja kuvataan ja ikkunasta kurkistellaan, jotta saataisiin aineistoa omalle kauhistumiselle ja meheville jutuille.

Epäilen, ettei kukaan ole täysin vapaa tästä uteliaisuudesta. Syrjäisen silmä huvittuu onnettomuuksista. Dostojevski on miettinyt asiaa paljon. Tämän voi päätellä siitä, että hän on kirjoittanut ilmiöstä ainakin kahdessa kirjassaan.

Riivaajat: "Meikäläiset tarkastelivat ahnaan uteliaina kuollutta. Lähimmäisemme onnettomuudessa on aina jotain, joka huvittaa syrjäisen silmää - olkoonpa kysymys kenestä meistä tahansa."

Keskenkasvuinen: "- - en ollenkaan tuntenut sitä pienoista mielihyvää, jota jokainen ihmisolento aina tuntee onnettomuuden kohdatessa jotakuta hänen lähimmäistään, silloin kun joku vaikkapa vain taittaa jalkansa tai tahraa kunniansa tai suorastaan menettää jonkun rakkaimmistaan tms."

3 kommenttia:

Olavi Koskela kirjoitti...

Katsopa Köykkä tarkemmin niitä kuvia. Onko sinusta ihan totta kysymyksessä oikea tuliVUORI? Halkeama maan kuoressa olisi kyllä huomattavan paljon lähempänä todellisuutta. Ei siihen toimittelijoiden kontrolloimattomaan sanamagiaan ole mitään syytä harhautua.

Anonyymi kirjoitti...

Dostojevski taisi vähän yleistää. Sieltä taitaa löytyä myös lause jokaiseen muuhunkin asiaan kuin meidän suuresta kirjasta.

Arto Köykkä kirjoitti...

Dostojevskin romaaneista ei pidä poimia irtolauseita niin, että niiden lausujaksi merkittäisiin Dostojevski. Juuri tämä on hänen ymmärtämisessään tärkeää, ja juuri tähän häntä vähemmän lukeneet sortuvat. Niinpä minä ainoastaan totean, että hän on ajatellut asiaa. Sitten todisteena miettimisestä otan kaksi sitaattia. Niistä ei voi kuitenkaan sanoa, mitä mieltä Dostojevski itse on. Ehkä hän oli kirjaamiensa lauseiden kanssa samaa mieltä, ehkä ei.