sunnuntai 10. joulukuuta 2023

Uskomisen lisäpöytäkirjat

Olen kiusaantunut niistä uskon ihmisistä, joille ei riitä tavallisen ihmisen tavallinen usko. Ikään kuin laaditaan lisäpöytäkirjoja, jotka olisi omaksuttava sen jälkeen, kun on kerran kallistunut uskomisen suuntaan. Omasta puolestani olen pitänyt uskontunnustusta hyvänä mittarina. Se on paras tarjolla oleva kooste kristinuskon ydinasioista. Jos jotain asiaa ei siellä mainita, siihen voi jättää uskomatta ja olla hyvällä omallatunnolla kristitty. Olen aivan varma siitä, että ainakin uskontunnustuksen uskon täytyy riittää. Sekin on jo melkoinen annos. Tämän perusajatuksen pohjalta kristityn ihmisen ei tarvitse uskoa:
- Saatanaksi nimettyyn persoonalliseen pahaan.
- riivaajiin ja muihin henkiolentoihin
- aivan kummallisiin ihmetekoihin
- ihmeparantumisiin
- enkeleihin
- tietynlaiseen seksuaalimoraaliin
- kansallisuusaatteeseen, ei edes silloin kuin sitä kutsutaan isänmaallisuudeksi
- Israelin valtioon
- johonkin poliittiseen suuntaukseen tai jonkin toisen suuntauksen torjumiseen
- tietynlaiseen teoriaan maailmankaikkeuden synnystä
- aivan kaikkien raamatuntapahtumien historiallisuuteen
- Raamatun erehtymättömyyteen (toisaalta minua väsyttää myös sellainen nykymuoti, joka ei näe Raamatussa mitään muuta kuin inhimillistä erehtyväisyyttä; ei se niinkään mene)
- tietynlaiseen elämäntapaan 

En kiellä ketään uskomasta edellä olevaan listaan. Sanon vain sen, ettei sen avulla ketään saa sulkea kristillisen uskon ulkopuolelle. Mukana voi olla niukemmallakin asialistalla.

2 kommenttia:

Olavi Koskela kirjoitti...

Hyvä lista, joskin sieltä täältä hiukan odottamaton. Esimerkiksi tuo 'Israelin valtio'. Sehän lienee kiistämättä olemassa, uskosta riippumatta. Tai 'tietynlainen teoria maailmankaikkeuden synnystä'. Ei ainakaan tieteellisten teorioiden tarvitse olla - eivätkä ne saisi täysjauhoiselle ollakaan mitään uskonkappaleita. Mutta, listasta poiketen haluan uskoa enkeleihin. Olen nimittäin nähnyt sellaisen, kerran kaupungin vilinässä. Kaunis, valkoisiin puettu, kysyvin katsein. Tyrmistyneenä enkä ihan vähän pelästyneenä kävelin ohitse - ja kun muutaman askeleen jälkeen, vedettyäni henkeä käännyin takaisin, hän oli kadonnut.

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten lohduttava kirjoitus.
Pidän Raamattua pyhänä kirjana, joka johdattaa meitä. Se on kuitenkin tietyssä ajassa ja historiassa ihmisen kirjoittama.
Tulen surulliseksi,kun ihmiset lyövät toista ihmista "Raamatulla päähän". Niin on tapahtunut ennen ja tapahtuu edelleen.Olemme Luojan luomia kaikki.
Meissä asuu sekä pahuus että hyvyys. Kristinuskon nimissä toimitaan itsekkäästi,ahneesti ja tehdään omia sääntöjä.