Eilisellä automatkalla kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa kulttuurikriitikoksi mainittu Herman Raivio oli päässyt ääneen. Ohjelman esittelyn mukaan hänen ajattelussaan heijastuvat mannermainen filosofia ja yhteiskuntatieteet.
Noin puolet haastattelusta oli tyhjänpäiväistä sanojen taivuttelua. Toisesta puolesta en ymmärtänyt mitään. Siinä välissä oli tyhjä vyöhyke.
Mieleeni tuli suosikkifilosofini Ludwig Wittgensteinin ajatus, että se mikä voidaan ylipäänsä sanoa, se voidaan sanoa selvästi.
Ainakin arki-ilmiöihin pätee, että ymmärrettävä ilmaisu todistaa sanojansa ymmärryksestä. Sekava ja käsittämätön mongerrus pitäisi jättää sanomatta siihen saakka, kun itse on päässyt asiasta perille.
Filosofianhistorian suuruudetkaan eivät aina vakuuta ymmärrykselläkään.
Sören Kierkegaard kirjoitti: "Ihminen on henki. Mutta mikä on henki? Henki on itseys. Mutta mikä on itseys? Itseys on suhde, joka suhteutuu itseensä, tai se suhteen ominaisuus, että suhde suhteutuu itseensä; itseys ei ole suhde, vaan se, että suhde suhteutuu itseensä."
Ymmärtääkö joku? Ymmärtääkö kukaan?
4 kommenttia:
Kyllä Kierkegaard varmaan ymmärsi.
Kierkegaardin Pelko ja vavistus on vaikuttavin teologinen kirja, jonka koskaan olen lukenut. Mutta luin sen nuorena enkä ole sen jälkeen lukenut. Ajattelin kyllä joskus vielä lukea sen ja katsoa, vaikuttaako se yhä.
Ehkäpä sen voisi tarkistaa. Minun silmiini on osunut pelkkää hohhoijaata,
Tuo edellinen hohhoijaata kokenut on siinä minäitte.
Lähetä kommentti