Muistikuvat ja todellisuus

Kävin kesällä Jämsänkoskella kuvatakseni erään maiseman. Perillä selvisi, että tuo maisema oli olemassa vain omassa mielikuvituksessani. Se oli syntynyt, kun kaksi toisiinsa sovittamatonta maisemaa olivat yhdistyneet päässäni ja luoneet mielikuvan, jolla ei ollut vastinetta todellisuudessa.

Edelleen muistan sen, kuinka vuonna 1968 Tšekkoslovakian miehityksen päivänä omenapuut olivat kukassa. Olen siitä aivan varma. Muistikuvani ainoa ongelma on todellisuus, sillä Varsovan liiton panssarit tulivat Prahaan 21. elokuuta.

Kuinka monia muita varmaksi luulemiani asioita muistan väärin?

Ihmisenä elämisen paradoksi

Nuorimies katsoi niin tuttavallisesti, että uskalsin istua Hämeenkadun kahvilassa hänen pöytäänsä. Tunsimme kyllä.

Juttu alkoi kulkea. Hän kertoi, missä oli kulkenut lukiota seuranneet vuodet. Hän oli käynyt kaukana, mutta vihdoin hän oli tullut takaisin Tampereelle.

"Ei sille voi mitään. Minun elämäni nainen on nyt täällä."

Hän kertoi yhteisen elämän suunnitelmista, mutta myös sairastelevista vanhemmistaan ja moottoripyöräharrastuksesta.

Juttu kääntyi takaisin hänen elämänsä naiseen.

"Olen miettinyt sitä kummallista paradoksia", hän sanoi. "Ensin sitä yrittää tehdä siihen vaikutuksen saadakseen naisen omakseen. Mutta tosi kynnys on vasta edessä. Se on siinä, kun joutuu paljastamaan, kuinka huonosti vastaa antamaansa ensivaikutelmaa. Että kuinka paska sitä on. Ja sitten joutuu vain toivomaan, että se hyväksyisi minut sellaisena kuin olen."

Sunnuntaiksi tilattuja rukouksia

Nykyään on mahdollista lähettää netin kautta rukouksia, joita sitten luetaan seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa. Joskus ihminen on tosiaan sellaisessa hädässä, että kaikkiin oljenkorsiin on turvauduttava.

Useimmat rukoukset ovat hyvin ymmärrettäviä. Moni haluaa, että rukoiltaisiin esimerkiksi oman tai jonkun läheisen terveyden puolesta.

Joku pyytää apua mielenterveytensä ongelmiin. Valitettavasti tämä yksi pyyntö sitten selittääkin muut pyynnöt, joita esitetään samassa mailissa.

Sitten on niiden rukousten ryhmä, jota oli tarjottu tälle pyhälle Pirkkalan seurakuntaan enemmänkin.

"Että luterilaiset seurakunnat ja yhteisöt luopuisivat epäraamatullisesta lapsikasteesta sekä virkakäytännöistä- ja nimikkeistä.. aamen. Koirani sotkee takapuolellaan matot, kun hän kokee, että on ollut liian kauan yksin.. Herra Jeesus Kristus, voisitko laittaa hänet lopettamaan tuon toiminnan.. aamen. Tarttis Herra Jeesus Kristus semmosen 200-300 miljoonaa euroa, huvikseen. Vois kait sitä jollakin työtäkin Herra tehä, vaikkapa sinulle, jos sen niin haluat, niin Herra pyydetäänpä sitten vaikkapa ½ biljoonaa euroa niin kuin ovat myös EU:n, Venäjän ja Norjan valuuttavarannot.. Kiitos sinulle, näistä Herra! Aamen."

Ensin ajattelin, että vitsiähän tuo on, mutta lopulta en olekaan aivan varma. Rukoilematta nuo joka tapauksessa tänään jäivät. Pitää tälläkin alalla olla tiettyjä laatukriteerejä.

Emme ota kirkkorukouksissamme kantaa myöskään ihmisten perinnönjakokysymyksiin. Sellaisiakin avunpyyntöjä on välillä tullut.

Taivaassa on kysyntää huumorintajulle.

Kivirojot ja vaaranpahkat

Silloin tällöin muistini pulpahduttaa esiin erään pudasjärveläisen kansannaisen, jonka sain oppia tuntemaan. Hän oli viisas ihminen.

Hän kertoi miettineensä eteläsuomalaisia turisteja, jotka olivat tulleet kiipeämään tunturin kylkiä ylös ja alas. Hänen mielestään se oli turhanaikaista toimintaa.

"Koluavat noita kivirojoja ja vaaranpahkoja", hän sanoi. "Meille kun ne ovat aina olleet pelkkänä vastuksena."

Kannatti odottaa yli yhdeksänkymmentä vuotta

Kesti odotella yli yhdeksänkymmentä vuotta. Vasta nyt rippikouluikäiset nuoret eivät enää tiedä, ovatko heidän esivanhempansa ampuneet toisiaan punaisten vai valkoisten puolella.

Tätä kannatti odottaa.

Terveisiä vain sille muistaakseni Ruovedellä syntyneelle miehelle, joka varmuuden vuoksi osti oman hautapaikkansa rinnalta kaksi muuta. Hän ei halunnut missään tapauksessa vartoilla ylösnousemusta väärälle puolelle kuuluneen vieruskaverin seurassa.

Muuan linja-auto vankilan edustalla

Tällä kertaa vaihdan ilmaisulajia. En saanut kuvaan aivan toivomaani sommittelua, mutta asia kyllä selviää.

Tällainen bussi on seissyt usein Jokelan vankilan edustalla. Itse laitos näkyy takana.

Wittgenstein, Beckenbauer ja Malmivaara

Ulkonäkö vaikuttaa ihmisen menestykseen. Myös ihmisen nimessä voi olla outoa magiaa.

Kun filosofinen puheenvuoro aloitetaan sanoilla "1900-luvun merkittävin ajattelija" ja perään sanotaan nimi Ludwig Wittgenstein, heikommalla itsetunnolla varustettu ihminen värkkää jo asentoa.

Dostojevskin suuruutta tukee se, että hänen nimensä ei ole jotain kaalikeiton mukana nielaistavaa, kuten toisen venäläisen kirjailijan Buninin nimi. Myös Kafka sopii kirjailijalle, vaikka on lyhyt sana.

Ehkä vaikuttavimpia ovat saksalaiset jalkapalloilijat. Franz Beckenbauer, Karl-Heinz Rummenigge ja Bastian Schweinsteiger ovat ylivoimaisia vastustajia ainakin, jos vastaan asettuu Korean maajoukkue, jossa melkein kaikki ovat Kimejä, jonkinlaisia anteeksipyynnön ruumiillistumia. Maradona, Batistuta ja Rivaldo tarjoavat saksalaisille vastusta.

Musiikin puolella Neil Young on hämmästyttävän menestynyt, vaikka hänen nimeään lausuessa joutuu kysymään itseltään, onko kieli mennyt jossain ruokatorven suunnalla solmuun. Parempi taiteilijanimi olisi Robert Zimmerman.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on viisas mies, mutta hän joutuu kärsimään mitättömästä nimestään. Onneksi hän on edes Kari, ei sentään Kai. Pienellä viilauksella saisi paljon aikaan. Karri Märkkinen kuulostaisi joltain. Vanhan pappissuvun nimi Malmivaara tekisi vaikutuksen tusina-Mäkisen sijasta. Parasta olisi, jos hän voisi käyttää isompien kirkkojen tyyliin taiteilijanimeä. Lehdistö syöksyisi miehen huokauksesta paikalle, jos Mäkinen esiteltäisiin oman nimensä sijasta Turun ja koko Suomen arkkipiispa Martti Luther XIV:ksi.