torstai 10. toukokuuta 2012

Tokkopa sentään varastamista


Kun joku suomalainen on kiertänyt netin estojärjestelmiä ja katsonut meiltä evättyjä Kansainvälisen jääkiekkoliiton Youtube-kanavan kisalähetyksiä, kyseessä on MTV:n edustajan mukaan varkaus.

Tuskinpa sentään. Varkautta se ei ole ainakaan laillisuuden näkökulmasta ja tuskinpa myöskään moraalin.

Varastaminen ei ole ikinä ollut aivan yksiselitteinen ilmiö. Käskyt sisältävässä Vanhassa testamentissa sanottiin esimerkiksi näin: "Kun tulet jonkun viinitarhaan, voit syödä rypäleitä mielin määrin kunnes olet kylläinen, mutta astiaan et saa niitä kerätä."

Informaation muututtua sähköiseksi ja samalla helposti muokattavaksi koko varastamisen käsite on hämärtynyt. Lait horjuvat, koska lainlaatijat eivät täysin ymmärrä, mitä on tapahtunut ja mitä on tapahtumassa. Moraalikäsitykset ovat ehtineet ajan hermolle vielä hitaammin.

On vaikeaa perustella, miksi yleiseen jakeluun laitettua ohjelmaa joku toinen saisi katsoa ja joku toinen ei; aivan kuin jotain maantietä kulkeminen kiellettäisiin mielivaltaisesti puolalaisilta, espanjalaisilta ja porvoolaisilta.

Ainakin on varmaa, että tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ole varastettu köyhältä.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Joku nyt kuolee joskus jossain

Iltapäivälehtiin on viime aikoina syntynyt uusi juttutyyppi. Siinä kerrotaan joko siitä, että joku on kuollut jossain, tai siitä, että joku on löytänyt jostain ruumiin.

Erityisinä paikkoina mainitaan esimerkiksi ikämiesjääkiekkopeli, juoksutapahtuma, näytelmän harjoitukset, huoltoaseman vessa tai metsä.

On luonnollista, että ruumiin satunnainen löytäjä järkyttyy nähdessään kuolleen. Hän ei ole osannut varautua siihen, ja muutenkin toisen ihmisen kuolema saa miettimään perimmäisiä kysymyksiä. Joku ruumiin löytäjä ei ole koskaan aiemmin nähnyt kuollutta ihmistä.

Siitä huolimatta ei ole mitenkään kummallista, että joku kuolee kesken jääkiekkopeliä tai juoksutapahtumaa tai vetää viimeiset henkäyksensä huoltoaseman vessassa. Ne ovat paikkoja ja tilanteita siinä missä jotkin muutkin.

Vuosittain väestöstä poistuu noin yksi prosentti. Tämä tarkoittaa sitä, että joka viikko kuolee yli tuhat suomalaista, eikä kaikkia kuljeteta sairaalaan.

Jokainen ihminen saa varautua siihen, että ensimmäisenä löytää ruumiin tai että suuren massatapahtuman keskellä joku kuolee. Ei siinä sen ihmeellisempää ole. Ei se ole kelvollinen otsikoiden aihe, eikä sen pitäisi aiheuttaa psykiatrista häiriötilaa.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Vähän rempallaan on helpompi olla


Ehkä elämä on helpompaa, jos asiat ovat vähän rempallaan. Kun kaikki on tiptop, taso saattaa nousta kohtuuttoman korkeaksi ja pienetkin muotovirheet alkavat häiritä.

Huomasin tämän jokunen vuosi sitten, kun tuttavan tuttu ilmoitti, että heiltä sai hakea ilmaiseksi sähköhellan, koska se ei sopinut "uuden keittiön värisävyihin". Luopumisen syy hieman huvitti ja sai kyselemään ihmisten elintasokilpailua, kun pelkkä värisävy sai hylkäämään ehjän laitteen.

Kahteen mieheen lähdimme hakemaan hellaa, jonka ajattelimme viedä kesämokille. Perille päästyämme tajusimme, että hellastaan luopujat olivat kuin olivatkin oikeassa. Hella riiteli uuden talon uudessa keittiössä kaiken ympärillään olevan kanssa. En minäkään olisi sitä katsellut siinä ympäristössä.

Nostettiin hella vanhan auton perään (uusimman korimallin Opel Kadett vm. 1986). Siinä autossa moni yksityiskohta ritisi ja helisi. Ei se haitannut, koska niin siinä ritisi ja helisi kaikki muukin.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Korjaus eiliseen


Eilispäiväisen tekstini kysymyksenasettelu on väärä (kas vain kukaan ei huomannut tai ei ainakaan sanonut ääneen). Ei J. Nasaretilainen tulisi kaupunkiin sillä tavoin, että hän ilmoittaisi saapuvansa tiettyyn aikaan Keskustorille. Hän menisi sinne, missä ihmiset jo valmiiksi ovat.

Dostojevski on kuvitellut tapahtuman Karamazovin veljesten Suurinkvisiittori-kohtauksessa, jossa Kristus saapuu Sevillan kaupungin torille.

Heti ihmiset tunnistavat hänet. "Sen täytyy olla hän, sen täytyy olla hän", he sanovat ja rientävät hänen luokseen apua saamaan.

Kunnes sotilasjoukko tulee paikalle, pidättää vieraan ja vie hänet pois ilman, että kukaan tekisi mitään hänen puolustamisekseen.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Torilla tavataan


Prahan matkalla kävin klassisen musiikin konsertissa. Ohjelmisto oli helppoa turistitavaraa, Vivaldin Vuodenaikoja ja Mozartia. Minun musiikilliseen sivistymättömyyteni sopi tällainen turistikattaus oikein hyvin. 

Prahassa on 1,2 miljoonaa asukasta, ja heistä viisikymmentä oli tullut paikalle, vaikka sitä konserttia oli mainostettu niin hyvin, että se osui helposti minunkin silmiini. Aitoja prahalaisia oli paikalla vain muutama.

Samaa osallistujakatoa hämmästelee Suomessakin aika usein.

Olen miettinyt, millaisen yleisön J. Nasaretilainen saisi liikkeelle, jos nyt kuolleista heränneenä ilmaantuisi kaupungin keskustorille kertoakseen, mitä hän ajattelee kansakunnan tilasta.

Moni ajattelisi, että katselen sitten telkkarista, jos siellä sattuu olemaan jotain erityisempää.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Minne ne kaikki menivät?

Nokian kukoistuksen päivät, Saabin autotuotanto, Tampere United, tamperelaiset jääkiekkomestaruudet, elektroniikkajätti Grundig, Suomi - Ruotsi -yleisurheilumaaotteluiden yleisö, Englannin autoteollisuus, Dingo...

Olen miettinyt, mihin ne ja monet muut ovat kadonneet. Joku voi syyttää "huonoja aikoja", mutta sittenkin voi kysyä, miksi huonot ajat ovat osuneet joihinkin toisiin pahemmin kuin toisiin.

En pysty todistamaan tätä ajatustani, mutta siitä huolimatta rohkenen sanoa, että monen muun syyn ohella on kysymys intohimosta ja oleellisesta sisällöstä.

Ensin katosi intohimo ja sen mukana hukattiin sisältö. Kadotettiin näkemys olennaisesta sisällöstä ja sen mukana hävitettiin intohimo.