Tuoreiden uutisten mukaan Pirkkala on asukkaidensa näkökulmasta Suomen suosituin kunta. En ihmettele tätä, ja näkökulmani on laaja; onhan sanottu, että kunnanlääkäreillä ja seurakuntapapeilla on kaikkein monipuolisimmat ihmiskontaktit.
Vain kerran olen tavannut pirkkalalaisen, joka on nimenomaisesti tahtonut täältä pois. Tästäkin kohtaamisesta on 23 vuotta. Kaiken lisäksi tiedän tämän aikanaan muuttoa haikailleen asuvan yhä täällä. Silloisiin ankeisiin tunnelmiin varmaan vaikutti meneillään ollut avioeroprosessi.
Lisäksi ovat ne koulunsa lopettaneet nuoret, jotka haluavat kauas ja pois – minne tahansa. Heitä ei oikein voi ottaa lukuun, sillä he haluaisivat lähteä, olisipa heidän kotikuntansa mikä tahansa. Sitä paitsi moni heistä tulee perheellisenä paluumuuttajana takaisin.
Mistä se Pirkkalan erinomaisuus oikein tulee? Yksittäisiä syitä ei paljon ole.
Terveyskeskusta kiitellään. Ulkopuoliset viittaavat Tampereen palveluihin, mutta loppujen lopuksi useimmilla on asiaa Tampereelle melko harvoin, ja kun on, niistä palveluista maksetaan.
Ehkä salaisuus on juuri siinä, että mitään salaisuutta ei ole. Ei ole yritetty tulla kuuluisiksi. On vain tehty yksinkertaisia, tavallisia asioita.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
maanantai 19. tammikuuta 2015
Erilaisuus on aikamme massailmiö
Yleisradio mainostaa uutta Kioski-brändiään: "Mitä jos
näkisit maailman toisin kuin muut?"
Laajaa valtakunnallista näkyvyyttä tavoittelevalta medialta
tämä on tyhmästi sanottu. Jos seuraa sitä, mitä kaikki muutkin seuraavat, ei
tulee nähneeksi maailmaa toisin kuin muut
vaan päinvastoin samalla tavoin kuin
muut.
Uusien, yllättävien näkemysten löytämiseksi on katsottava
sitä, mikä ei ole suosittua ja mitä muut eivät ole havainneet.
Toisaalta se paljon mainostettu ja ylistetty erilaisuus ei ole
sen parempaa kuin samanlaisuuskaan. Erilaisuuden kiittäminen on aikamme suuri
massailmiö.
Elämässä tarvitaan myös yhteisiä puheenaiheita. Siksi on
kohtuullisesti oltava perillä myös pinnallisuuksista, koska niistä
kahvipöytäkeskustelut tapaavat koostua. Persoonallinen musiikkimaku on jostain
näkökulmasta kunnioitettava asia, mutta siitä ei ole apua, kun tarvittaisiin
yhteislaulua.
Ainakaan minä en halua kaikissa asioissa erottua ollenkaan
isosta massasta. Pidän omintakeisten ajatusten kehittelemisestä, mutten niin
omintakeisten, että ne eivät herätä muissa ihmisissä mitään vastakaikua.
Ja jos jotain autoa mainostetaan sanomalla, että sen
hankkimalla erottuu joukosta, mainos ei vetoa minuun. Automaailmassa
suosikkini on harmaa tojotagolffi.
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Kaunis tarina
Näinä päivinä olen ajatellut muuatta avioparia, jonka vihin avioliittoon hieman yli 30 vuotta sitten. Viime lauantaina sain olla paikalla, kun he juhlivat yhteistä taivaltaan miehen viisikymppisten ohella. Sain tutustua myös heidän mukavan oloisiin lapsiinsa, jotka jostain syystä olivat minulle kuin vanhoja tuttuja, vaikka emme ole ennen tavanneet.
Olen tuntenut tämän parin koko siltä matkalta, jonka he ovat yhdessä kulkeneet ennen alttarille tulemistaan. Käsittääkseni he ovat urallani varhaisin tätä lajia.
Mieleen on jäänyt punainen Mini, joka oli jalkapallokentän laidalla ja jossa he istuivat kahdestaan. Minikin on kuulemma edelleen olemassa.
Nuoret menivät naimisiin 19-vuotiaina. En tiedä, mitä kaikkea heistä puhuttiin, mutta arvelen monen olleen sitä mieltä, että noin varhain ei pitäisi avioitua ja että paremmin olisi asioita harkittava. Tuollaisia ihmisten puheet yleensä ovat.
Kuluneen kolmenkymmenen avioliittovuoden aikana en ole tavannut paria kertaakaan. Joudun siis arvelemaan, mikä on pitänyt heitä yhdessä.
Uskon, että kyseessä on vain jokin arkinen elämisen taito. On ajatus siitä, että yhteisen hyvän takia kannattaa ponnistella. Murheet ja vaivat voi jakaa sen sijaan, että kiisteltäisiin kummalle ne kulloinkin kuuluvat. Tuskin siinä sen kummempia parisuhdetaitoja on ollut. – Ynnä siunausta vähän.
Olen tuntenut tämän parin koko siltä matkalta, jonka he ovat yhdessä kulkeneet ennen alttarille tulemistaan. Käsittääkseni he ovat urallani varhaisin tätä lajia.
Mieleen on jäänyt punainen Mini, joka oli jalkapallokentän laidalla ja jossa he istuivat kahdestaan. Minikin on kuulemma edelleen olemassa.
Nuoret menivät naimisiin 19-vuotiaina. En tiedä, mitä kaikkea heistä puhuttiin, mutta arvelen monen olleen sitä mieltä, että noin varhain ei pitäisi avioitua ja että paremmin olisi asioita harkittava. Tuollaisia ihmisten puheet yleensä ovat.
Kuluneen kolmenkymmenen avioliittovuoden aikana en ole tavannut paria kertaakaan. Joudun siis arvelemaan, mikä on pitänyt heitä yhdessä.
Uskon, että kyseessä on vain jokin arkinen elämisen taito. On ajatus siitä, että yhteisen hyvän takia kannattaa ponnistella. Murheet ja vaivat voi jakaa sen sijaan, että kiisteltäisiin kummalle ne kulloinkin kuuluvat. Tuskin siinä sen kummempia parisuhdetaitoja on ollut. – Ynnä siunausta vähän.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Pilapiirrokset ovat sananvapauden kannalta sivuasia
Mihin ihmeeseen Muhammedista tehtyjä kuvia tarvitaan?
Järkyttävät tapahtumat terävöittävät katseet yhteen
pisteeseen. Nähdään se yksi piste ja yksi totuus, muttei mitään sen ympärillä.
Ehkä Ranskan suurmielenosoituksen jälkeen voitaisiin katsoa
sananvapautta laajemmin kuin vain sikäläisten pilapiirtäjien näkökulmasta. Voisi kysyä
vaikkapa sitä, tarvitaanko Muhammedista tehtyjä piirroksia johonkin oleelliseen; nehän ne
näyttävät islamilaisia ääriryhmiä niin suuresti ärsyttävän. Onko piirtämisen
vapaus toissijaista kirjoittamisen ja puhumisen vapauden rinnalla?
Virkamiehen ja työntekijän on monesti suljettava suunsa
Joka tapauksessa suomalaisten sananvapauden ongelmat ovat
muualla kuin ranskalaisissa pilapiirroksissa.
Joulukuussa eduskunnan oikeusasiamies huomautti tamperelaista
rehtoria siitä, että tämä puolestaan oli antanut kirjallisen muistutuksen
opettajalle, joka oli kirjoittanut sanomalehteen koulun mielenterveystyöstä.
Tässä tapauksessa tuli tällainen tuomio, mutta suomalaiset virkamiehet
tietävät, että mitä pienempi on yhteisö, sitä ahtaammat ovat sananvapauden
rajat. Jotta voi tehdä työtään, on suljettava suunsa monista asioista. On monia
juttuja, jotka voittaa raastuvassa mutta
häviää kaikkialla muualla.
Työnantajansa vääryyksistä joutuu moni olemaan hiljaa
työpaikkansa menettämisen uhalla. Mielessäni on vaikkapa se mansikoita myynyt
nuori tyttö, jota kiellettiin paljastamasta asiakkaille, että mansikat olivat
mätiä.
Sponsoreiden ja mainostajien maailmassa ei ole sananvapautta
Eikä yksikään tiedotusväline ole vapaa merkittävien mainostajiensa suopeudesta.
"Urheilua ja politiikkaa ei saa sekoittaa." Tämän
voisi sanoa toisinkin: "Urheilijat unohtakoot sananvapautensa, jotta
sponsorit ja kisojen järjestäjät eivät pelästy." Sananvapautta urheilija voi
testata vaikkapa niin, että tulee TV-haastatteluun peitettyään liiton määräämät
tuotemerkit logolla, jossa lukee "Je suis Charlie."
Viime päivinä on keskusteltu myös Arto Bryggaren
sananvapaudesta. Hän oli luultavasti täysin oikeassa sanoessaan, ettei Noora
Toivosta tule ikinä olympiajuoksijaa. Hänellä oli myös sananvapauden pohjalta
oikeus sanoa tämä ääneen. Kenties olisi ollut viisainta pysyä kuitenkin hiljaa,
sillä myös hienotunteisuus asettaa vapauksille rajoja.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Auto ja talo
Olen
ollut aina ja ehdottomasti sitä mieltä,
että omaisuuden määrä ei anna käyttökelpoista viitettä ihmisen onnistumisten tasosta. Vauraudesta
tai sen puutteesta ei pidä päätellä,
kuinka hyvää matkaseuraa toinen
ihminen on.
Olen nähnyt, kuinka elämän elokuvamaiset
kehykset ovat kätkeneet sisäänsä sekä väkivaltaa että sisäistä tyhjyyttä. Ulkoisesti niukoissa
oloissa olen taas voinut havaita huolenpitoa ja syvällistä elämän ymmärrystä. Toisaalta olen
huomannut, että rikkauskaan ei välttämättä pilaa
ihmistä eikä köyhyys
välttämättä tuo viisautta.
Tiivistetysti sanottuna: en ole havainnut
mitään yhteyttä omaisuuden ja
ihailtavan elämän välillä, en negatiivista enkä positiivista.
Aina omat teoriat eivät kuitenkaan toimi.
Näkemyksiäni on järkyttänyt vanhempieni
perhetuttu, noin viidenkymmenen iässä leskeksi
jäänyt nainen. Hän sanoi, että jos
hän joskus menee uusiin naimisiin, miehellä pitää olla sekä talo että auto. Hänen perustelunsa oli
yksinkertainen: "En minä omaisuudesta
sinänsä välitä. Mutta jos mies ei
ole viidenkymmenen ikään mennessä saanut hankituksi taloa ja autoa itselleen, niin
hän on juoppo tai muuten hulttio."
Vieläkään en tiedä, miten voisin väittää häntä vastaan.
maanantai 5. tammikuuta 2015
Ylenpalttista hienotunteisuutta
Muuan tuttuni, nuori perheenäiti, on saanut yleisöluistelussa kiekon keskelle otsaansa.
Nyt hän näyttää sarjakuvahahmolta. Mustelman tekoaineet ovat valuneet silmien
alle, ja siellä on enemmän väriä kuin meikeillä saa ikinä aikaan.
Omat muistot heräävät tällaisista tapauksista. Joitakin
vuosia sitten minulla oli silmä mustana lyhyen ajan kuluessa kolme kertaa,
joten havaintomateriaalia kertyi.
Oli suorastaan huvittavaa huomata, kuinka kohteliaita ja
hienotunteisia kanssaihmiset olivat. Jalkaa ontuessa kukaan ei empinyt kysyä,
mistä vamma oli tullut, mutta mustan silmän saanutta ympäröi outo
vaiteliaisuus. Monet olivat niin kuin eivät olisi mitään huomanneetkaan.
Selitykseni eivät olleet kovin onnistuneita.
Kulmapotkutilanteessa minuun sattunut kyynärpää oli vielä uskottavan rajoissa,
mutta silmän osuminen auto etuoven yläkulmaan ei enää vakuuttunut ketään.
Vain harvoille edes yritin kertoa sitä tarinaa, että olisin
pimeässä juossut lentopalloverkkoa päin ja loukannut itseni siinä. En muista,
mitä koetin sen sijasta selittää.
tiistai 30. joulukuuta 2014
Tätäkin tapahtui vuonna 2014
Ranskan pressa ajelee öisin skootterilla rakastajatterensa
luo.
Pirkkalalainen 160 henkeä työllistävä rakennusalan yrittäjä
sanoi olevansa tyytyväinen yrityksensä veroprosenttiin: "Haluan kantaa
korteni kekoon myös yhteiskunnallisissa asioissa."
Ruotsissa on virallistettu sukupuolineutraali hen-sana.
Suomessa neutraali hän on aina ollut käytössä.
Suvivirren laulamista on päätetty jatkaa. Tiettävästi kukaan
ei ole sitä laulaessaan tullut uskoon.
Erään suomalaisen filosofin mukaan ihminen ei yksilö vaan
suhtelo.
Bundesliigan mestaruuden ratkaisseessa pelissä Philip Lahm
antoi 134 syöttöä ja kaikki perille.
Joukossa oli myös vaikeita.
Yksi Lohjalla kaivinkoneen katkaisema kaapeli sekoitti
joulukuussa Elisan nettiliikenteen.
Aivan keskellä Helsinkiä saa pöytään tarjoillun kahvin
hintaan 3,20 e. Siinä on hyvä syy antaa tippiäkin.
Loch Nessin muinaishirviö ja Olof Palmen murhaaja ovat
edelleen vapaina, mutta ruotsalaiset kuulemma saivat sukellusveneestä jäljen.
Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen valittiin liuta
kiinnostavia nimiä: Frédéric Gotte, Thomas Lam, Lum Rexhepi, Daniel
O’Shaughnessy, Loorents Hertsi, Robin Lod, Nnaemeka Anyamele, Armend Kabashi,
Jesper Brechtel, Matej Hradecky, Glen Kamara, Simon Skrabb ja Youness
Rahimi.
Pirkkalassa
tupakoitsija käveli varta vasten 15 metriä ja pudotti tumppinsa juuri
sinne, minne se kuuluukin pudottaa.
Arto Nyberg haastatteli maailman yhdeksänneksi
vaikutusvaltaisinta ihmistä (Time). En muista, kuka hän oli.
Yleisurheilun MM-kisoissa ei vieläkään otettu käyttöön
Pentti Saarikosken ehdotusta, että juoksulajeissa saavutettuun aikaan
lisättäisiin harjoitteluun käytetty aika.
Vuoden lopussa Sunnuy Car Centerin valopylväs jököttää
Hämeenlinnassa yhä paikallaan, vaikka on epäselvää, kuka maksaa sen sähköt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
