maanantai 11. elokuuta 2025

Yksikin hyvä lapsuusmuisto voi riittää

Vihkimistäni pareista olen muistellut muuatta nuorta naista, joka kävellessään jalkakäytävällä liukastui ja lensi niskoilleen. Yhtäkkiä kaikki oli toisin, ja läheltä piti, ettei mennyt koko elämä aivan toiseen asentoon. Ihan niin pahasti ei käynyt, mutta tapaus on pysäyttänyt. 

Ehkä juuri tämä elämäntarina on saanut minut ajattelemaan erityisen lämpimästi niitä ihmisiä, joiden työnä on hiekoittaa talven jalkakäytäviä. Joskus elämänsuunta voi riippua yhdestä ainoasta jyväsestä, joka ratkaisee sen, pysyykö kulkija pystyssä vai suistuuko hoitokierteisiin.

Dostojevski lähestyy samaa teemaa kirjoittaessaan lapsuudesta. Hänen romaanihenkilönsä mukaan joskus jopa yksi lapsuudenmuisto voi pelastaa elämän lukuisista muistoista puhumattakaan.

Suora sitaatti Aljošan lapsille osoitetusta puheesta Karamazovin veljesten loppusivuilta: "Teille puhutaan paljon teidän kasvattamisestanne, ja juuri jokin tällainen ihana, pyhä muisto, lapsesta saakka vaalittu, kenties onkin kaikkein parasta kasvatusta. Jos ihmisille kertyy monia tällaisia muistoja elämänsä varrelta poimittaviksi, niin hän on iäkseen pelastettu. Ja vaikka vain yksikin tuollainen hyvä muisto pysyisi mukanamme sydämeen suljettuna, sekin saattaa joskus koitua meille pelastukseksi."

lauantai 9. elokuuta 2025

Tämä kaikki pitää tuomita

Ilmoitan tuomitsevani seuraavat ilmiöt aakkosjärjestyksessä listaten:
* Gazan pommitukset
* Hamasin ohjusiskut
* Häiriökäyttäytyminen
* Ilmastotoimien lykkääminen
* Kaaharit ja rattijuopot
* Koulutussäästöt
* Kännyköiden kaikenaikainen räplääminen
* Köyhien kyykyttäminen
* Maahanmuuttopolitiikka
* Naisten alistaminen
* Rasismi
* Republikaaninen puolue
* Seksuaalinen väkivalta
* Skuuttien ylinopeudet
* Sotaintoilu
* Suvaitsemattomuus
* Tehoeläintuotanto
* Ukrainan hyökkäyssota
* Valtionvelan kasvattaminen
* Vesimelonin sekoittaminen salaattiin
* Vieraslajit
* Vähemmistöjen sortaminen
Kun olen saanut tässä nämä tuomitsemishommat hoidetuiksi, voin keskittyä niihin ilmiöihin, joita kaikki eivät huomaa tai joista ei ainakaan puhuta koko ajan.

torstai 7. elokuuta 2025

Hiljaiset kirkossakävijät

Uudistin henkilökohtaisen nettisivuni. Merkitsin sinne erityisen sympatiani kohteet, ja tietysti mainitsin ensimmäiseksi nuoret. Heidän ohessaan nostin esiin romanit ja intiaanit.

Vielä on neljäs ryhmä, jota symppaan erityisesti eli hiljaiset kirkossakävijät. Edes kaikki uskonnolliset piirit eivät arvosta heidän hillittyä tyyliään, eikä kunnioitusta tulee niiltä, joille ajanmukaisimmat trendit ovat tärkeitä. 

Minä olen kuitenkin oppinut arvostamaan hiljaista kirkkokansaa. Kerran kuussa tai vaikkapa joka viikko on hyvä uhrata tunti siihen, että istuskelee kirkossa paikoillaan ja käy ehtoollispöydässä. Tämän tunnin kuluessa ei niinkään saa itselleen omaa aikaa, vaan pikemminkin luovuttaa sen pois. Raamatullisella kielikuvalla ilmaisten se aika "ei kuitenkaan tyhjänä palaja". 

Säännöllinen kirkossakäynti on ainakin yhtä hyvä tapa kuin vemputella kuntosalilla, juoksennella pitkin maanteitä tai osallistua vesijumppiaan. Kirkkomatkan voi sitä paitsi tehdä jalkaisin. 

Kirkossa osuu korviin aina jotain kuulemisen arvoista, joka voittaa vähintään TV-uutiset. Hetken on hyvä syventyä jonkun muun ajatuksiin sen sijaan, että vain piehtaroisi oman päänsä liemessä. 

Kirkonpenkistä olen tavannut lukemattomia ajattelevia ihmisiä. Monesti olen saarnaa valmistellessani ajatellut jotakuta uskollista kirkossakävijää ja kirjoittanut sanojani ikään kuin juuri hänelle. Olen ollut vakuuttunut siitä, että ei mene hukkaan, vaan lankeaa hyvään maahan.  Minun silmissäni he ovat sympaattista väkeä.

tiistai 5. elokuuta 2025

Jokainen lapsi sai vastasyntyneenä sylin

Paloittelusurmasta yli kymmenen vuoden tuomion saanut mies esiintyy oikeudessa poikkeuksellisesti valokuvaajille kasvonsa paljastaen. Hänen rikoksensa on niin kaukana ihmisten normaalimaailmasta, että sitä on vaikeaa kommentoida. Olen epävarma siitä, osaisiko edes Dostojevski kirjoittaa siitä. Täytyy lukea uudestaan Muistelmia kuolleesta talosta. Siellä taisi kuitenkin olla jotain samanlaista.

Kaiken tekoon liittyvän spekuloinnin sijasta voi miettiä sitä, että tälläkin lapsella on isä, sillä jokaisella lapsella on. Hänellä on äiti, joka joskus sai vastasyntyneen syliinsä.

Leena Tiilikka on kirjoittanut toisen väkivaltarikollisen elämästä valitsemalla näkökulmaksi lapsuuden. Ilpo Larha oli tuomittu 26-vuotiaana elinkautiseen vankeuteen, mutta hän pakeni Katajanokan vankilasta. Näkyvästi uutisoitu pakomatka päättyi siihen, että Larha ampui itsensä piiritettynä ja yksin jääneenä.

Tiilikka kertoo, että hänen lapsensa tunsivat Larhan. Hän oli koulutoveri ja yhden lapsen rippikoulukaveri. "Ehkä hän oli vähän syrjään vetäytyvä, melko tavallinen, joskus häirikkö, joissain asioissa nero. Rippikoululeirillä imitoi hauskasti ja älykkäästi pastoria."

Tiilikka kysyi tekstissään, kuka painoi Larhan itsetunnon alas.

Entä mitä tapahtui paloittelusurmaajalle sen jälkeen, kun hänen äitinsä sai hänet ensimmäistä kertaa syliin?

sunnuntai 3. elokuuta 2025

Lasten sanakirja

Lauri Malkavaara on kirjoittanut HS:n kuukausiliitteesen jutun siitä, miten esikoululaiset selittävät eri sanoja, kuten yksityisviestin, tekoälyn tai Naton. Vertailen tässä, miten eräät vastaukset eroavat noin kolmenkymmenen vuoden takaisista. 

* Äiti: huolehtii kun iskä on aina vapaapäivänäkin töissä. (1994) - Joka menee miehen kanssa naimisiin ja saa vauvan. (2025)
* Isä: se hoitaa lapsia kun äiti on kaupungilla. (1994) - Äijä, joka huolehtii susta, ja se äijä on hassu. (2025)
* Eläke: Mun mummit on eläkkeellä, paitsi toinen on nyt Espanjassa. (1994) - Kun on vanha, ei tarvitse tehdä töitä. (2025)
* Aamu: Silloin heräillään ja ollaan vihaisia äidille.(1994) - Tulee yön jälkeen. Silloin mennään eskariin. (2025)
* Humalainen: Kävelee hiljaa, törmäilee, unohtelee sateenvarjojaan ja syyttelee siitä toisia. (1994) - Sellaiseksi tulee, kun on juonut alkoholia tai syönyt sokeria. (2025)
* Armeija: Tarvitaan kypärät, pyssyt, sotavaunut, sotasuojia, sotalääkäri, pommit, pommisuojat ja tykki. Sitten tapetaan toisia. (1994) - Siellä otetaan: Asento! Lepo! Sotaan meno! (2025)
* Periaate: Mun äiti puhuu siitä koko ajan puhelimessa. (1994) - Että on ihan varma jostakin. (2025)
* Jeesus: Semmoinen parantaja joka voi kävellä veden päällä. (1994) - Se ristittiin ja se kuoli, mutta se on silti elossa taivaassa. (2025)
* Jumala: Minä olen miettinyt, että mikä oikeastaan on esimerkiksi jalka. Mihin sitä tarvitaan? Ja nyt pitäisi vastata, että mikä on Jumala vaikkei tiedä edes mikä on jalka. (1994) - Mä luulin pienenä humalaista jumalaiseksi. (2025)  

 
Puhelinkoppi: jos on kova meteli, sinne voi mennä soittamaan. (2025)

perjantai 1. elokuuta 2025

Hillittömästi hehtaareja

Suomessa järjestettävät frisbeegolfin MM-kisat ovat nostaneet uutisiin tämän lajin, jonka olemassaoloa on tunnettu huonosti.

Frisbeegolf näyttää mukavalta. Sen parissa on hyvä ulkoilla. Kiekkojen liitoa on kaunista katsella, ja osaajien taitoja sopii ihailla. Lajin sanotaan olevan halpa, koska kentillä ei ole käyttömaksuja. 

Harrastajamäärillä on kuitenkin rajansa, jotka tulevat pian vastaan. Tosiasia on, että uusia kenttiä ei voi perustaa mielin määrin.

Vakiomittainen 18-väyläinen frisbeegolfrata vaatii maata ainakin seitsemän tai peräti kahdenkymmenen jalkapallokentän verran. Pienempi, yleinen puistorata mahtuu tilaan, joka vastaa vähimmillään kolmea ja enimmillään seitsemää jalkapallokenttää. Jokin harjoitusrata voi sentään rajoittua yhden jalkapallokentän kokoiselle alueelle.

Hehtaareja vaaditaan paljon.

Kaupunkiseutujen ulkoiluun sopivilta mailta tuskin löytyy kovin paljon ylimääräisiä heittelylle osoitettavia alueita. Kenttien monikäyttöisyydestä on turha unelmoida, sillä kiekkojen heittelypaikat eivät sovi marjastamiseen eivätkä vapaaseen retkeilyyn.

Ehkä frisbeeharrastus pitäisi keskittää autioituville syrjäseuduille.

Perinteisen golfin vaatimat maa-alueet ovat vielä suurempia, mutta ne ovat hieman eri asia, koska niillä pelaaminen on maksullista.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2025

Surkuhupaisa on parempi kuin pelkästään surkea

Vanhahko pariskunta oli juuri käynyt Manchesterissa. Kysyin, olivatko he käyneet Manchester Cityssä vai Manchester Unitedissa. 

En tiedä, oliko kyseessä huumorintajuttomuus vai yleistiedon puute, mutta joka tapauksessa he eivät ymmärtäneet kysymystäni. Nolostuin ja yritin peruuttaa sanomiseni. Epämääräisiä mutisten koetin kääntää keskustelun muualle. 

Vitsini oli kieltämättä varsin keskinkertainen, ja jos sillä ylipäänsä oli isompaa arvoa, sitä oli lähinnä puujalkavitsien kunnioitetussa sarjassa. Oli silti kohtuullista odottaa pariskunnalta kevyttä hymähdystä, jonka pohjalta olisimme päässeet jutun alkuun. Sitten olisimme voineet yhdessä vertailla Manchesterin kokemuksia.

Sain jälleen muistutuksen, että huumorintajuttoman ihmisen kanssa on vaikea tulla toimeen tai ainakin hänen kanssaan jää syvin yhteys syntymättä.

Huumorilla on omat sopivaisuusrajansa, mutta monesti se on viimeinen keino, jolla voi selvitä epätoivoisesta tilanteesta. Surkuhupaisa on sittenkin parempi kuin pelkästään surkea.

Viime päivinä olen nauranut tälle kummallisen ajankohtaiselta tuntuvalle jutulle: "Mies putosi viidennestätoista kerroksesta. Mitä hän sanoi kymmenennen kerroksen kohdalla? - Toistaiseksi kaikki hyvin."