Iloiset ja mukavat nuoret

 
Olen tehnyt viime vuosien aikana nuoren seurakunnan nettisivuille melkein 300 Viikon persoona -haastattelua, jossa tavalliset pirkkalalaiset nuoret ovat esittäytyneet.

Otos on niin suuri, että sen pohjalta voi jo tehdä johtopäätöksiä.

Ensinnäkään ei ole mitään perää sellaisessa luulossa, että puolet nuorista olisi masentuneita ja tuntisi itsensä ahdistuneiksi. Päinvastoin melkein poikkeuksetta nuoret kuvailevat omia luonteenpiirteitään laatusanoilla "iloinen" ja "mukava". Usein tähän itsearviointiin liittyy myös sana "huumorintajuinen".

Yhtä perätöntä on se, että nuorten ja vanhempien välit olisivat välttämättä huonot. Melkein kaikki mainitsevat elämän tärkeimmiksi asioiksi "perheen" ja "kaverit". Useista vastauksista paljastuu jollain muulla tavoin, että vanhempia arvostetaan.

Ei kannata kysellä poliisilta ihmisten rehellisyydestä, koska heille kerääntyvät ongelmatapaukset. Samoista syistä nuorten asiat yleensä eivät näy oikeissa mitoissaan, jos haastattelee nuorisoasemien työntekijöitä.
 

Lautasia laskiessa

 
Joulupöytää kattaessa kannattaa laskea lautaset. Jos niitä on yhtä
paljon kuin edellisenä vuonna eikä yhtäkään tarvitse korvata
kynttilällä, kaikkihan on oikeastaan hyvin.

Eikös vain?
 

Lantrattu suureen määrään vettä

 
Joulunvietosta ollaan tekemässä yleisinhimillinen hyvän tahdon juhla, josta kristillisyys liuotetaan pois.

Entistä useammin huomaan olevani tilaisuuksissa, jotka maistuvat joltain yleismakealta. Mehu on lantrattu niin suureen määrään vettä, ettei enää tiedä, onko se tehty puolukkaan vai omenaan.

Entäpä jos sisäsiisteinä pidetyt, suvaitsemaan oppineet peruskristityt ryhtyvät kapinaan ja kieltäytyvät näistä yhteisjuhlista, koska myös vaientaminen ja pois jättäminen on maailmankatsomuksellinen kannanotto?

Esimerkiksi Sofi Oksasen romaani Puhdistus voisi johdatella lukijansa virolaiseen historiaan, jossa julkinen yhtenäisyys luotiin pakottamalla ihmiset olemaan hiljaa.

Ateistit pitäkööt vapautensa ja islamilaiset ramadaninsa, mutta ei sen tarvitse tapahtua meikäläisten vaikenemisen hinnalla. Siksi ei olisi paljon vaadittu, että joulujuhlissa saisi sanoa jotain siitä, kenen synttäreitä tässä sentään aika moni viettää.
 

En tunne juuri ketään kiinnostavaa

 
Google on kertonut, mitä sen sivuilta eniten haetaan.
 
Suomalaisten nimien kärki on seuraava: 1) Johanna Tukiainen 2) Rakel Liekki 3) Duudsonit 4) Martina Aitolehti 5) Jussi Halla-aho 6) Ilkka Kanerva 7) Satu Tuomisto 8) Marika Fingerroos 9) Susanna Sievinen 10) Ismo Laitela.
 
Näistä tiedän Ilkka Kanervan ammoisilta ajoilta. Kerran katselin Duudsoneita telkkarista kymmenen minuuttia. Tiedän, että Satu Tuomisto on missi ja että Susanna Sievinen on ollut naimisissa uimarin kanssa. Marika Fingerroos on missialan ihminen tai sitten hän on joku salarakas.
 
Viidestä muusta minulla ei ole aavistustakaan.
 
Olenkohan syntynyt väärään maailmaan? Mitä ihmettä minä täällä teen?
 

Sitoutuminen kerran tehtyihin virheisiin

 
Helsingin yliopiston vararehtori Hannele Niemi on esittänyt Keskisuomalaisessa, että kukin opiskelija saisi opinto-oikeuden vain yhteen tutkintoon.

Missä ovat viisaat ihmiset? Jos itse ei ymmärrä elämää, voisi ajatustaan testata edes parilla kolmella tuttavallaan. Luulisi jonkun osaavan sanoa jotain.

Niemen ehdotuksen toteutuessa voitaisiin kieltää myös avioerot ja varsinkin uudelleen avioituminen. Miksei samalla kiellettäisi myös asunnon ja työpaikan vaihto?

Samaa tietä menisi myös äänestäminen. Ei muuta kuin kerran rekisteröitäisiin yhden puolueen ehdokkaaksi, ja sillä sitten mentäisiin koko ikä.

Huonosti ovat sen kansan asiat, jonka nuorison pitää sitoutua kerran tehtyihin virheisiin.
 

Tyrannille iloa

 
Jaakko Löytty laulaa, että "oikeus on meillä kaikilla nähdä sateenkaaren värisiä unia". Antaas katsella kuinka kauan.

Japanilainen tutkijaryhmä kertoo luoneensa teknologian, jonka avulla voidaan nähdä mitä ihmisten pään sisällä liikkuu. Teknologia mahdollistaa unien näyttämisen tietokoneruudulla. Menetelmä perustuu siihen, että verkkokalvon tunnistama kuva kääntyy elektronisiksi signaaleiksi, jotka siirtyvät aivojen näkökuorialueelle. Tutkijaryhmän on nyt onnistunut napata nämä signaalit.

Useimmat omat uneni ovat moraalisesti epäilyttäviä, juoneltaan hävettävän sekavia ja taiteelliselta arvoltaan olemattomia. Harvoihin muistamisen arvoisiin en tarvitse japanilaisten keksintöjä.

Paikannusjärjestelmiin yhdistettynä uusi tekniikka voi olla kova ase tyrannin käsissä. Ehkäpä tulevaisuuden koulukuraattorit ihastuisivat siitä. Lopultakin tiedettäisiin, mitä nuoren päässä liikkuu.
 

Mahdoton ehdotus

 
Formuloihin ollaan suunnittelemassa sääntöä, että kaikissa autoissa on samanlainen moottori. Mitäpä jos seuraaviin Linnan juhliin määrättäisiin kaikille samanlainen iltapuku?

Enää ei voisi kohauttaa vaatteillaan, joista ei tiedä mitä ne ovat (ellei katso lintukirjasta). Tullakseen huomatuksi olisi sanottava jotain viisasta tai osattava jotain.

Tiedän, että ehdotukseni on mahdottomuudessaan typerä. Ei mene läpi. Siinä mielessä siitä ei kannata edes keskustella.

Sen sijaan voisi miettiä, miksi se on niin mahdoton. Mistä syystä tärkeintä on se, miltä näyttää?