Kummityttärelle syntyi viime yönä lapsi. Mielet mullistuivat ja vallat kumoutuivat. Kaikki oli ylösalaisin ja suunnat olivat sekaisin. Maailmaan oli ilmestynyt ihmislapsen mittainen kaide, josta kiinni pitämällä voi kävellä.
Jälkeisenä aamuna Gaza unohtuu eikä Donetskin alueella käydä sotaa. Jäätiköt eivät sula, eikä Golf-virta ole vaarassa kääntyä, ja höpsistä sen valtionvelan kanssa.
Illalla menen jalkapallopeliin, eikä senkään tuloksella ole niin väliä, sillä taivas on auennut ja vuotanut kammioihin ja kellareihin.
Sanokaa vain, että olen väärässä. Sanokaa, että olen unohtanut suhteellisuudentajun ja hukannut laskutaitoni.
En välitä.
4 kommenttia:
Gazassa Israelin tarkka-ampujat ampuvat rutiininomaisesti ja systemaattisesti taaperoita rintaan ja päähän.
Tarkka osuma ihmistä yllä pitävään toivon sirpaleeseen.
Maailmankaikkeudessa kaikki on suhteellista. Kaikkeus rakentuu äärettömän pienistä osasista. Suhteellisuudentajua on vaikuttaa itseään lähellä oleviin asioihin.
Päähän ammutut lapset ovat vain eräs poliittinen keskustelunaihe. Päähän ammutut lapset ovat politiikan pelinappuloita.
Lähetä kommentti