Professori Timo Veijolan tutkimus kymmenen käskyn alkuperäisistä merkityksistä oli kuin jännityskirja. Se avasi radikaalisti uusia näkökulmia ihmisten yhteisiin moraalikysymyksiin. Erityisen tärkeiltä tuntuivat Veijolan huomiot siitä, että vanhempien kunnioitukseen liittyvä käsky oli muiden käskyjen tavoin suunnattu ennen muuta aikuisille ihmisille. Se merkitsi vanhustenhoidollista vaatimusta, jonka mukaan myös nuoruutensa voiman ja hyödyllisyyden kadottaneita ihmisiä on kunnioitettava.
Tärkeitä olivat myös Veijolan havainnot viidennestä käskystä. Hän kirjoitti, että Vanhan testamentin hepreassa oli useita tappamista merkitseviä verbejä, eikä käskyssä käytetty sana ollut niistä lainkaan yleisin.
Niinpä käskyn käyttöalue oli rajattu. Eläinten surmaaminen, abortti, eutanasia, sodassa tappaminen, itsemurha ja kuolemanrangaistus eivät kuuluneet sen piiriin. Verbin rajallinen käyttöalue ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että ne olisi välttämättä hyväksytty. Niihin liittyviä ongelmia käsiteltiin toisaalla.
Älä tapa -käsky kuului kaikessa suppeudessaan yksilöetiikkaan ja kielsi väkivaltaisesti surmaamasta toista ihmistä oman käden oikeuden nimissä.
Myöhempi rabbiininen tulkintaperinne on liittänyt toisen ihmisen häpäisemisen nimenomaan tähän viidenteen käskyyn. Jos toista ihmistä häpäisee julkisesti, syyllistyy verenvuodatukseen, koska silloin ihminen kalpenee ja veri katoaa hänen kasvoiltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti