Kun posti uhkaa irtisanoa 172 työntekijää, mieleeni tulee keskustelu erään postinjakajan kanssa. Hän valitti työahdistustaan. Jos ei selviytynyt päivän työvastuistaan, sai moitetta. Jos ehti jakaa kaiken, sai pian havaita, että kantoaluetta laajennettiin.
Kohtaamisesta on jo kymmenen vuotta, mutta riittämättömyyden tunne on monissa töissä suuren ahdistuksen aihe. Syntyy moraalista stressiä, koska ankarillakin ponnisteluilla yltää vain hävettävän huonoon tulokseen.
Sinä riität! – Mutta kun ei vain riitä.
Perusteeton riittämisellä lohduttelu homehduttaa myös kirkollista kieltä. Vuoden 2020 Yhteisvastuukeräyksessä julistettiin jopa otsikkotasolla, että sinä riität.
Päinvastoin. Perinteisen kirkon opin mukaan ihminen ei koskaan riitä. Juuri tämä ikuinen vajavaisuuden tunne saa hänet etsimään Jumalaa, joka lopulta sanoo, että vaikket itse riitäkään, Kristuksen ansiosta "se on täytetty".
Pinnallinen teologia tai teologian täydellinen puute näkyy tavallisessa seurakunta-arjessa. Olen hämmästellyt, kuinka joku tuttu kertoi saaneensa uudelta seurakunnaltaan tuoreille jäsenille tarkoitettua postia, jossa neuvottiin olemaan "itselleen armollinen". Jos tämä ohje olisi pätevä, se tarkoittaisi että armahduksesta on tullut itsepalvelutuote. Mihin tässä enää Jumalaa tarvittaisiin?
Etiopialainen sananlasku opettaa: "Sitä sanaa joka auttaa, sitä sinä et voi sanoa itsellesi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti